torstai 28. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 Parhaat

Vuosi on taas lopuillaan ja mikäs vuosi olikaan! Kaikkea mullistuksia tuli elämään, mutta vuotta on vielä jäljellä, joten ei sitä tiedä mitäs kaikkea muuta tämä vuosi ehtii tuoda vielä tullessaan. 

Tässä nyt on parhaat lukemani kirjat vuodelta 2017 (eivätkä missään parhaus järjestyksessä). Olen aika varma, että näiden vuoden viimeisten päivien aikana en kerkee enää mitään kovinkaan elämää mullistavia kirjoja lukea, joten uskallan nyt jo hyvissä mielin julkaista listan! 


1. Satu Rämön: Islantilainen voittaa aina Luettu 6.1.2017. Tämä vuosi tuli aloitettua Satu Rämön kirjalla, ja jollain tapaa tämä kirja sävyttikin loppuvuotta, sillä tänä vuonna tuli luettua todella monta hyvää elämänkerrallista teosta.

2. Herman Hesse - Siddharta. Luettu 19.2.2017. En muistaakseni saanut tästä kirjasta (mukamas) kovinkaan paljoa irti, mutta olen tämän vuoden aikana löytänyt itseni ajattelemasta kyseistä teosta..  Ilmeisesti kirja vaikuttikin minuun enemmän kuin tajusinkaan. 

3. Robyn Davidson - Tracks. Luettu 21.3.2017. Tämän kirjan halusin pitkään lukea, ja muistan vieläkin kuinka paljon pidin siitä, ja kuinka ihanan inspiroiva kirja oli. 

4. Emma Cline - Tytöt. Luettu 9.4.2017. Ehdottomasti yksi parhaimmista kirjoista, joita luin vuoden 2017 aikana. 

5. Kang Han - Vegetaristi. Luettu 13.4.2017. Todella erilainen kirja verrattuna.. noh melkein kaikkeen mitä olen aiemmin lukenut, mutta siltikin todella hieno teos. 

6. Sophia Amaruso - #Girlboss. Luettu 26.5.2017. Elämänkerrallinen kirja ja samalla kirja, joka kertoo eri alojen naisjohtajista, ja kuinka he ovat päässeet sinne missä ovat nyt, ja miten heistä on tulltu #girlboss

7. Jenny Lawson - Furiously Happy, a funny book about horrible things. Luettu 31.5.2017. Olin Italiassa perheen kanssa kun luin tämän kirjan, ja tämä jos jokin on auttanut minua muuttamaan asennettani itseeni ja kohtaamaan elämää huumorilla. 


8. Minna Rytisalo - Lempi. Luettu 5.11.2017. Yksi parhaimmista kotimaisista kirjoista, jonka olen lukenut. Todella kaunis kirja! 

9. Tess Holliday - The not so subtle art of being a fat girl. Luettu 12.12.2017. Piristävä, voimaannuttava ja inspiroiva kirja ihanan Tess Hollidayn elämästä, ja siitä että olipa minkä näköinen tai kokoinen tahansa niin elämää tulee ja pitää elää juuri niin kuin itse haluaa, eikä saa antaa itsensä estää tekemästä juuri sitä mitä itse haluaa!

10. Åsne Seierstad - Yksi meistä, kertomus norjasta. Luettu joulukuussa. Yritin tästä pitkään kirjoittaa blogipäivitystä, mutta en saanut sitä aikaiseksi, koska kirja oli todella raskas, hyvä, mutta todella raskasta luettavaa Utoyan ampumisista. Hieno kirja, jonka lukemista en kadu hetkeäkään. 





ERIKOISMAININTA: Erikoismaininnan vuonna 2017 luetuista kirjoista saa  Bea Uusman Naparetki, minun rakkaustarinani -teos. Rakastuin tähän kirjaan aivan ehdottomasti! Kirjalla oli hieno tunnelma, ihanat värisävyt ja tarina oli aivan uskomaton! 




Innolla odotetaan nyt vuotta 2018 ja mitä kaikkia ihania kirja-aarteita se tuo tullessaan! Hyvää Uuttavuotta kaikille! 

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Viime hetken lahjaideat

Kirjat, nuo parhaat mahdolliset joululahjat! Jos olet ollu matti myöhänen joululahjojen suhteen (okei, tämä viikko on vielä hyvin aikaa hankkia joululahjat, itsekkin vielä osa hankkimatta) niin kirjat ovat aina helppo ja hyvä lahja, josta saaja todennäköisesti pitää!

Itse olen melkein joka vuosi saanut kirjan joululahjasi, ja se on aina ollut mieluisa.. Tänä vuonna en odota kirjalahjaa, sillä en ole löytänyt teosta jonka ehdottomasti haluaisin, ja jota en olisi jo lukenut.

Mutta tässä on muutamia lahjavinkkejä paljon lukeville ihmisille, joista osasta ainakin voisin itsekkin pitää!


  • Timo Forssin: Gösta Sundqvist,Leevi and the leavings, musiikin ystävälle ja erityisesti Leevi and The leavings bändin fanille!
  • Inspiroiva Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirja Unelmahommissa, voisi olla juuri se mitä työuraansa pohtiva ja elämäänsä tarkasteleva ihminen voisi kaivata. Kirjassa Rämö ja Valtari kertovat miten heidän loikkansa unelmien työhön onnistui. 
  • The Crown sarjan fanille Elisabeth II kertova kirja Kuningatar ja nainen 
  • Kulttuurihistoriasta pitävälle Juha Hurmeen Niemi on loistava valinta. Kirja voitti tämän vuoden Finlandia- palkinnonkin, joten ei varmastikkaan huono teos.
  • Kotimaisen kulttuuri ja muoti-ikonin Lenita Airiston elämänkerta Elämäni ja Isänmaani, voisi sopia äidille, anopille tai mummille, jotka ovat Airiston elämää ja uraa seuranneet usean vuoden. 
  • Viihdettä, salaisuuksia ja seikkailua kaipaava voisi pitää Dan Brownin uudesta Alku-romaanista. Itse ainakin valitsisin tämän kirjan, jos haluaisin antaa jollekkin jotain viihdyttävää luettavaa. 
  • Toinen hyvä kirja itseään etsivälle, sellaiselle joka tykkää pohtia asioita. Unelmakarttakirja sisältää lyhyitä tekstejä, sekä tyhjiä sivuja, joihin voi itse leikkailla ja liimailla kaikenlaista
  • Kjell Westön uusin romaani Rikinkeltainen taivas sopii jokaiselle hyvää kirjallisuutta arvostavalle, lähihistoriasta kiinnostuneille. Oiva lahja Isälle, Äidille, Kummille, Kaimalle, kaikille jotka lukevat paljon ja pitävät kirjallisuudesta ja lukemisesta. 
Tässä on vielä muutama päivä aikaa, ennen kuin lahjat tulee olla ostettuna ja todelliset matti myöhäsethän käyvät vasta aatto aamuna ostamassa lahjat. 

Itse vietän Jouluna aatonaaton ja aaton töissä, ja juhlin joulua sitten vasta joulupäivänä. 
Hyvää ja ihanan suklaan täyteistä joulua kaikille! Syödään itsemme ähkyiksi, rentoudutaan, maataan sohvalla ja sängyssä kirja kädessä ja rentoudutaan rauhassa! 





tiistai 12. joulukuuta 2017

Tess Holliday - The not so subtle art of being a fat girl

Minulla oli pitkään halu lukea jotain.. vähemmän kaameaa kirjallisuutta (kaikki ne holokausti ja murhamysteerit rupesivat pikkuhiljaa käymään hieman raskaiksi) joten valitsinkin ihanan Tess Hollidayn omaelämänkerran. Kirja kertoo myös Hollidayn matkasta Body Positive-liikkeen parissa. En ole aina pitänyt Hollidaysta, mutta kirjan luettuani voin myöntää lukeutuvani hänen fanikseen. 

Kirjan takakannessa kirjaa kuvaillaan seuraavanlaisesti:

"Tess Holliday is many things and perfect is not one of them. But she loves her imperfections - after all, they've formed the woman she is today. Tess' number one rule in life is to love yourself - no matter who you are, where you come from, what your faults may be and what dress size you wear. It's discovery that has helped her through everything from a difficult childhood, being abused and bullied about her weight, to fending off social media."



Jokaisen, joka pitää itseään vääränlaisena ulkonäkönsä vuoksi, erityisesti painonsa vuoksi, tulisi mielestäni tutustua paremmin Tess Hollidayhin, tähän kirjaan ja koko Body Positive -liikkeeseen. Itselleni kirja iski todella läheltä. Olenkin aina ollut muita isompi, ja joutunut sen takia eri tavoin kärsimään, lähinnä oman itseni takia. Holliday kirjassaan painottaakin kuinka itsensä kunniottaminen ja rakastaminen onkin lähtökohta kaikkeen. Erilaisuus on ok, ja vain sen takia että muut ovat jotain mieltä, tai yhteiskunta käskee olemaan tietynlainen, ei tarkoita että sinä olisit millään lailla väärä.

"Tess Holliday's Advice for Life #63: Embrace what makes you, you."

Kirjassa Holliday kertoo hyvin koruttomasti lapsuutensa ja elämänsä kurjista puolista. Isästä joka pahoinpiteli välillä fyysisti, mutta lähinnä henkisesti. Äidistä, jota poikaystä ampui, ja joka vammatui sen jälkeen. Koulukiusaamisesta, elämästä raamattuvyöhykkeellä, ja kuinka hän koko ajan kaipasi jotain muuta. Hollidayn elämä onkin hieno esimerkki, miten taustasta huolimatta ihminen tahdonvoimansa ja tuurin kautta voikin saavuttaa elämässään juuri sen mitä haluaa. Kunhan vain luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Hollidaystä tulikin 20-vuotiaana yksinhuoltajaäiti, ja hän joutuikin luopumaan sen hetkisestä itsenäisyydestään ja uudesta elämästään Seatlessa, ja palaamaan äitinsä luo. Monen ihmisen tuo elämän mutka olisi lannistanut, ja niin se tekikin hetkellisesti Hollidaylle. Asuttuaan jonkin aikaa äitinsä luona Holliday kokosikin itsensä, keräsi poikansa ja tavaransa ja muutti uudestaan Seatleen ja aloitti alusta. 

Koskaan ei pidä luovuttaa, ei pidä kutsuaan itseään tyhmäksi, vaikka ei sillä hetkellä mahtuisikaan yhteiskunnan asettamiin standardeihin. Maailma on niin paljon muutakin kuin koulua, elämä on niin paljon muutakin, kuin miltä se näyttää, minkä painoinen on, ja tärkeintä onkin muistaa olla oma itsensä, luottaa itseensä, tekemisiinsä ja elämä kantaa kyllä sinne minne on tarkoituskin. Tätä kaikki Holliday sanoo kirjassaan, ja se onkin ihana muistutus tähän talven synkimpään aikaan. 

"Tess Holliday's Advice for life #212: Don't limit yourself because you're scared of looking stupid. It's liberating to just embrace your inner dork."

Kirja antaakin paljon rohkeutta olla oma itsensä. Ehkä sen takia pidänkin siitä niin paljon. On mielenkiintoista päästä kuuluisan roolimallin päähän ja kuulla hänen ajatuksiaan. #effyourbeautystandars onkin Hollidayn (hieman vahingossa) luoma ilmiö, joka haastaa vallalla olevat käsitykset kauneudesta ja muodista. Jos et ole tutustunut ilmiöön, käy katsomassa esimerkiksi Instagramissa tai Facebookissa. 

"Tess Holliday's Advice for Life #336: When you embrace the things that people see as flaws, you rob them of any powers their words have to hurt you."




tiistai 5. joulukuuta 2017

Elly Griffiths - Risteyskohdat

Bongasin tämän kirjan kirjamessuilta. Jollain messupisteellä oli arvostelu kyseisestä kirjasta (tai sen jatko-osasta) ja se herätti mielenkiintoni.

Arkeologi Ruth Gallowayn rauhaisa elämä Norfolkin perukoilla järkkyy, kun poliisi ottaa yhteyttä: muinaisen paalukehän liepeiltä on löytynyt ihmisen luita. Onko kyseessä kymmenen vuotta aiemmin kadonnut tyttö, vai esihistoriallinen löytö?
Katoamistapausta tutkiva rikoskomisario Harry Nelson ei aio luovuttaa ennen kuin tytön kohtalo on selvinnyt. Ratkaisu  saattaakin olla lähempänä kuin koskaan Ruthin asiantuntemuksen ja herkän vainun ansioista. Mutta kun toinenkin tyttö katoaa, mysteeri tihenee kuin sumu marskimailla - ja Ruthin rooli poliisin neuvonantaja käy todella vaaralliseksi.

Risteyskohdat kirja aloittaa Ruth Galloway- sarjan. Kirja on kevyt trilleri. Sopiva iltapäivä-luettava. Se ei vetänyt mukaansa kovinkaan innokkaasti, mutta oli ihan sopivaa ajankulua. Ajattelin kyllä, että voisin antaa kirjailijalle toisen mahdollisuuden, ja lukea hänen seuraavankin Gallowayn kirjan.

Ruth Gallowayn hahmo vaikuttaa lähinnä säälittävältä. Hän tuntuu inhoavan itseään monelta eri kannalta, vaikka hänellä ei olisi siihen syytä. Hän tuntuu olevan eksyksissä ja jotenkin kaipaavan huomiota. Ei yhtään perinteisen dekkarin nais-sankari. Ehkä sen takia minun pitäisikin olla innoissani tästä päähenkilöstä, mutta en vain ole.

"Ruth hankaa itseään pyyhkeellä pontevasti ja tuijottaa huuruista peiliä varsinaisesti sitä katsomatta. Hän tietää mitä siellä näkyy, eikä tieto ole sen lohduttavampi kuin vanhempien rukoukset. Olkapäille ulottuva ruskea tukka, siniset silmät, vaalea iho - ja seisoipa hän millä tavalla tahansa vaa'alla, joka nyt on karkotettu siivouskomeroon, hän painaa kahdeksankymmentä kiloa. Hän huokaa (paino ei määrittele minua, läski on vain mielentila) ja puristaa tahnaa hammasharjalle."

Seuraavaa teosta en kyllä suunitellut ostavani, vaan voisin sen lainata kirjastosta. Kirja ei tosiaan iskenyt minuun niin kovasti. Siinä oli todella monia piirteitä, joita hyvässä dekkarissa yleensä on, mutta siitä puuttui se jokin mikä tekisi siitä erinomaisen.


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Jodi Picoult - Yhdeksäntoista minuuttia

Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset, tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalla yhdeksässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin 16-vuotias Peter Houghton päätti tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään.

Tämä kirja ei ole mitään kevyttä luettavaa: pääteemana toimii koulukiusaaminen ja kouluampuminen. Nuoruuden vaikeudet ja äärimmäiset reaktiot jotka siitä syntyvät pyörivät tässä kirjassa ympyrää kauhistutavalla tavalla. Kirja käsittelee perheiden reaktiota tapahtuman jälkeen, oikeuskäsittelyä ja syytä, miten näin kaameaan tilanteeseen päädyttiin.

Kirja on täysin fiktiota, mutta Jodi Picoult kirjottaa mielestäni hienolla tavalla nuorista, heidän julmuuksista ja siitä, miten vanhemmat eivät vain näe nuorten elämää. Tässä kirjassa Picoult tuo myös esille, sen kuinka nuoret piilottelevat tunteitaan vanhemmilta, miten he eivät hae apua, ja miten väärät päätökset johtavat entistä huonompiin tilanteisiin. 

"Laceyn sisälle ei jäänyt mitään. Hän oli antanut kaiken pojalleen. kaikkein suuri isku oli se, että lapset tuottivat väistämättä pettymyksen, riippumatta siitä, kuinka täydelliseksi heitä kuvittelee. Loppujen lopuksi käy ilmi, että lapset muistuttavat meitä enemmän kuin luulemmekaan - he ovat puutteellisia, läpikotaisin kelvottomia."

Kirjan loppu on mielestäni yllättävä, mutta samalla hieman pakotettu. Kirjailija yrittää lopussa tuoda äärimmäisen yllätyksen, jonka itse koin hieman pakotetuksi. Picoult tuo nuorten hyvinkin äärimmäisiä luonteen piirteitä joihin en itse pystynyt samaistumaan millään lailla (toisaalta en ole enää viisitoistavuotias), ja mietinkin usein, että näiden nuorten ajatusmaailma tuntuu todella kummalliselta. 

Pidin kirjasta, vaikka teema onkin hieman raskas. Se oli mielestäni hienosti kirjoitettu, hypellen henkilöstä toiseen, näyttäen erilaisia näkökulmia tapahtumien kulusta. Kahden äidin, ja kahden nuoren näkökulmia. Kirja myös hyppelee ajallisesti, mikä mielestäni oli hieman häiritsevää. Toisaalta takaumat olivat hyvin oleellisia kirjan kulun suhteen, mutta osan niistä koin siltikin hieman häiritseviksi, ja jotkut hieman turhiksi.