lauantai 9. syyskuuta 2017

Terry Pratchett - Johan Riitti

Tällä kertaa vuoron sai kolmas Terry Pratchetin kiekkomaailman teos; Johan Riitti

"Aamu valkeni. Täällä ylhäällä Oinasvuorilla aamunkoitto oli aina vaikuttava, varsinkin silloin, kun myrsky oli kirkastanut ilman. Persahterin kylän laaksosta oli mahtavat näkymät vähäisimmälle vuorenrinteille ja kukkuloille, jotka niiden ylitse virtaava lempeä aamunkajo oli värjännyt purppuraisiksi ja kellanpunertaviksi, vaikka kaukaisuudessa erottuvat tasangot olivat yhä varjojen peitossa (Kiekkomaailman maagisessa kentässä valo näet liikkuu hidastettuna.)"

Mahtava velho tekee kuolemaa kiekkomaailmassa. Perinteen mukaisesti hänen tarkoituksensa on siirtää voimansa kahdeksannen pojan kahdeksannelle pojalle, joka on juuri syntymässä. Hiukan liian myöhään paljastuu muuan pikkuseikka: syntynyt pienokainen onkin tyttö. Paikallinen noita nhaluaa väen vängällä korjata vahingon muuttamalla tulokkaan aivan tavalliseksi noidaksi. Mutta tytön pitää tunkeutua Näkymättömän yliopiston sisimpään pyhättöön - ja pyrkiä pelastamaan maailma hyvin tähdätyllä potkulla!


Kirjan alkuperäinen nimi on Equal Rites, ja mielestäni aika hienosti nimetty kirja. Kirja tosiaan kertoo nuoresta Eskarina tai Esk nimisestä tytöstä, jonka pitäisi ryhtyä velhoksi. Ainoa ongelma on, että naispuolisia velhoja ei ole koskaan ollut. Eikä perimätiedon mukaan heitä tule myöskään koskaan olemaankaan. Kirja on ennenkaikkea teos tasa-arvosta. Vaikka koskaan ei ole ollut naispuolisia velhoja, ei se tarkoita ettei joku päivä voisi olla. 
Kirjan sanoma on tosiaan oivallinen; elämmekö me miehet ja naiset tosiaan niin omissa sukupuolirooleissamme, että emme voi hyväksyä sitä (vähintään ilman suuren suurta nikottelua) että toisen sukupuolen edustaja poikeaa hänelle syntymässään "määrätystä" roolista. Nainen haluaa ruveta kirvesmieheksi tai mies haluaa kampaajaksi (ehkä hieman huonot esimerkit, mutta ensimmäiset jotka tulivat mieleen), tai kuten tässä kirjassa; tyttö haluaa velhoksi. Eikö meillä kaikilla pitäisi olla samanlainen oikeus ryhtyä ihan siksi mitä me itse haluamme olla, ilman että (tässä tapauksessa vanha mies) tulee sanomaan meille ei!

 Haluan tässä kohtaa nyt kuitenkin painottaa, että tämä kyseinen kirja on ilmestynyt 30 vuotta sitten, joten uskon että kirjan sanoma ei niinkään pidä enää tänä päivänä paikkansa (ainakaan suurimmalta osin, ehkä ihmiskunta on kehittynyt tämän asian osalta edes hieman). 

"Naiset osaavat kuitenkin olla toisinaan hämmentäviä. Liian herkkiä hermostumaan. Suurmagiaan vaaditaan äärettömän selkeitä ajatuksia, eivätkä naisten lahjat löydy siltä suunnalta. Heidän aivoillaan on tapana ylikuumentua. Minun täytyy surukseni sanoa, että velhouteen on olemassa vain yksi sisäänkäynti, joka on Näkymättömän Yliopiston pääportti, eikä yksikään nainen ole koskaan käynyt siitä läpi."

Johan Riitti kirjan myötä Pratchett esittelee toisen lempihahmoni kiekkomaailmassa. Rincewindin lisäksi suosikkini on aina niin kärttyisen hyvällä tavalla ihastuttavan realistinen Muori Säävirkun. Muori on noita, sanan kaikessa merkityksessä. Hän pukeutuu mustiin, käyttää pollalogiaa ja mustaa noidan hattua, koska jos hän ei käyttäisi hattua, niin miten kukaan voisi tietää, että hän ylipäätänsäkkin on noita! Kun myöhemmin pääsen jatkamaan Kiekkomaailman osalta niin Noidat tulevat hyvinkin tutuiksi. 

"Hatussa ei ollut muutaa erityisen poikkeuksellista kuin se, ettei kenelläkään toisella kyläläisellä ollut samanlaista. Tuo ei kuitenkaan tehnyt siitä maagista."

Seuraavana Kiekkomaailman teoksista olisi vuorossa Mort. En edes muista milloin olen viimeksi tuon kyseisen kirjan lukenut, joten ihan mielenkiinnolla odotan sitä. Tämän vuoden tavoitteeksihan laitoin, että saisin edes 4 Pratchettia luettua, ja nyt on kolme siis käyty läpi! Onneksi Joulukuuhun on aikaa vielä, niin monta kirjaa nyt mielessä joita pitäisi lukea. Lukemista suuresti häiritsee nyt se, että aloitin juuri opiskelmaan Kirjasto-ja tietopalvelualaa ammattikorkeakoulussa joten syksy tulee todennäköisesti olemaan monella tapaa kiireinen.

"Sellaisia universumeja saattaa olla olemassa, missä kirjastonhoitoa pidetään rauhallisen sorttisena ammattina, ja missä työn vaarat rajoittuvat hyllyiltä päähän putoaviin suurikokoisiin teoksiin.."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti