sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tess Gerritsen - Taidonnäyte

Yksi tämän vuoden projekteistani on lukea Tess Gerritsenin kaikki Rizzoli & Isles- sarjan kirjat (älä erehdy luulemaan, että kirjat ja kirjoihin löyhästi perustuva tv-sarja ovat yhtään samanlaiset). Totta puhuen olen nämä kaikki kirjat jo aikaisemmin lukenut, mutta tällä hetkellä kaipaan jotain aivot narikkaan-lukemista (ja sitä nämä kirjat tarjoavat minulle), ja kuka nyt ei rakastaisi kunnon dekkareita.

"Nousen sohvalta ja kävelen TV:n ääreen. Painan käteni kuvaruutua vasten. En kuuntele toimittajan kertojanääntä; keskitän kaiken huomioni tuon naisen kasvoihin."

Uhri on olohuoneessa. Auki viiletty kurkku. Ilmastointiteippisiteet.
Etsivä Jane Rizzoli ymmärtää heti, miksi hänet on kutsuttu paikalle. Tilanne on karmivan tuttu. Yöllinen murtautuminen ikkunasta sisään. Uhri tai uhrit yllätetty unesta. Siististi laskostettu yöpaita makuuhuoneen tuolilla. Ja kateissa oleva nainen.
Kaikki tuntuu viittaavan lehdistön Kirurgiksi kutsumaan nerokkaseen sarjamurhaajaan. Tämä ei kuitenkaan voi olla jhänen työtään. Warren Hoyt on visusti lukkojen takana.
Mutta mitä on tapahtunut uhrin vaimolle?



Taidonnäyte on toinen Rizzoli & Isles romaani. Suunnitelmana oli, että lukisin kirjat järjestyksessä, mutta koska en omista ensimmäistä kirjaa (ja koska jouluna luin neljännen kirjan) päätin aloittaa toisesta kirjasta. Kirjoja ei oikeastaan tarvitse lukea järjestyksessä (paitsi kaksi ekaa kannattaa lukea järjestyksessä, ihan vain sen takia että ensimmäisen kirjan tapahtumat vaikuttavat suuresti toiseen kirjaan) ja kirjoissa on aina uudet rikokset, mutta koska päähenkilöiden tarinat kehittyvät kirjasarjan kuluessa, olisi se kuitenkin suotavaa.

"Hän istui autossaan ilmastointilaitteesta tulvivassa lämpimässä ilmavirrassa. Hiki helmeili hänen kasvoillaan. Illan kuumuuskaan ei kyennyt karkottamaan vilun väristyksiä, jotka ruumiinavaussalin jäljiltä vaivasivat häntä edelleen."

Kirjan päähenkilönä on Jane Rizzoli, Bostonin poliisin etsivä. Hänen täytyy pitää yllään kovaa ulkokuorta miesvaltaisessa ympäristössään, ja onkin tottunut pidättelemään tunteitaan. Jane on kova ja vahva naishahmo, joka pitää päänsä, ja osoittaa olevansa miesten arvoinen, ellei jopa parempikin. Tässä kyseisessä kirjassa nähdään kyllä Janesta toinen herkempikin puoli, kun FBI:n agentti Gabriel Dean tunkeutuu käynnissä olevaan murhatutkimukseen, ja lopulta hän ja Jane löytävät yhteisymmärryksen.

Kirjassa hypitään paikoin kahden eri ihmisen välissä. Kirjassa seurataan päähenkilöä Janea, mutta kirjassa on myös kohtia, jolloin murhaaja kertoo omaa tarinaansa. Hän paljastaa ajatuksiaan ja kertoo minkälainen ihminen hän on, mitä hän ajattelee. Nämä kohdat ovat ehkä kirjan kammottavia, niissä kuvataan todellista kammoksuttavaa psykopaattista murhaajaa ja hänen ajatusmaailmaansa.
Pidän siitä, että kirjassa annetaan murhaajaankin syvempi näkökulma. Hän ei ole vain se joku kammottava hahmo, vaan tavallaan hänellekkin annetaan tässä puheenvuoro.

Yritin kauheasti miettiä mitä muuta sanottavaa minulla olisi kirjasta, mutta törmäsin koko ajan siihen että en voi sanoa mitään paljastamatta liikaa ensimmäisen kirjan tapahtumia. Jota en halua nyt tehdä.
Joten taidankin tätä kirjaa miettiä sitten tarkemmin sitten ensmmäisen kirjan kohdalla (ensimmäinen kirja on muuten nimeltään Kirurgi). Palaillaan siis myöhemmin asiaan!

Rizzoli & Isles-Kirjat
  • Kirurgi, 2002
  • Taidonnäyte, 2003 Luettu
  • Synnintekijä,2004
  • Kaksoisolento, 2005 Luettu
  • Katoaminen, 2006
  • Mefisto-klubi, 2007
  • Voitonmerkki, 2009
  • Jääkylmä, 2010
  • Hiljainen tyttö, 2011
  • Eloonjäänyt, 2012
  • Salametsästäjä, 2015

P.S. Kävin Taidonnäytteen ostamassa tänään kirpputorilta, ja arvatkaapa vaan kuinka rasittavaa oli yrittää saada hintalappua irti kirjan kannesta! Ihan tuskaa!



perjantai 6. tammikuuta 2017

Satu Rämö - Islantilainen voittaa aina, elämää hurmaavien harhojen maassa

Vuonna 2003 nuori talouden opiskelija Satu Rämö lähti vaihtoon islantiin. Kokemus muutti hänen elämänsä. Pienestä saarivaltiosta tuli Rämön uusi koti. Hän opiskeli kielen, löysi itselleen puolison ja perusti perheen. Ja kun utelias suomalaisnainen on päättänyt sopeutua, sitä ei estä mikään.

Rämö kertoo hauskasti seikkailustaan perin juurin kummallisessa saarivaltakunnassa, jossa kaikki 300 000 kansalaista tuntuvat olevan toisilleen sukua. Joulua vietetään sotilaallisen tarkan kaavan mukaan, presidenttiä sinutellaan ja peikkoihin uskotaan ihan varmuuden vuoksi.

"Kerran olin Björkin kansa yhtä aikaa Reykjavikissa uimassa. Pesimme kumpiakin hiuksiamme Sundhöllin uimahallin arkisessa suihkutilassa. Shampoo vaahtosi ja kuuma vesi tuntui iholla lähes polttavalta. Ääni pääni sisällä huusi 'Älä tuijota! Älä tuijota!.'"



Islantilainen voittaa aina on ihastuttava kirja! Kirja on hieno muistutus siitä, että elämä voi muuttua hetkessä, jos sille antaa vain tilaisuuden. 

Satu Rämö kirjoittaa hauskasti ja eloisasti. Hän kertoo kirjassaan niin arkipäiväisistä kommelluksista, kuin islantia kohdanneesta talouskriisistä. Rämö kertoo minkälaista on elää maahanmuuttajana toisessa pohjoismaalaisessa maassa, joka on kuitenkin niin erilainen!

Jos et aiemmin ollut kiinnostunut Islannista, niin tämän kirjan jälkeen todellakin olet. Islannin luontoa kuvailaan todella ihanasti, itse ainakin mietin lähes tulkoon koko ajan että "tuonne haluan!"

"Pyyhin hihallani höyryä autonikkunasta. Katselin maisemia ja mietin anopin kertomia menninkäistarinoita. Ikkunasta näkyi tummanharmaa laavapelto. Ulkona satoi niin lujasti, että harmaa laavakenttä sekottui taivaan harmaisiin värisävyihin. Horisonttia ei enää erottanut. Ihan kuin olisimme leijuneet maan pinnan yläpuolella."

Viime aikoina on mielestäni tullut erityisen paljon kirjoja, joissa joko suomeen muuttaneet ulkomaalaiset kertovat kokemuksistaan asua suomessa tai kuten Rämön kirjassa suomalaiset kertovat kokemuksistaan ulkomailla. Itse ainakin henkilökohtaisesti tykkään lukea tälläisiä kirjoja. Niistä saa uuden kuvat omiin kulttuurillisiin tapoihimme, ja samalla oppii paljon enemmän toisesta maasta ja kulttuurista.

Ennen kaikkea Rämön kirja mielestäni kuvastaa sitä, että ihminen sopeutuu ihan mihin tahansa. Kodin voi luoda oikeastaan minne vain, kunhan siellä on ihmisiä joista välittää, vaikka tavat ja kulttuuri olisikin hieman erilaista ja kaikkia tapoja ei oikein ymmärtäisi. Omia tapojaan ja omaa kulttuuriaan tuo aina mukanaan

"Reykjavikin keskustassa on kotioveltani mitattuna alle kilometrin säteellä neljä kirjakauppaa. Ne ovat auki iltakymmeneen viikon jokaisena päivänä. 
Kun sielu on ravittu kirjakaupassa, voi poiketa herkuttelemaan jäätelökioskilla. Ne ovat auki jopa yhteentoista. Olen näistä faktoista tavattoman onnellinen."