Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa’asti
murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät yhtä julmasti
murhattuina kotoaan. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti
loukkaantunut.
Rikoskomisario Joona Linna
pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan
Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka
on aiemmin vannonut, ettei enää koskaan hypnotisoisi ketään. Samalla hän joutuu
mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun.
Olen keskustellut nyt useamman
ihmisen kanssa Hypnotisoijasta, ja monet ovat kuvailleet sitä raa’aksi, ja ovat
kertoneet joutuvansa keskeyttämään kirjan lukemisen kesken. Ymmärrän nämä
pointit hyvin kyllä, mutta itse en kokenut kirjaa mitenkään erityisen raa’aksi.
Toki kirjan ensi metreillä kuvataan hyvinkin yksityiskohtaisesti lapsen ja koko
perheen murha, mutta sen jälkeen kirja rauhoittuu hyvinkin perinteiseksi.
Paikoin jopa tylsäksi. Itse myönnän hyppineeni keskikohdalla sivuja ja lähinnä
selailleeni niitä paikoin, sillä kirja tuntui junnaavan paikoilleen. Samoja
asioita tarkasteltiin useasta eri näkökulmasta, mikä vaan tuntui olevan turhaa.
Muuten Kepleri kyllä iski ja lujaa. Pistin heti seuraavan kirjan
varaukseen. Kirja herätti kyllä itsessänikin paljon erilaisia tunteita. Juoni
kulkee kahdessa eri kerroksessa. Erik Maria Barkin muisteloissa, sekä nykyhetkessä,
jossa Joona Linna selvittelee murhia. Joona Linna, joka on suomalaissyntyinen
rikoskomisario (ja josta muistutetaan tasaisin väliajoin). Linna tuntuu ajoin
olevan itseriittoinen ja tarkkavaistoinen mies, josta ei saa paljoa irti
ainakaan tässä kirjasarjan ensimmäisessä osassa. Joonas Linna, josta ilmeisesti
tulee sarjan päähenkilö tuntuu tässä ensimmäisessä osassa olevan lähinnä
sivuhenkilö, kun taas Erik Maria Bark tuntuu olevan enemmän keskiössä. Melkein
voisi luulla Barkin olevan
päähenkilö.
päähenkilö.
Odottelen innolla nyt
seuraavaa osaa ja sitä, että pääsen tutustumaan enemmän Keplerin maailmaan. Kirjaa lukiessa väistämättä tulee ajatelleeksi,
että kuinka paljon väkivaltaa tulee kuvata tämänkaltaisessa kirjassa. Minua
henkilökohtaisesti kirjan väkivalta ei häirinnyt, sitä ei ollut niin paljoa,
että se olisi pilannut koko kirjan ja tehnyt siitä lukukelvottoman. Olen
lukenut paljon karmaisevampiakin juttuja, ja sen suhteen koska tiedän kirjan
tapahtumien olevan fiktiota, ei se minuun vaikuta. Joku vähän tottumattomampi
väkivaltaan voisi hyvinkin järkyttyä kirjasta, joten varoituksen sana siihen.
Annan kirjalle 4 tähteä
Annan kirjalle 4 tähteä
Kirjoitat kiinostavalla tavalla. En yleensä lue dekkareita, mutta blogin avulla olen löytänyt paljon lisää mielenkiintoista luettavaa, ja tämäkin taitaa päästä listalle. :)
VastaaPoista