keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Mary Hogan - Ihan kivat kasvot

Etsin hullun pitkään kirjaa, joka sopisi Helmetin lukuhaasteen osioon: "kannesta voi tehdä kirjanaaman". Etsin, ja mietin, ja etsin. Olin jo turhautunut, ja olin ihan varma, että tämä jää viimeiseksi kirjaksi. Koin kaikki muut helpoksi, En pahemmin ole koskaan kiinnittänyt kirjojen etukansiin huomiota. Luen takakannen, ja jos se herättää mielenkiinnon niin hyvä hienoa, luen kirjan. Nyt piti kuitenkin valita kirja ihan vain etukannen perusteella... VAIKEAA!

Päädyin siis loppujenlopuksi selailemaan Helmetin vinkkiosiota ja Facebookin Helmet lukuhaaste 2016-ryhmän vinkkejä. Selailin jopa Instagramia siinä toivossa, että joku kirjan kirjanaama kuva olisi helppo toteuttaa ja se herättäisi edes pienen pientä kiinnostusta. En nyt siis ole yhtään varma, mistä noista kolmesta poimin tämän kirjan.

Kirjanaama kuvana oli helppo toteuttaa (se tärkein syy, miksi valitsin tämän kirjan!) ja kuvasta tuli ihan ookoo hieno! Ainakin omasta mielestäni siis.





Kirja siis kertoo 16-vuotiaan Hayleyn elämästä. Kun muut menevät rannalle Hayleyn äiti raahaa häntä painonvartioihin, ja kun muut saavat syntymäpäivälahjaksi bikineitä ja silikoni tissejä, Hayley saa vaa'an. Toki on Hayley ylipainoinen, mutta se että äiti paasaa siitä joka ikinen minuutti ei auta asiaa.

Hayleyn yllätykseksi hänen vanhempansa päättävät lähettää hänen kesäksi Italiaan perhetuttujen luokse. Italiassa Hayley huomaa äkkiä pitävänsä itsestään kummallisen paljon. Ja pian hänen elämäänsä tulee ihana turkoosinsilmäinen Enzo, jonka kanssa Hayley kokee nuoruuden ihanaa huumaa.

"Sellainen minä olen. Se hauska tyttö. Ystävä. Ei kenenkään tyttöystävä. Tyttö, jolla on ihan kivat kasvot."

Pystyn samaistumaan Hayleyn tunteisiin niiiiin monella tapaa (Äiti, jos luet tätä älä ota itseesi). On vaikeaa olla ylipainoinen 16-vuotias, jolla on paljon tunteita, ja joka tietää olevansa ylipainoinen. Siihen ei auta ollenkaan äidin saarnat, olivat ne kuinka oikeasssa tahansa. Yleensä ne tekevät aivan päinvastaisen reaktion. Niin tässäkin kirjassa käy. Hayleyn äiti saarnaa, ja Hayley päätyy syömään tunteensa monella eri tapaa. Hayleyn omakuva itsestään ei ole milläänlailla ruusuinen.

Kirja ei kuitenkaan ole täynnä teini-angstia. Se on loppujenlopuksi ihastuttavan positiivinen, ja juuri sellainen, jota teinien olisi hyvä lukea. Toki siinä on ihastumisen ja rakastumisen tuskaa, mutta myös lopuksi Hayley oppii rakastamaan omaa kehoaa, ja olemaan sille armollinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti