perjantai 30. marraskuuta 2018

Elly Griffiths- Jyrjänteen reunalla

Norfolkin rantojen jyrkänteiden alta paljastuu luita. Poliisi kutsuu paikalle arkeologi Ruth Gallowayn, sillä ehkä kyseessä ei olekkaan onnettomuus. Jäljet johtavat toiseen maailmansotaan, jolloin Britanniassa pelättiin natsi-Saksan maihinnousua. Mitä Norfolkissa tuolloin tapahtui ja miksi siitä yhä visusti vaietaan?

Arvoitus vetää Ruthia vastuttomasti puoleensa samalla kun äitiys ja pulmallinen suhde Harry Nelsoniin heittävät kapuloita rattaisiin. 


Jyrkänteen reunalla on kolmas Ruth Galloway-kirja ja se jatkaa hyvin samalla kaavalla, kuin kaksi ensimmäistäkin teosta. Kirja on kevyttä luettavaa. Se ei vaadi lukijalta paljon ja on hyvin helppo sisäistää. Henkilöhahmot ovat kevyitä ja heidän suhteensa sopivan sotkuisia. Mitään kovia isoa yllätystä ei myöskään kirjan loppuratkaisu tarjonnut. 

Kirjat ovat siis ennen kaikkea viihdyttävä, ja menettelee silloin kun ei odota kirjalta mitään kovinkaan ihmeellistä. Historiafriikkinä pidän kirjan historiallisista elementeistä ja siitä, että kirjan päähenkilö on arkeologi (joka oli muuten lapsuuteni unelma-ammatti).

Kirjasta ei oikesti ole sen kummempaa sanottavaa. Ruth Galloway-mysteerit eivät mielestäni erotu mitenkään erityisesti muista samankaltaisista teoksista ja hukkuvat aikalailla massaan.

Annan kirjalle 3 tähteä. 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Tuulia Aho & Aino-Maija Metsola - Tähtienlaskijan runoja

Tuulia Ahon ihastuttavat runot kokoelmasas Tähtienlaskijan runoja on kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Juuri sellaista, jota lasten runokokoelman odottaakin olevan.



Runokokoelma vie yön kummalliseen maailmaan, jossa erilaiset yö-olennot viihtyvät ja oleskelevat. Runojen mukana pääsee lumileopardin uniin, herttaisen hirviön maailmaan, sekä matkustamaan kummitusraitiovaunulla.

"Eräs pieni kummitus
pölynimuria säikähti: "Voi kauhistus!"
se kiljaisi ja pyykkikoriin piiloutui
Näin pesukoneen kitaan kulkeutui
..."

Kirjaan on Aino-Maija Metsola tehnyt runoihin sopivat ihastuttavat kuvitukset, joiden avulla runojen maailma aukeaa entiseltään. Kirja on kaikkeudessaan söpö ja herttainen ja sen avulla aukeaa kokonaisuudessaan ihanan eriskummallinen ja kummastuttava maailma.

Annan teokselle 4 tähteä. 

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Mia Kankimäki - Naiset, joita ajattelen öisin

"Yönaisten neuvoja 5
Seuraa polkua joka eteesi avautuu. Jätä paluulippu käyttämättä."

Ostin Turun kirjamessuilta Mia Kankimäen teoksen Naiset, joita ajattelen öisin ja sain sen nyt viimeinkin luettua. Ah, en voi sanoa muuta kuin että olen aivan totaallisesti rakastunut Kankimäkeen. 


Kirjassa Kankimäki sukeltaa kymmenen naisen elämään, jotka ovat enemmän tai vähemmän jääneet historian unohduksiin. Nämä naiset ovat ovat rikkoneet rajoja ja tehneet asioita, joita heiltä ei ole odotettu. Hän kertoo kirjassaan ajattelevansa näitä naisia öisin, silloin kun mikään ei mene elämässä hyvin tai silloin, kun hän on poissa tolaltaan, ja juuri sen takia nämä naiset ovatkin saaneet nimityksen "yönaiset".

"Mietin, mistä nämä naiset ammensivat rohkeutensa. Miten he neuvoisisvat minua, jos voisimme tavata? Ja ennen kaikkea: voisinko lähteä tutkimusmatkalle heidän jäljilleen?"

Teos on outo yhdistelmä matkakertomusta, autofikiota ja esseitä. Kankimäki tutustuttaa meidät historiallisiin henkilöihin ja tapatumiin omien kokemustensa, ajatustensa ja matkojensa kautta. Kirjassa hän matkustaa samoihin paikkoihin, johon yönaisetkin ovat matkustaneet ja sinne missä he ovat asuneet. Kirjan alussa hän matkustaa Afrikkaan päästäkseen lähemmäksi Karen Blixeniä, sen jälkeen hän suuntaa Kiotoon ja Firenzeen. Kankimäki tuntuu koko ajan jahtaavan naisia, joilta hän haluaa suunnattomasti oppia jotain.

"Yönaisten neuvoja 2
Jos kärsit masennuksesta, turhautuneisuudesta tai päänsärystä, lähde matkalle."

Pidän Kankimäen kirjoitustyylistä. Hän päästää lukijan päänsä sisään ja hän osaa kietoa lukijansa pikkusormensa ympärille. Kirjan maailma tuntui vievän mukanaan totaallisesti ja naisten tarinat tuntuivat todella eläviltä. Välillä kirjaa lukiessa tuntuu, että aivan kuin itse olisi paikalla. Siihen eläytyy niin vahvasti.

Kirja tuntuu olevan jollain tapaa kuin tehty meille kolmenkympin puolella tai toisella oleville haahuilijoille, joiden elämänsuunta on vielä hukassa. Itse koin kirjan todella inspiroivaksi. Kankimäki on onnistunut haalimaan yönaisikseen ihmisiä, joiden elämissä on ylä ja alamäkiä, ja jotka voittivat vaikeutensa ja toteuttivat unelmansa. Mikäs sen parempi, kuin lukea naisista, jotka voittivat vaikeutensa ja elivät unelmaansa.

"Minua on varoitettu, että Firenzessä sataa koko marrakuun, ja saan huomata sen olevan totta: koko marraskuun tosiaankin sataa. Olen silti tunnollinen die-hard-turisti ja suoritan kirkkoja, luostareita, museoita ja palazzoja, kunnes jalkani ovat tuuskannuuskana. Käyn opastetuilla kierroksilla ja ajattelen, miten paljon helpompaa olisi, jos voisi saada koko elämänsä opastettuna kierroksena, kiitos."

Kirja saa ehdottomasti täydet 5 tähteä.

Postauksen Kankimäen aiemmasta teoksesta Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, voit lukea täältä. 

lauantai 17. marraskuuta 2018

Leena Krohn - Unelmakuolema

Olemme koulussa opiskelleet viime aikoina genre-kirjallisuutta ja sen myötä pääsimme pitämään lukupiirejä luokkakavereillemme. Meidän genreksi valikoitui scifi-kirjallisuus, ja lukupiirikirjaksi valitsimme Leena Krohnin Unelmakuoleman.

Krohn oli minulle täysin tuntematon kirjailija. Lukupiirin pitämisen myötä tein hänestä taustatutkimusta, ja minulle paljastui sen myötä aivan uusi ulottuvuus hänen teoksiinsa. 
Leena Krohnilla on laaja tuotanto. Hän on kirjoittanut niin romaaneja, novelleja lasten- ja nuortenkirjoja, kuin esseitäkin. Hänen teoksistaan löytää hyvin paljon satiirisia piirteitä, mutta hänen kirjoissaan toistuu myös scifi ja fantasiakirjallisuudenkin piirteitä. 

"Ihmisaivot muistuttavat kaupunkeja, Lucia ajatteli. Ja nukkuvan ihmisen aivot ovat kuin öinen kaupunki. Ei ole hetkeäkään, ei syvimmässäkään narkoosissa, etteikö jokin himmeä valo lepattaisi."

Unelmakuolemassa seurataan useampaa ihmistä. Keskiössä on kuitenkin Lucia, unettomuudesta kärsivää nukutuslääkäriä, joka työskentelee sekä Unelmakuolemassa, että Pakastamossa. Unelmakuolema on laitos, joka tarjoaa hyvinvoiville kansalaisille, myös nuorille ja terveille, mahdollisimman laadukkaan kuoleman. Pakastamon asiakkaat puolestaan tavoittelevat kuolemattomuutta. 

Kirjassa seurataan myös äänitarkkailijana toimivaa Tottia, joka rupeaa kuulemaan ääniä, joita kukaan muu ei kuule. Kassua, joka on häirikkönuori, ja joka liittyy työpaikkoja sabotoivaan salaiseen iskuryhmään sekä Naraa, joka on pettynyt ihmisiin ja haaveilee kuoleman kautta liittyvänsä kasvikuntaan. 

Kirja on todella erikoinen. Ajatuksena se on kiehtova, mutta totetutus tuntuu jollain tapaa jäävän puolitiehen. Kirjassa ei tuntunut olevan kunnollista juonta, ja siinä oli monta irtonaista osaa, jotka jätettiin leijailemaan puolitiehen. Jäin kirjan lopulla kaipailemaan vastauksia niin moniin kysymyksiin. Mikä oli kummallinen kimalainen joka mainittiin useaan otteeseen teoksessa? Mikä virka oli Lucian esi-isän unilla?

Lucian isoisän unet ovat itseassa Leena Krohnin oman isoisän Leopold Krohnin unia hänen päiväkirjastaan Dagböcker över drömupplevelser 1920-1948. Leena Krohn on itse suomentanut unet tähän kyseiseen teokseen. 

" 28/9
Ruukkukasvi, pitkälehtinen ja kukkiva. Pidin kämmenelläni siitä irronnutta kuihtunutta versoa, jossa oli lehti ja kukkanen. Istutin sen ruukkuun muiden kukkien luo ja se alkoi heti imeä itseensä elinvoimaa ja toipua. Silloin huomasin yllätyksekseni ja ilokseni, että ymmärsin kukkien kieltä ja kuulin kasvien puhuvan."

Kirjassa on paljon syvempiä teemoja ja aiheita mitä päältäpäin voisi kuvitella. Kuolema on toki läsnä hyvinkin näkyvästi, mutta sen lisäksi paljon jätetään lukijalle itselleen mietittäväksi ja pohdittavaksi. Joskus tämä on hyvä, mutta tässä teoksessa itselleni tuli lähinnä turhautunut olo. Olin odottanut jotakin muuta, ja en halunnut lähteä miettimään mitä syvempää merkitystä lentävällä vanhuudella oli.

Kirjassa oli kyllä paljon hyvääkin. Pidin kirjan kuvailevasta ja kauniista kielestä, joka pelasti minun kohdallani paljon. Oli ilo lukea tekstiä ja nautin siitä suunnattomasti.

"Hiutaleet putoilivat puhtain kuin toiveet toisenlaisesta maailmasta. Niiden ytimessä suoritettiin lakkaamatta monimutkaisia laskutoimituksia. Miksi täytyy olla niin täydellinen, jos kuitenkin joutui häviämään niin pian?" 

Kirja on hyvin paljolti älyllinen teos, ja se vaatii lukijaltaan paljon. Ei siis ehkä tähän elämäntilanteeseeni aivan sopivan valinta, kun kaikki toiminta vaatii paljon ajattelua ja kirjallisuuden toivoisi olevan helpottava ja rentouttava tekijä. 

Annan kirjalle 2 ja puoli tähteä. 

torstai 8. marraskuuta 2018

Helsingin kirjamessut

Helsingin kirjamessut järjestettiin tänä vuonna 25.-28.10.2018. Helsingin messukeskuksessa. Itse osallistuin messuille lauantaina ja sunnuntaina.


Messuja oli todella ihanasti uudistettu, ja niissä oli huomattavasti nuorekkaampi fiilis, mitä aikaisempina vuosina. Valitettavasti omalla kohdalla kävi niin, että olin koulussa kiinni torstaina ja perjantaina, jolloin messuilla olisi ollut juuri ne kävijät, keitä olin eniten odottanut. Jouduin siis hieman pettymään, kun en päässytkään kuuntelemaan niitä keitä halusin.

Pääsin kuitenkin kuuntelemaan monia hyviä keskusteluja mielenkiintoisista aiheista!

Yksi, joka herätti heti mielenkiintoni (historia friikkinä tietenkin) oli keskustelu suomalaisesta seksityöstä 1800-1900 luvuilla.

Keskustelu oli erittäin ajatuksia herättävä ja ja olikin kiva kuunnella minkälaista salapoliisityötä naiset olivat tehneet kirjojensa eteen. 

Toinen keskustelu, jota kävin kuuntelemassa koski #metoo-kampanjaa. Keskustelemassa olivat Tästä saa puhua! ja #Meetoo-vallankumous kirjojen kirjoittajat. Keskustelu oli todella kiehtovaa ja ajankohtaista, sekä herätti paljon ajatuksia aiheeseen liittyen. 

Olin suunnitellut hieman ohjelmaa, mitä haluan nähdä ja mitä kuunnella, ja sitten tavan mukaan päädyin tekemään vain osan niistä, mutta mielenkiintoisia vinkkejä tuli messuilta kuitenkin noukittua. Pakko heti kritisoida messujen nettisivua, erityisesti ohjelma-osiota, joka ei oikein ollut toimiva. Olisi ollut kiva, että ohjelma olisi selkeästi ollut esillä vaikkapa jonkinlaisen perinteisen lukujärjestyksen muodossa, kun taas nykyiseltään sivusto tuntui koko ajan jumittavan, eikä suositusten merkkaaminen onnistunut millään (merkkasit yhden keskustelun suosikiksi, ja yhtäkkiä sielä oli viisi muutakin, joita ET ollut merkannut).


Paljon positiivista kuitenkin oli! Muun muassa hieno ja ihana uusi lastenalue, johon tietenkin rakastuin! Sekä selkeä jaottelu jotenkin, että missäkin mikäkin lava sijaitsi. En oikeastaan eksynyt kertaakaan tänä vuonna messuilla! 



Pääsin messuilla tapaamana muun muassa Supermarsun ja lukukoira Börjen (joka tykkää rapsutuksista)



Muumit oli myös hienosti tuotu esille lasten alueella! Pääsin myös katsastamaan Kirjastoauto Skidin sisältä (on muuten hieno).  Olisin ehkä hieman enemmän kaivannut kirjastoja mukaan messuille. Olisi muuten ollut oivallinen paikka jakaa tietoa tapahtumista enemmän ja laajemmalle yleisölle.
Helsingin kaupunginkirjaston kanssa kyllä järjestettiin yhteistyössä novellikoukku tapahtuma, mutta enemmän olisi kaivattu.




Lasten kirjastoauto Skidi.



Ketäs sieltä kurkistaa!
 

































Toki kirjamessuilla tuli ostettuakin jotain! Ostoskassiini päätyi sitten 7 kirjaa, muutama vihko, uusi kangaskassi, postikorti, kirjanmerkki ja uusi päiväkirja!  
Mukaan päätyivät Camilla Greben jännärit Lemmikki ja Kun jää pettää alta, Elly Griffithsin Jyrkänteen reunalla, Anja Snelmmanin Ivana B, Jarkko Sipilän Helsingin pimeä puoli, Kakeibo-tilikirja sekä Mark Mansonin teos Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. 










Enemmän kirjoista kerron heti kun pääsen kunnolla niitä lukemaan. Tällä hetkellä luennassa on toi Elly Griffitshin teos Jyrkänteen reunalla.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että messut olivat todella onnistuneet! Innokkaana odottelen ensivuotta ja mitä kaikkea se tuo tullessaan.




maanantai 5. marraskuuta 2018

Roald Dahl - Iso Kiltti Jätti


Viime viikolla piti koulua varten lueskella lastenkirjallisuuden klassikoita ja pitkään pohdin Roald Dahlin ja Tove Janssonin välillä. Voiton vei kuitenkin Dahl teoksellaan Iso Kiltti Jätti. Syynä lähinnä oli se, että Toven teoksia todennäköisesti tulen myöhemminkin lukemaan, mutta Dahlia en välttämättä muuten noukkisi kirjaston hyllystä.

"Talo oli aivan hiljainen. Alakerrasta ei kuulunut ääntäkään. Yläkerrasta ei kuulunut askelia. Ikkuna verhojen takana oli apposen auki, mutta ulkona jalkakäytävällä ei kävellyt ketään. Yhtäkään autoa ei kulkenut kadulla. Mistään ei kuulunut pienintäkään ääntä. Sohvi ei ollut koskaan kokenut moista hiljaisuutta. Ehkäpä, hän sanoi itsekseen, tämä oli juuri se mitä sanottiin hirviöhetkeksi. 

Isossa Kiltissä Jätissä seuraillaan pientä Sohvi tyttöä, jonka julmasti eräs jättiläinen nappaa keskellä yötä. Kaikki tuntuu Sohvista menetetyltä, kun Jätti vie Sohvin kauas kauas omaan maahansa. Onneksi ilmenee, että kyseessä ei olekkaan ihmisiä syövä jättiläinen, vaan Iso Kiltti Jätti, joka rouskuttaa menemään perskurkkanoita ja jonka puhuma kieli on yhtä aikaa kummallista, naurettavaa ja ihastuttavaa.  

Sohvin ja Ison Kiltin Jätin tulee jättiläisten maassa väistellä toisia isompia ja pelottavampia jättiläisiä, jotka yöllä suuntaavat kohti viattomien ihmisten koteja napsiakseen heidät suihinsa! Kaksikon täytyykin saada kurittomat jätit kuriin ja siinä pitääkin jo turvautua maan korkeimpaan johtoon!

Dahl kehitti kyseistä teosta varten monia sanoja ja sanontoja ja IKJ:n puhuma kieli on niin naurettavaa ja kummallista, että siinä ei voi kuin ihmetellä. Teoksen suomentaja Tuomas Nevanlinna on tehnyt mielestäni todella oivallista työtä kääntämisen suhteen. Ei varmastikaan ole ollut helppoa kehittää täysin uusia sanoja ja vääntää ja kääntää kieltä.

”Minä yrmeksin sitä! Minä hylveksin sitä! Minä ällökammoksun sitä! Mutta koska kieltäydyn ahmimasta ihmisparsoja niin kuin muut jättiläiset, niin minun on klunkittava perskurkkanoita koko elämä! Jos minä ei tee sitä, niin minusta jää jäljelle vain suuta ja nahkaa!”

Dahlin teoksissa on aina aivan erityinen ote lapseen. Lapsi on teoksen sankari, ja Dahl tuntuu teoksissa olevan aina sataprosenttisesti lapsen puolella. Aikuiset ovat tyhmiä, pelottavia ja ilkeitä hahmoja. Tässä teoksessa tyhmiä, pelottavia ja ilkeitä ovat jättiläiset ja lastenkodin johtaja, joka rankaisi yöllisistä vessakäynneistä.  Teoksessa tulee myös elämän julmuudet lapsiystävällisesti esitettynä. Dahl onkin mestari esittämään julmiakin asioita niin, että lapset pääsevät ne kohtaamaan turvallisesti. 

Kirjassa on seikkailua, rankkoja teemoja, itsensä voittamista ja toisen hyväksymistä. Kaikkia sitä, mitä lastenkirjallisuuden klassikolta voikaan odottaa.

Annan kirjalle 4 tähteä.