perjantai 17. elokuuta 2018

Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

Kenellekkään, joka on tätä blogia nyt vähän pidempään lukenut, että minulla on todella suuria epäilyksiä kotimaista kirjallisuutta kohtaan (tykkään nähtävästi jatkuvasti muistutella siitä).
 Risto Isomäen Sarasvatin hiekka herätti mielenkiintoni kuitenkin jo viime keväällä ja muutama viikko sitten löysin sen SPR:n Kontti-myymälästä muutamalla eurolla. Pakkohan se oli ostaa ja siitä tulikin uusin työmatkaluettavani.

Alkuun voidaan kertoa, että tällä teoksella Risto Isomäki voitti Kiitos Kirjasta- mitallin vuonna 2006, sekä Tähtivaeltaja-palkinnon, sekä oli myös finlandia-palkinnon ehdokkaana. 

Sarasvatin hiekkaa on ekologinen trilleri, joka pistää miettimään mihin tämä meidän maailmamme on menossa. 

Miten Intian valtamerestä löytynyt kadonnut kaupunki, Grönlannin jäätikkö ja suomalainen tutkija Kari Alanen liittyvät toisiinsa?
Intialainen meriarkeologi Amrita Desai tutkii Intian länsirannikkolla meren pohjalta löytynyttä rauniokaupunkia. Elämä tuntuu pysähtyneen kaupungissa aivan yhtäkkisesti, ja ihmiset tuntuvat kuolleen samanaikaisesti. Desai tarvitsee tutkimuksiinsa erikoissukellusveneen, ja tehtävään valikoituu venäläinen Sergei Savelnikov. 

Samanaikaisesti suomalaistutkija Kari Alanen havaitsee Cambaynlahden raunioiden, Grönlannin mannerjäätikön ja Bahamasaarilla sijaitsevien mystisten kivenlohkareiden yhteyden.
Onko liian myöhäistä jo pysäyttää koko maailmaa koskeva uhka?


Kirja sopiikin tähän aikakauteen hyvin, sillä viime vuonnahan Trump irtisanoi USA:n Pariisin ilmastosopimuksesta, ja Trump on useaan otteeseen väittänytkin ilmastonmuutoksen olevan aivan huuhaata. On jotenkin käsittämätöntä, että maailman yksi vaikutusvaltaisimmista valtioista ei sitoudu omalta osaltaan näinkin oleelliseen asiaan. Kirjassa käsitellään juuri sitä mitä pahimmilleen voikaan sattua, jos maapallon lämpötila jatkaa nousuaan ja jäätiköt jatkavat sulamistaan. 

Kirjassa käsitellään sitä mitä tapahtuu, jos jättimäinen tsunami iskeytyy rannikoille, joihin on rakennettu ydinvoimaloita. Tätähän ei kovin paljon enempää tarvitse pohtia, sillä juurihan niin kävi Japanissa Fugushimassa vuonna 2011, vaivaiset kuusi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Kirjassa maalataan kauhukuvia, jotka ovatkin kauhistuttavia juuri siitä syystä, että siihen suuntaan maailmamme on kulkemassa, eikä niitä ole enää niin kauhean vaikea edes kuvitella. 

Kirjassa kaikki on yhteydessä toisiinsa, eikä mitään jätetä sattuman varaan. Kirjan hahmot ovat kaikki tutkijoita ja huippuälykkäitä. Epärealistista mielestäni kirjassa on se, että kirjan hahmot saavat aivan liian nopeasti yhteyden valtioiden päämiehiin (lähinnä Venäjän) ja aivan se pahin mahdollinen ei pääse tapahtumaan. Tällä hetkellä jos jotkut tiedemiehet soittaisivat tuollaisen puhelun, niin todennäköistä olisi että luuri lyötäisiin korvaan. 

Kirja vie mukanaan, ja itse luin teoksen aika lailla kahdessa päivässä. Kun pääsin alkukankeuden ylitse (joka johtui ihan vain omista ennakkoluuloistani) en malttanut lakata lukemasta. Teos on hienosti kasattu, eikä siinä ole menty liiaksi yli, muutamaa kohtaa lukuunottamatta.

Voisin tätä aihetta (ilmastonmuutosta, maapallon lämpenemistä, ydinvoimaloita ym.) pohtia vielä vaikka kuinka pitkälle, sen verran mielenkiintoinen tämä kirja ja sen aihe oli, mutta ihan kilometripostausta tästä ei viitsi tehdä. 

Kirja saa minulta 3.75 tähteä    


maanantai 13. elokuuta 2018

Heidi Köngäs - Sandra



Olen ruvennut lukemaan paljon työmatkoilla. Siinä kerkeää hyvin, kun joka päivä ajelee junalla sen 20 minuuttia töihin ja sitten iltapäivällä takaisin kotiin.

Bongasin Heidi Köngäksen teoksen Sandran Elisa Kirjan kesän alennusmyynneistä. Tarvitsin juna-matkalle Seinäjoelta (kävin festaroimassa Provinssissa) Helsinkiin jotain luettavaa, joka veisi mukanaan. Sandra oli juuri siihen oikea valinta!


SandraRomaani

Sandra ja Janne pystyttävät torpan Ylä-Väärin kulmalle, ja perustavat sinne oman perheen. Kesken työteliään elämän iskee Suomeen vallankumous ja sisällissota, joka tempaisee mukanaan myös Jannen, ja Sandra jää yksin huolehtimaan kaikesta. Sandra pian huomaa miten suhtautuminen häneen muuttuu, kun mies on vankileirillä, mutta ylpeys on nieltävä, jotta lapsille saadaan leipää pöytään. Paljon pahaa tulee noina vuosina, ja Sandra ei voi muuta kuin puskea kaiken läpi.

Lähes sata vuotta myöhemmin Sandran lapsenlapsi löytää hänen muistiinpanonsa. Vaikeneminen on aina ollut kultaa heidän kotonaan, eikä menneistä olla puhuttu. Ja nyt se kaikki on tässä, järkyttämässä ja kohdattavana. Miten sitä ihminen jaksaa läpi kaiken mitä eteen heitetään?

Sandra julkaistiin vuonna 2017 eli sopivasti Suomi 100-humuun. Hyvä juttu, sillä siihenhän se sopii. Kirjassa kuvataan suomen sisällissotaa sinänsä erikoisesta näkökulmasta, eli naisen, ja vielä sellaisen, joka ei omista mitään mielipidettä puoleen eikä toiseen. Kuvaukset ovat yksinkertaisen ihmisen näkökulmasta, ja kertovat kuinka raadollista, epäreilua ja kauheaa sota on. Janne kirjoittaa kirjassa kirjeitä vankileiriltä, ja kirjeet ovat täynnä epätoivoa. Vankileirit, joihin punaiset sodan jälkeen laitettiin ovat yksi suomen häpeäpilkuista. Niiden organisointi ja vankien olot eivät olleet ihmisarvon mukaisia.

Kirja on myös hieno kuvaus naisista 1900-luvun alusta. Kirjassa on useampi kertoja, Sandra, Lyyti, joka on Sandran käly, sekä Sandran lapsenlapsi Klaara. Sandra kuvastaa kirjassa, jollain tapaa hyvin perinteistä torppari-emäntää; ahkeraa, työlästä, mennään läpi harmaan kiven, kun taas Lyyti edustaa taas omalta osaltaan modernimpaa naista; hän lukee mielellään lehtiä, on itsenäinen, kiinnostunut yhteiskunnasta, lähtee sen perään mitä haluaa. Onhan Suomi jollain tapaa vahvojen naisten rakentama, vaikka aina puhutaankin vain miehistä, mutta naiset ovat olleet hyvinkin iso pilari, jota ilman ei oltaisi pärjätty, ja jotka hiljaa kärsivät ja hoitivat sen minkä pitikin. Ja jotka surivat myöhemmin menetettyjä asioita, jos ollenkaan.
Klaara puolestaan edustaa uutta sukupolvea, joka oppii näistä naisista, ja heidän elämästään, sekä kaikesta vaietusta.

Teos kulkee lineaarisesti eteenpäin, mutta välillä ajassa hypitään vuosia, välillä viikkoja tai kuukausia. Teos kuitenkin pysyy yhtenäisenä, ja tarinasta aistii miten maailma muuttuu, miten ihmiset muuttuvat ja kuinka raskasta pelkkä elämässä selviytyminen voi olla.

Löysin erään Köngäksen haastattelun, jossa hän perustaa Sandran hahmon omaan isoäitiinsä, mutta tarinan hän sanoo olevan fiktiivinen. Mikä on mielestäni kiehtovaa ja tuo kirjaan vielä lisäksi sen fiiliksen, että "tämä on oikeasti voinut tapahtua".

Pidin kirjasta todella paljon, tällaiset suvun tarinat ovat aina kiehtoneet mieltäni. Pidän siitä, että suomen murrosaikoja pääsee näkemään tavallisten ihmisten näkökulmasta.

Jos et YHTÄÄN mitään tiedä 1918-luvun tapahtumista, niin suosittelen tätä kirjaa. Kirjassa on mielestäni selkeästi kuvattu tapahtumia, ja minkälaisia olot silloin olivat.

Annan kirjalle neljä ja puoli tähteä. 

tiistai 7. elokuuta 2018

Maria Veitola - Veitola

Tämän kirjan taisin lukaista kesäloman aikana.. tai juhannuksen aikana, nyt muisti hieman pätkii (syytän hellettä), mutta kesäkuussa siis kuitenkin.

Eli kyseessä on suuren Maria Veitolan teos Veitola.

Heti kun näin kirjan hyllyssä tiesin, että haluan lukea sen. Olen lukenut vuosina kivi ja käpy Veitolan kolumneja Trendistä, ja ne olivat (lähes) aina mielestäni lehden parhaimmistoa. Muistan joku kerta pettyneeni kovasti, kun en saanutkaan mitään syvempää ajateltavaa irti artikkelista, mutta sellaista se välillä on.

En niinkään ole sen koommin Veitolan uraa seurannut, sieltä täältä lukenut hänen kirjoittamiaan artikkeleitä, olen muutamia jaksoja katsonut Yökylää ja muutaman jakso Veitola, Enbuske, Salmista. Hän on mielestäni hyvä toimittaja ja mielenkiintoinen persoona.

Jos olen pitänyt Marian aiemmista kolumneista, niin kenellekkään ei todennäköisesti tule yllätyksenä, että pidin myös hänen kirjastaan?
Kirja koostuu Marian aiemmin kirjoittamista teksteistä, joita hän itse kommentoi, sekä ihan kirjaa vartavasten kirjoitettuja juttuja. Kertoo, miten ne sitoutuvat hänen elämäänsä, missä elämäntilanteessa hän ollut, tai mitä hän on ajatellut ehkä kyseistä lehtijuttua kirjoittaessaan. Ei ehkä se perinteisin elämänkerta, jota ehkä odotin, mutta onko se yllätys, jos kerta ihminenkään ei ole täysin perinteinen.

Pidin kirjan värimaailmasta, ja siitä miten teksti hyppi kirjassa paikoittain. Kirja on jaettu 7 osa-alueeseen:
1. Lapsuus, nuoruus, parikymppisyys,
2. Äitys,
3. Työ, opiskelu, terveys ja työn suhde terveyteen,
4. Ihastukset ja parisuhteet,
5. Tyyli ja ulkonäkö
6. Ystävistä
7. Bossladyn rooli ja pohdinnat työstä ja tasa-arvosta

Kirja sai ainakin minut ajattelemaan omaa elämääni, ja miten sen elämän ylipäätänsä haluan elää. Se on Marian omaelämäkerran lisäksi katsaus yhteiskuntaan ja miten se on muuttunut, ja miten sen pitäisi vielä muuttua. Itse huomasin ainakin pohtivani lukiessani asioita, joita ei välttämättä tule ajateltua "mitä söisi seuraavaksi" ja "onkohan bussikortissa arvoa" kaltaisten ajatusten välillä (kyllä päässäni liikkuu enemmänkin yleensä... Ei tosin ehkä näin helteellä, mutta yleensä).

NOTE: Jos joku ei jo huomannut, niin kirjoitin tämän postauksen juuri silloin pahimpien helteiden aikaan..


tiistai 31. heinäkuuta 2018

Lone Theils - Runoilijan vaimo

Runoilijan vaimo on itsenäinen jatko-osa Lone Theilsin aikaisempaan teokseen Kohtalokas Merimatka, ja se jatkaa toimittaja Nora Sandsin seikkailuja.


Koska pidin Kohtalokkaasta Merimatkasta, joten päätin myös tutustua Runoilijan vaimoon. Jollain tapaa petyin hieman teokseen, odotin ehkä niin paljoa enemmän,  mutta toisaalta teos oli hyvä, tarina soljui eteenpäin ja vei mukanaan ja oli kyllä lukemisen arvoinen.

"Hän odotti pari tuntia tuloksetta samalla kun pujotteli uutiskanavalta toiselle matkapuhelin sylissään. Kaikki näyttivät samaa juttua, kaikilla oli samat kuvat, samat kolme kysymystä ja vastausta suoraan lehdistötilaisuudesta."


Kuuluisa iranilainen runoilija Manash Ishmail on paennut kotimaastaan ja päätynyt Tanskaan. Matkallaan hän on eronnut vaimostaan Aminasta, joka on kadonnut. Hän pyytää apua Globalt-lehden Lontoon kirjeenvaihtajalta Nora Sandilta, joka Aminaa jäljittäessään päätyy paikkoihin, joissa paperittomat pakolaiset piileksivät virolaisilta. Lopulta Nora pääsee Aminan jäljille, mutta samalla vaarantaa omansa. Hän kohtaa maailman, jossa joidenkin ihmisten henki on arvokkaampi kuin toisen.

Kyseinen kirja sopii hyvin tähän päivään, jossa pakolaisia virtaa eurooppaan satoja tuhansia. Kirja seuraa perinteistä dekkari-käsikirjoitusta, joten joltain paikoilta on hyvinkin helppo arvata mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidän kuitenkin edelleen kirjailijasta ja hänen luomistaan hahmoista. Pidin myös pakolaisteemasta, ja siitä että sitä ei kohdattu ehkä aivan niin perinteisesti.

Kirjan teemaksi muodostuu pakolaisuus, ihmisarvon menettäminen, ja se miksi toisen ihmisen elämä on tärkeämpää kuin toisen. Se pistää ajattelemaan, ja kohtaamaan maailman julmuuden. Kuinka epäinhimillisesti, joissain tapauksissa, kohtaamme toisen ihmisen tai mitä ennakkoluuloja omaamme.


Aion pitää Lone Theilsin takaraivossa, vielä hänestä ei ole muodostunut minulle Camilla Läckbergin tai Liza Marklundin kaltaista dekkarikuningatarta, mutta mielestäni hän on hyvää matkaa sitä kohti.

Annan kirjalle Kolme ja puoli tähteä. 

torstai 26. heinäkuuta 2018

Helen Garner - Vierashuone

Helen on tarjonnut vierashuoneensa syöpäsairaalle ystävälleen Nicolalle hoitojen ajaksi, ja viikkojen kuluessa Helenistä muodostuu Nicolalle ystävän lisäksi sairaanhoitaja, psykologi ja suojelusenkeli. Itsepäisesti toiveikas Nicola uskoo puoskarilääkärin hoitoihin, ja vielä parantuvansa, mutta Helen näkee Nicolan toiveiden läpi, ja hyvinkin suorapuheisesti arvostelee tämän uskoa. Aikaa Nicolalla ei olee enää paljoa, eikä hän vielä ole ymmärtänyt kuolevansa, eikä Helen yksin jaksa kantaa ystävänsä taakkaa.



Vierashuone on vaikuttava teos. Siinä on vain 160 sivua, mutta siltikin siinä ehtii tuntea ja kokea paljon. Teoksessa käsitellään kuolemaa, sekä kuolevan, että ystävän kannalta. Kertojana toimii Helen, jonka kotiin ystävä Nicola, ja samalla kuolema asettuu. Helen ei ollenkaan tajua, mihin kaikkeen hän on lupautunut. Ennen niin elinvoimaisesta ystävästä on tullut haamu, joka ei jaksa aina nousta itse vessaan. Nicolan ääntä emme kuule, muuten kuin Helenin kautta, mutta Nicolasta huokuu koko kirjan läpi eräänlainen epätoivoinen usko parantumiseen, ja niin vahva todellisuuden kieltäminen, jota lukija rupeaa hyvinkin nopeasti vieroksumaan. Kirjassa sympatiat saa Helen, sillä hänen tarinan me kuulemme.

Kirjassa käsitellään myös paljon kirjan päähenkilöiden välistä ystävyyttä. Heti kun Nicola astuu Helenin taloon ja asettuu hänen vierashuoneeseen, muuttuu Helenin elämä kokonaan. Nyt hänen elämänsä pyörii täysin Nicolan ympärillä. Helen tuskastelee, miten hänen oma elämänsä jää nyt alakynteen, mutta samalla hänellä on halu olla Nicolan tukena ja auttaa tätä. Kirjassa pohditaankin sitä, miten olla jollekulle läsnä ja auttaa tätä hädän hetkellä, unohtamatta itseään ja omia voimavarojaan. Molemmat päähenkilöt ovat omalla tavallaan vahvoja naisia, jotka tekevät juuri niin kuin itse tahtovat, ja välillä he ottavatkin yhteen.

Kirjassa käsitellään rankkoja teemoja, ja on omalla tapaansa raskasta luettavaa. Pidin kuitenkin siitä, että se käsittelee tämän yhden tietyn ajanjakson, eikä sen enempää käsittele Helenin tai Nicolan enempää kovinkaan paljoa enempää.

Kirja oli kiehtova kuvaus ihmiselämästä, hienosti kirjoitettu, ja sopivan pituinen. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain erityistä siltä, vielä enemmän tunnetta. Kirjasta jäi minulle hieman lattea tunnelma, kaikki oli koko ajan harmaata ja masentavaa ja tasaista. Garner on saanut kuvattua juuri sen tylsän arjen kirjaansa, sen kuinka toisen kuoleminen ei ole hohdokasta, ja tuonut ne kuitenkin hyvin aidosti kirjaansa,

Annan kirjalle kolme tähteä. 

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Noah Howley - Ennen syöksyä



Olen nyt viime aikoina ryhdistäytynyt E-kirjojen lukijana. Kesän aikana toinen kirja jo, jonka luen tabletilta ja kolmas on tällä hetkellä menossa!

Ennen syöksyä

Julkaistu: 2017
Sivuja: 490

Aloitin lueskelemaan tätä kirjaa sunnuntaina. Olin tulossa Seinäjoelta Helsinkiin, ja kaipasin aivoille tekemistä (ne huutaa jo: EI ENÄÄ NETFLIXIÄ), ja bongasin tämän kyseisen kirjan Kalenterikarjun instagramista. Pakkohan se oli Elisa Kirjasta ostaa. 

Ennen syöksyä kertoo pienkone onnettomuudesta selvinneestä Scottista ja pienestä nelivuotiaasta JJ:stä. Kaikki muut matkustajat ja miehistön jäsenet menehtyvät. Scott joutuu median ryöpytykseen ja alkaakin spekulointi kuinka sankari Scott oikeastaan on ja mitä koneessa tapahtui.


Kirja oli erikoisesti kirjoitettu. Heti alkuun minulle tuli jonkinlainen raportti mieleen, jossa kerrotaan systemaattisesti ja mitään erikoisia tunteilematta, että mitä tapahtui ja kenelle. Kirjassa käydään alun onnettomuuden ja Scottin ja JJ:n yöllisen pelastautumisen jälkeen jokaisen matkustajan ajatuksia ja kokemuksia läpi ennen lentoa. Scottille ja JJ:lle muodostuu erityinen suhde, ja molemmat tuntuvat olevan sidoksissa toisiinsa.
 Kirjassa käydään läpi keitä matkustajat olivat, miten he päätyivät lennolle ja tuntevat toisensa. Tämän kautta rupeaa pikkuhiljaa selviämään mitä lennolla oikeastaan tapahtui ja miksi. Kirja tuntuu olevan samaan aikaan sekä kylmä ja analyyttinen, että tunteita herättävä.

Erityistä ärsytystä itselläni herätti Scottin kohtelu mediassa ja se, miten sankari ei saa olla vain sankari, vaan taustalle haetaan skandaali. Kirjassa ilmiselvästi otetaan kantaa mediaan ja miten he kohtelevat ihmisiä. Kuolleiden omaisille ei anneta rauhaa, heitä häiritään ja heidän suruaan ja tragediaa halutaan jakaa ihmisille. Nykypäivänä mikään ei enää ole yksityistä, edes oma elämä.

"Kun ihmiset kohottavat joukostaan jonkun sankariksi, hän menettää oikeutensa yksityisyyteen. Hän muuttuu objektiksi, häneltä riistetään jonkin vaikeaksi määriteltävä inhimillinen puoli aivan kuin hän olsi saanut kosmisissa arpajaisissa päävoitin ja herännyt eräänä aamuna pikkujumalana. Hyvän onnen pyhimyksenä. On yhdentekevää, mitä hän itse haluaa. Vain sillä on väliä millainen rooli hänellä on muiden ihmisten elämässä. Hän on harvinainen perhonen, jota pidellään vastoin tahtoaan auringonpaisteessa." 

Kirja imaisi maailmaansa melkein heti ja sitä oli ilo lukea. Hyvin erilainen kirja mitä olen viime aikoina lukenut. Ennen syöksyä oli hieman erilainen jännäri. Alussa tapahtui se suuri onnettomuus ja koko kirjan ajan lähinnä mietittiin vain, että miksi ja mitä tapahtui. Koska kyseessä oli lentokone ei mitään erityistä yllätystä ainakaan itselle kirjan loppu tarjonnut. Eniten kirjassa ehkä kiehtoi näkemys Amerikkalaiseen maailmaan ja luokkaeroihin, sekä median armottomuuteen.

Annan kirjalle 4 tähteä. 



maanantai 25. kesäkuuta 2018

Lone Theils - Kohtalokas merimatka

Sanoin että en lue dekkareita nyt taas hetkeen, (koska ne on NIIIIN samankaltaisia, eikä niissä ole enää mitään yllättävää) mutta sorruin ja lomalla ollessani luin Lone Theilsin Kohtalokas merimatka. 

Kohtalokas merimatka

Kirja oli Elisa kirja-palvelussa alennuksessa, joten sorruin, ostin ja luin sen e-kirjana.

Kirja alkaa mysteerillä: kaksi tanskalaista nuorta tyttöä katoaa merimatkalla englantiin vuonna 1985. Kymmeniä vuosia myöhemmin tanskalainen toimittaja löytää englantilaisesta kalastajakylästä valokuvan, jossa tytöt ovat. Hän ryhtyy selvitämään yhdessä poliisin kanssa tyttöjen kohtaloa, ja miten tytöt liittyvät pahamaineiseen sarjamurhaajaan, joka nyt istuu vankilassa.

Koin kirjan mukavaksi vaihteluksi. Olen opiskellut ja tehnyt kaikkia muita hommia nyt ja oli virkistävää lukea jotain kevyttä.  
Kirjasta tuli mieleen Marklundin Annika Bengtzon -sarja, sillä molemmissa on vahva, itsenäinen toimittaja nainen, joka sotkeutuu rikolliseen maailmaan uutisjuttua tehdessään. Kirjan maailma tuntui myös hyvin samankaltaiselta Marklundin teosten kanssa. 

 Kirja vei mukanaan ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Henkilöhahmot olivat virkistäviä ja samaistuttavia. Kliseitä vilisi siellä ja täällä, mutta koska dekkarit ovat aina hyvin samankaltaisia, ei se ollut mikään yllätys.  Olin positiivisesti yllättänyt tähän kirjaan ja sarjamurhaaja- aspekti kirjassa toi sille lisäpisteitä. 

Lone Theils kirjailijana menee nyt kyllä muistiin, ja pakko tutustua hänen kirjoihinsa tarkemmin. Kohtalokas merimatka aloitti hänen Nora Sands-sarjansa, ja sarjaan on tullut jo toinenkin osa: Runoilijan vaimo, jonka taidankin pistää heti varaukseen. 

Kirja saa minulta 3,5 tähteä. 

Nyt on tullut niin paljon muuta hommailtua kesän aikana, että lukemiselle ei ole oikein riittänyt aikaa. Olen itse kirjoitellut, ja tarkoituksena olisi yksi projekti saada loppuun heinäkuun loppuun mennessä (HAH, se on hyvä asettaa itselleen deadlineja joita ei todellakaan tule saavuttamaan), ja yksi kesäkurssi olisi myös tässä nyt käynnissä. Samoin pitäisi käydä täyspäiväisesti töissä ja pitää jotain elämääkin yllä. Ja sitten myös blogia päivitellä. Kuulostaapa tämä kesä rentouttavalta, mutta ei nyt oteta liikaa paineita.