lauantai 30. heinäkuuta 2016

Tove Jansson - Vaarallinen juhannus


Kukapa ei rakastaisi herttaisia muumeja! Häpeäkseni voin myöntää, että tämä on vasta toinen muumi-kirja jonka olen koskaan eläissäni lukenut. Pienenä kyllä pidin suuresti muumi-sarjakuvista, ja niitä tuli luettua, mutta kirjoihin olen tosiaan tutustunut vasta tässä viime vuosien aikana. Ensimmäinen muumi-kirja, johon tutustuin oli Muumipapan muistelmat, ja ihastuin siihen todellakin. Muumit osaavat jotenkin olla aina yhtä viattoman herttaisia ja filosofisia. 

"Viljaana katsoi kelloa ja oven päällä olevia köynnöksiä ja itseään peilistä - ja sitten hän nojasi käsivartensa pöytää vasten ja itki. Hänen lakkinsa painui nenälle niin, että kulkunen kilahti jälleen (vain yhden pinen surullisen kilahduksen) ja kyyneet valuivat hitaasti tyhjälle lautaselle.
Elämä ei ole aina helppoa, kun kuuluu viljonkkien heimoon."


Vaarallinen juhannushan on legendaarinen Muumi-kirja. Tarina alkaa isolla tulvalla, joka vyöryy muumilaakson ylitse. Muumit pelastautuvat talonsa katolle, ja sieltä kelluvaan teatteriin. Siellä he tapaavat äkäisen olennon nimeltä Emma, joka opettaa heille mitä teatteri oikeastaan on. 
Pienten kommellusten kautta, muumipeikko, niiskuneiti ja myy, joutuvat erilleen muusta perheestä, ja kokevat kukin omia jännittäviä seikkailujaan. 

Koska kyseessä on muumi-kirja niin loppu on tottakai onnellinen. Muumithan selviytyvät mistä vain! Kaikkeen suhtaudutaan yhtä rauhallisesti, oli se sitten tähdenlento tai iso tsunami. 

"Nyt he eivät tehneet mitään vaan elivät toivossa. Sillä olivathan he olleet sotkeutuneet pahempiin pulmiin kuin kukaan muu perhe jonka he tunsivat, ja kuitenkin heidän oli aina käynyt hyvin."

Jokaisen aikuisen tulisi mielestäni lukea ainakin yksi muumikirja. Muistuttaa mieleensä sellaista erityistä viattomuutta, ja maailmankatsomusta, joka lapsille tulee niin luonnostaan. Ja muumit ovat aina kevyttä kesäpäivän luettavaa! Niin lapsille, kuin aikuisillekin!

Luin kirjan siis Helmetin lukuhaasteen osioon "Kirjassa alle 150 sivua". Kirjassa oli 132 sivua,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti