Ja mitä messuilla sitten tapahtui....

Noh nyt oli taas se ihana aika vuodesta, jolloin Helsingissä oli kirjamessut! Tänä vuonna kävin kahtena päivänä messuilla (toisena vaan pikaisesti), sillä kouluhommat pakottivat jättämään osallistumisen viikonloppuun. Muutenhan olisin jokapäivä rampannut siellä!

Minulla oli hienot suunnitelmat, että mitä kaikkia keskusteluja käyn kuuntelemassa, mutta valitettavasti en ollut ottanut aikaa huomioon, joten lauantai muodostui omalta osaltaan hyvin "pikaiseksi" neljän tunnin käynniksi. Launtain halusin ehdottomasti päästä kuuntelemaan Anni Saastamoisen haastattelua (kirjoitti Debressiopäiväkirjat) ja se taisikin olla ainoa kokonainen haastattelu, jota kerkesin kuuntelemaan. Sinnekkin tuli hieman kiire, kun olin väärässä paikassa (koska olin väärän lavan kirjoittanut itselleni ylös) ja loppujen lopuksi ehdin juuri ja juuri paikalle. Olisin halunnut jäädä paikalle vielä pidemmäksi aikaa ja keskittyä kunnolla keskusteluihin ja haastatteluihin, mutta illalla oli työpaikkani kymmenenvuotisjuhlat, jota en voinut jättää välistä.

Sunnuntaina olinkin sitten vain muutaman tunnin paikalla, osa syy siihen oli lievä päänsärky ja väsymys. Kävin kuuntelemassa Samuel Bjorkin haastattelun ja kiertelin lähinnä divaripuolta. Sunnuntaina mukaan tarttui enää vain yksi kirja.

Kaikenkaikkkiaan messukokemus oli ihan ok, en tiedä miksi mutta itselle jäi tänä vuonna sellainen fiilis että kirjatarjonta oli huonompaa kuin viime vuonna. Voi olla, että osasyy oli myös esillepanossa, sillä jouduin etsimään välillä kirjoja joita halusinkin. Tai sitten olin lukenut ne kirjat, jotka nyt olivat enemmän esillä, ja sen takia jäi vähän tuollainen maku suuhun.

Kaikesta huolimatta mukaan tarttui kuitenkin seitsemän kirjaa ja monta lukuideaa;

Ostetut kirjat: 

Michael Cunningham - Lumikuningatar
Kate Atkinson - Elämä elämältä
Neil Gaiman - The Ocean at the end of the lane
Anni Saastamoinen - Debressiopäiväkirjat
Elly Griffiths - Risteyskohdat
Katarina Baer - He olivat natseja

Lukuideat (kirjat, joista otin valokuvat ja jotka vaikuttivat kiinnostavilta, mutta jäivät ostamatta):

Marie Amalie - Luvaton Norjalainen
Henrik Holappa - Minä perustin uusnatsijärjestön, Suomen vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat
Martha Schad - Stalinin tytär, Svetlana Allijulevan elämä
David Jonsson - Vatsan viisaus ja suoliston salat, hyvinvointi alkaa ravinnosta
Alex Schulman - Unohda minut
Noah Hawley - Ennen syöksyä
Selja Ahava - Ennen kuin mieheni katoaa
Ida Suolahti - Yhteiset sotavangit, Suomen ja Saksan vankiluovutukset jatkosodassa
Tuomas Hoppu - Sisällissodan Naiskaartit, suomalaiset aseissa 1918
James Rebanks - Elämäni paimenena, kertomus erinlaisesta elämäntavasta
Margaret Atwoodin - Orjattaresi (tämä minun piti ostaa eri pisteestä, mutta unohdin kokonaan)
Christiane F. - Huumeasema Zoo
Diana Webster & Victoria Webster - Niin monta Mount Everestiä 
Yehyda Koren & Eilat Negev - Auschwitzin seitsemän kääpiotä, Dvitzin perheen selviytymistarina
Chimamanda Ngozi Adichie - Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
Johanna Holmström - Sielujen saari

Lukuideoita tulikin yllättävän paljon! Pitääpä lisäillä niitä TBR-listaan ja ryhtyä lueskelemaan.

Kaikenkaikkiaan messukokemus oli positiivinen, ja onhan se aina vuoden yksi kohokohta! Sieltä saa niin paljon hyviä lukuideoita ja inspiraatiota, että en kyllä mistään syystä haluaisi jättää sitä väliin. Ensivuotta siis odotellessa! Onneksi luettavaa nyt taas riittää!

Muumien mörkin oli päättänyt tulla kirjamessuille katsastamaan lukutarjontaa! 

Mons Kallentoft - Viides vuodesaika

Sitten auto jatkaa matkaansa vieraaseen vuodenaikaan. Siinä vuodenajassa nuorta naista odottaa huone. Armoton huone. Pimeydestä ja valosta tehty huone. Huone ilman tunteita. Huone, jossa kuolemaa ja elämää ei erota toisistaan. Huone, jossa ihminen unohtaa olevansa ihminen. 
Raakaakin raaemmin surmatun naisen murhaa tutkiessaan rikoskonstaapeli Malin Fors äkkää yhtäläisyyksiä aikaisempaa, ratkaisemattomaan kidutusrikokseen. Onko samankaltaisia tapauksia muuallakin, ja kuinka laajasta pahuuden vyyhdestä on kyse?

En ole pitkään aikaan lukenut yhtä kiehtovasti kirjoitettua kirjaa. Heti ensisivuilta lähtien tuntui kuin jokin näkymätön pahuus leijuisi näkymättömästi tarinassa mukana.
Ehkä mielenkiintoisin osuus on se, että tarina on kirjoitettu ehkä enemmän ajatuksenjuoksun tyylisesti, kuin perinteiseen malliin. Sitä olikin alussa hankala lukea, mutta loppujenlopuksi juuri se tekikin kirjasta niin erikoisen ja kiinnostavan

Malin Fors on entinen alkoholisti ja nerokas poliisi, joka yhdistää kolme raakaa ja julmaa rikosta toisiinsa. Hän syöksyy päätäpahkaa ja pakkomielteisesti rikoksen tutkintaan ja uppoutuu näiden mykkien naisten tarinaan. Hänen on pakko selvittää mitä heille tapahtui, heidän äänennensä kummittelee hänen päässään ja käskevät häntä selvittämään mitä heille tapahtui.
 Malinin oma elämäkin on mylleryksessä, miten yhdistää perhe ja työ, ja pitää itsensä selvänä.

Tutkinta etenee ja pian Malin kollegoineen huomaakin sen olevan täynnä salaliittoja ja salattuja sopimuksia.

"Minä huusin silloin. Sisälläni. Hydra ei koskaan lakkaa liikkumasta, etsimästä uutta lihaa tärveltäväksi, ahmittavaksi, tuhottavaksi. Se ei lopu koskaan. Ja nyt auringon peittämä pilvi, pahuuden paksu musta paisunut ja rikinkatkuinen pilvi. Tänne pahuus ei ulotu. Sillä minua ei ole. Sydämen lyö, mutta ei ole elossa."

Viides vuodenaika on viides Malin Fors-romaani, ja jotenkin hyppäsin suoraan siihen lukematta aikaisempia kirjoja. En tiedä miksi tein niin, kirjan kansi kyllä näytti todella kiinnostavalta, mutta niin näyttää muidenkin Mons Kallentoftin kirjojen kannet. Ne ovat kiinnostavia, ja karmealla tavalla kauniita samanaikaisesti.
Totesinkin kirjan lopulla että pakko lukea aikaisemmat Kallentoftin romaanit, ne olivat niin erilaisia rikosromaaneja kuin mitä aiemmin olin lukenut. Kiehtovia, erilaisia, karmivia ja luihin ja ytimiin meneviä.

"Sitten hän katsoo Malinia, katsoo tätä suoraan silmiin kymmenen sekuntia, näyttää miettivän sanoako sanat, jotka hänellä on huulillaan, olisiko oikea taktiikka sanoa ne, ja Malin näkee epävarmuuden hänen silmissään, kin hän tahtoisi tehdä oikein ystäviensä edessä."

Ei ole mikään yllätys, että Mons Kallentoft on ruotsalainen kirjailija. Kuten olen jo aiemmin todennut, ruotsalaiset kirjoittavat aivan mahtavia dekkareita. Pakko mennä tämän kirjoitettua kirjaston sivuille ja metsästää aiemmat kirjat. Tai yrittää bongata niitä kirjamessuilta viikonloppuna!

Helsingin Kirjamessut

Helsingin Kirjamessut lähestyvät nopeaa vauhtia! Kuten moni muukin kirjabloggaaja, myös minä olen katsastellut messujen tarjontaa jo etukäteen ja malttamattomana odotan että pääsisin toteuttamaan suunnitelman. Tämä on toinen kerta, kun blogin kautta saan liput messuille, ja toivon että tällä kertaa saisin hieman enemmän irti kuin viimeksi! Viime vuonna olin kuumeessa ja flunssassa ja vaan zombina kiertelin siellä paikkoja katsastamassa, en edes muihin bloggaajiin viitsinyt tutustua, koska eihän minulta edes ääntä olisi lähtenyt. Mutta tällä kertaa (toivottavasi) olisi hieman erilainen messukokemus tiedossa!

Hieman tälläkin kertaa rajoittaa se, että joudun koulun takia olemaan Seinäjoella perjantaihin asti, ja vasta iltapäivällä pääsen matkaamaan Helsinkiin. Pitää katsella jos silloin kerkeisi vaikka edes piipahtamaan paikan päällä. Lauantai on kuitenkin SE päivä, jolloin ehdottomasti aion heti aamusta suunnata messukeskukseen, toki tätäkin rajoittaa se, että illalla pitää keretä työpaikan juhliin, ja sunnuntaina voi olla kenties heikko olo.
 Olen kuitenkin vakaasti yrittämässä keretä olla messuilla mahdollisimman paljon, ja saada irti kaiken olennaisen. Joten nämä keskustelut bongasin messulehdestä, jotka herättivät heti kiinnostuksen (ja joihin voisin keretä):

PERJANTAI:

19.00-19.45 Tieteen, taiteen, ja uskonnon vapaus
Mikä yhdistää ja erottaa tieteen, taiteen ja uskonnon käsityksiä vapaudesta? Minkälaisia                    vapauden periaatteet ja käytännöt ovat 100-vuotiaassa suomessa? Puheenjohtajana Uskali                  Mäki. Keskustelemassa Ilkka Niiniluoto, Jyri Komulainen ja Esa Kirkkopelto.


LAUANTAI:

11.00-11.30 Salakahvilla Pohjois-Koreassa
Millaista on pohjoiskorealainen arki? Kymmeniä kertoja Pohjois-Koreassa käynyt Markku Toimela kertoo. Kaj Aalto haastattelee.

TAI

11.00-11.30 Baalin palatsi ja kuninkaide 
Vuonna 1928 Syyrian rannikolta löydettiin muinaisen kaupungin rauniot sekä tuntemattomalla kielellä kirjoitettuja savitauluja. Niistä paljastui värikkäitä jumaltaruja, joissa Raamatun väärät jumalat juhlivat, taistelivat ja juonittelivat keskenään. Haastattelijana Antti Kiuru.

13.00 -13.30 Kiehtovat Geenit - Juuresi näkyvät
Meri Rovan ja Maarit Jokelan Kiehtovat Geenit -kirja kertoo geenitiedon tuomista mahdollisuuksista kiistakysymyksistä. Mukana ovat mm. suomalaisten geeniperimä, geenien  muokkaus, genetiikan etiikka ja geenitiedon kauneus. Matja Pirttivaaran Juuresi näkyvät -kirja on suunnattu geneettisen sukututkimuksen harrastajille. Haastattelijana Tiina Raevaara. 


SUNNUNTAI:

12.00-12.30 Samuel Bjork Yölintu
Norjalaisdekkaristin menestyskulkue jatkuu Suomessa. Sulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyvä teinitytön ruumis johdattaa rituaalimurhaajan jäljille. 

13.00- 13.30 Uhkaava tulevaisuus = Nyt
Kun tulevaisuuden uhkakuvat muuttuvat todellisuudeksi on tuhon kierrettä miltei mahdoton      pysäyttää. Dystopia-kirjailijoiden aiheina ovat ilmastonmuutos ja ajatuksista tarttuva epidemia. 

14.00-14.30 Vahvojen naisten tarinoiden tulkki
Raija Oranen palaa lähihistoriaa tutkineiden romaaniensa jälkeen tarinoidensa lähteille. Nyt hän puhuu Kaija Valpurintytär Keräsen ihmeellisestä kertomuksesta - ja rakkaudesta vahvojen   naisten tarinoiden kertomiseen. Haastattelijana Baba Lybeck.

TAI

14.00-14.30 Elämäni ennen kuolemaa
Mitä jää jäljelle kun lähden? Tai jos saan toisen mahdollisuuden, kuinka haluan sen käyttää? Aiheesta keskustelemassa rintasyövästä selviytynyt Mari sekä karhu-ryhmän työtehtävissä vakavasti vammautunut Jussi Makkula. Haastattelemassa Sofi Oksanen.


Tiedättekö sen sanonnan; "nälkä kasvaa syödessä", niin minulle käy kun katselen messuohjelmaa ja mietin mitä kaikkea kivaa siellä voisikaan tehdä. Bongasin myös että Putinki järjestää workshopin kirjamessuilla, jossa tuunataan Bullet Journaleita tai Kalentereita! Toki itse perinteinen kirjoihin tutustuminen (ja omalla kohdallani, niiden hamstraaminen) ovat olennainen osa omaa kirjamessuilua. Toivottavasti törmään siellä muihin bloggareihin ja mahdollisesti lukiohin! Ensi viikonloppua odotellessa!

Judih Lennox - Yöntummat vuodet

"He seisoivat partaan äärellä katselemassa, kuinka Englannin rantaviiva etääntyi. Meri kimmelsi ja lokit liitelivät sen yllä. Tuuli tuiversi ja Kay oli iloinen, että hänellä oli huivi ja duffeltakki."

Judith Lennox kirjoittaa ihanan kiehtovia rakkausromaaneja jotka sijoittuvat toisen maailmansodan tienolle. Romaaneissa usein kerrotaan sukutarinoita, päähenkilöt kehittyvät ja kasvavat ja heidän elämänsä kietoutuu sodan vaiheisiin ja euroopan kohtaloon.

Keväällä 1936 nuori Kay Garland saa elämänsä tilaisuuden vaikutusvaltaisen venäläisen Konstantin Denisovin palkatessa hänet tyttärensä Mirandan seuraneidiksi. Matkustaessaan eri puolilla Eurooppaa nuoret naiset ystävystyivät nopeasti, ja heidän välilleen kehittyy luottamuksellinen, jopa sisarellinen suhde. Mirandan rakastuessa pariisilaiseen ohjaajaan Olivier Rousseliin Kay auttaa ystäväänsä salaamaan suhteen, vaikka tietääkin sen olevan vastoin tämän isänsä tahtoa. Lojaalisuus käy kalliiksi, sillä pian Kay huomaa olevansa ilman työtä ja rahattomana Berliinissä. Kayn pelastajaksi tarjoutuu brittiläinen Tom  Blacklock, joka järjestää hänen paluumatkansa kotiin.

Sodan ja kuoleman vyöryessä yli Euroopan molemmat naiset kamppailevat rakkauden ja raastavan pelon kourissa. Sodan loppuvaiheilla Eurooppa on keskellä poliittista ja yhteiskunnallista muutosta, joka tarjoaa molemmille naisille täysin uusia mahdollisuuksi tulevaisuuden rakentamiseen. 

Kirja on täynnä suuria tunteita. Naiset kohtaavat rakkautta, pettymystä, kuolemaa ja he muokkautuvat sodan taholla tahtomattaan ihmisiksi, jollaisiksi he eivät koskaan kuvitelleet olevansa. Kirja on kiehtova, ja taitavasti romantisoitu, kuvaus ihmisistä sodan aikana.

"Vapisten hän kohotti katseensa. Koko tien pituudelta näkyi välikohtauksen jälkiä: heinävankkureiden pirstoutuneiden puunsälejä, tasainen luonreikärivi auton konepellissä, hylättyjä nyyttejä, jotka olivat haljenneet kuin ylikypsät hedelmät. Ja kuolleita ja haavottuneita. Joku nainen piteli vatsaansa ja kirkui. Pikkuinen vanha nainen makasi liikkumattomana ojan reunalla: hänen kaitaa olemustaan tuskin erotti kirkaanpunaiselle lumelle sinkoutuneiden peittojen ja vaatteiden keskeltä."

Olenkin lukenut lähes kaikki Lennoxin romaanit, ja ne kaikki ovat yhtä ihastuttavia, jos pitää vain romanttisista ja historiallisista kertomuksista. Kirjan henkilöt ovat niin elävän tuntuisia, että heidän elämiin uppoutuu täysin mukaan ja se tekeekin lukukokemuksesta entistä kiehtovamman,
Osaltaan on ihanaa lukea ajasta, joka monella tapaa oli samalla yksinkertaisempaa, mutta samalla myös haastavaa.

Monissa Lennoxin romaaneissa päähenkilöt taistelevat hyvin samankaltaisten, meidänkin nykyajan elämässä kohtaamien asioiden suhteen. Epäilyttävät poikaystävät, jotka pitävät monia naisia samaan aikaan, työt, koulutus, rakkauden etsiminen ja he kaikki etsivät tavalla tai toisella elämäänsä suuntaan.

"Miranda alkoi huomata, että yhteen päivään saattoi mahduttaa kokonaisen eliniän. Jokainen tunti, jokainen minuutti ja jokainen sekuntti olivat hänelle kallisarvoisia."

Vaikka tätäkin kirjaa on hetkittäin raastavaa lukea, on sen sanoma siltikin hyvin optimistinen. Elämä voittaa, elämä jatkuu ja rakkaus voittaa. Vaikka tilanne olisikin kuinka epätoivoinen, ja vaikka ihminen joutuisikin tekemään epätoivoisia valintoja, voi hän siltikin nousta niistä ylös ja antaa elämälle uuden mahdollisuuden. Mikään ei ole kiveen kirjoitettu.

Tess Gerritsen - I know a secret

Onko teille koskaan käynyt niin, että tuijotatte kirjan kantta ja olette 100% varmoja ettette ole lukeneet kyseistä kirjaa, ja kun avaatte sen ja luette ensimmäisen lauseen teillä välähtääkin että "joo, hetkinen luin tämän viime kuussa"...

Minulle kävi juuri niin tämän kyseisen kirjan kanssa. Olin lukenut tämän heti lainattuani ja jostain syystä en ollut palauttanut sitä kirjastoon vielä (todennäköisesti sen takia, että en ollut tehnyt siitä päivitystä) ja raahasin sen jopa täältä Seinäjoelta Helsinkiin kun kävin siellä viime viikonloppuna siinä toivossa, että ehtisin sen siellä lukemaan. Olin kuitenkin niin kiireinen sielläkin, etten edes avannut kirjaa ja tänään ajattelin että uppoudun sen pariin... kunnes tajusin että olin lukenut sen jo..

In a house decorated with horror movie posters, a young woman's body is found. Detective Jane Rizzoli and forensic pathologist Maura Isles are called to the murder scene, but are unable to find a immediate cause of death.
Their investigation leads them to a high-profile case that was seemingly solved years before. But when another body is found the link between the two victims id clear. 
One woman know the killer is coming to her next. She's the only one who can help Rizzoli and Isles catch him. But she's hiding something....

Koska olen jo useampaan otteeseen hehkuttanut täällä olevani Rizzoli & Isles -kirjojen fani, oli minun pakko saada tämä kirja käsiini. En olisi edes törmännyt koko kirjaan ilman Seinäjoen kirjaston kirjavinkkausta, jossa se oli esillä, ja josta kiireen vilkkaa nappasin sen käsiini.

Kirjassa seurataan Jane Rizzolia ja Maura Islesiä kun he pähkäilevät taas uuden murhan kanssa. Koska olen lukenut jo kaikki muut kyseisen sarjan kirjat, oli tähän kirjaan uppoutuminen kuin kotiinpaluu. Kirja on perinteinen poliisidekkari, jossa seurataan rikostutkijoiden ja poliisien selvittelyä murhaajan kiinni saamiseksi, eikä mielestäni kovinkaan paljoa eronnut tarinankulullisesti muista Gerritsenin teoksista.

"But everything is not fine, I think as I hang up. Detective Rizzoli is looking for me, and I'm astonished by the speed with which she's connected me to the others. But she can't possibly know the whole story, and she never will.
Because I will never tell.
And neither will he."

Teos ei mielestäni kuitenkaan ollut Gerritsenin parhaimpia kirjoja ja petyinkin hieman kirjan lopputulokseen. Olisin kaivannut enemmän kaikkea: enemmän kauhua ja pelkoa, jota Gerritsen niin usein viljelee teoksissaan, mutta sainkin mielestäni hieman pintakäsiteltyä tunnetta, josta olisi voitu mennä niin paljon syvemmällekkin. Yksi syy minkä takia pidänkin Gerritsenin kirjoista on se, että niissä mennään ihmismielen syvimpiin onkaloihin ja kaivetaan se pahuus esille.

"Turning, she quickly scanned the street, surveying every doorway, every window. Was that face watching her from the second floor? Did something move in the alleyway? everywhere she looked, she imagined ominous silhouttes."

Oli kirja kuitenkin luettava, varsinkin jos muutkin Gerritsenin teokset on lukenut.. Kirja on ilmestynyt jo suomeksi, ja tämä on mennyt minulta jotenkin ihan täysin ohi (miten on mahdollista?!?!?!?).

Gabi Köpp - Kunpa en olisi ollut tyttö

Gabi Köppin omaelämänkerrallinen teos: Kunpa en olisi ollut tyttö, on raastavaa luettavaa niin monelta kantilta katsottuna. Se kertoo nuoren saksalaisen tytön elämästä ja paosta puna-armeijan alta toisen maailmansodan lopulla. Köpp ei päässyt kovinkaan pitkälle ennenkuin jäi puna-armeijan jalkoihin ja josta alkoi hyväksikäyttö ja pahoinpitely.

"Kauan en jaksa olla kumarassa asennossani, joka kätkee kasvoni. Lopulta suoristaudun ja annan Edwinille lakkinsa takaisin. Todellista suojaa ei ole minulle tarjolla. Palmikkoni työnnän piiloon taas oman myssyni alle."

Viime vuosina on uutisoitu paljon saksalaisten siivilinaisten kohtelusta toisen maailmansodan lopulla. Tunnetuinta varmastikkin on puna-armeijan tekemät raiskaukset, mutta myös liittoutuneiden ja ranskalaistenkin sotilaat hyökkäsivät ja kohtelivat kaltoin siivilinaisia. Köpp ei ole ainoa nainen, joka on kirjoittanut näistä tapahtumista, ja onkin tärkeää että myös nämä hirmuteot tulevat kaikkien tietoon.

Köpp jäikin neuvostoarmeijan vangiksi ja hän kertookin kohtelusta, jota koki nimenomaan heidän käsissään. Hän kertoo, kuinka kylmästi muut saksalaisnaiset heittivät hänet nuoruutensa takia miesten armoille, jotta itse säilyisivät raiskauksilta. Karmeinta mielestäni olikin lukea juuri siitä, miten toiset, etenkin vanhemmat naiset, uhrasivat Köppin, jotta itse säästyisivät. Köpp kertookin hämmennyksestään, jota tunsi näitä naisia kohtaan. Joitakin hän inhosi avoimesti, toisista hän jopa välitti ja piti äitihahmonaan.

"Huudan ihmisjoukosta Christiania - yhä uudelleen. Vain hänestä olen huolissani, vain häntä ajattelen. Oma viiltävä kipuni ei ole vielä tavoittanut minua. Olen shokissa, enkä siksi pysty vielä käsittämään, mitä minulle on tapahtunut."

En tiedä mistä minäkin olen saanut käsityksen että saksalaiset siivilit eivät olisi kärsineet niin paljon kuin maat, joita saksan armeija valloitti, mutta valhehan se on. Yhtä lailla siivilit saksalaiset, joilla ei ollut mitään tekemistä sotimisen kanssa, kärsivät kammottavia asioita, ja neuvostoarmeijan ja liittoutuneiden tekemät kauheudet traumatisoivat varmasti moni naisia ja lapsia.

Jokaisen tulisi lukea elämänkerrallisia teoksia, jotka avaavat ihmismieltä ehkä kammottavallakin tavalla, se on mielenkiintoinen ja erinomainen tapa tutustua ihmisen luonteeseen tilanteissa, joista ei pääse pakenemaan tai joissa ei ole mitään mahdollisuutta. Ihminen on kuitenkin sitkeä eläin, ja kuten moni muukin, myös Gabi Köpp selvisi hänelle tapahtuineista asioista, ja jatkoi elämäänsä.

p.s pahoittelut kaikista kaameista kirjoitusvirheistä, joita tästä tekstistä varmasti löytyy! En jaksanut pahemmin oikolukea tekstiä kaikkien kouluhommien ohessa! Lupaan panostaa seuraavaan postaukseen hieman enemmän!