Tim Walker - Lost in Suomi, Miten tapasin suomalaisen vaimoni ja muita kertomuksia

Puhuin tässä yhtenä päivänä eräälle kaverilleni kirjoista, joita lainasin kirjastosta. Kaikki olivat joko murhajuttuja, tai elämänkertoja todella masentavista aiheista, enkä edes itse ollut tajunnut sitä ennen kuin hän ystävällisesti osoitti sen minulle. Joten nyt tämän kirjan myötä yritän osoitaa, että luen jotain muutakin kuin vain masentavia kirjoja (tosin tämän jälkeen palaan kyllä niihin masentaviin elämänkertoihin takaisin). 

Tim Walkerin omakohtaisissa tarinoissa avomielinen nuori amerikkalainen kohtaa suomalaisen, opettelee tervehtimään oikein, pitämään suunsa kiinni ja nauttimaan kahvin mustana. Walker kertoo kirjassaan kokemuksistaan suomalaisperheen amerikkalaisvävynä, koti-isyydestä Kuopiossa ja muista Suomi kokemuksistaan ja havannoistaan. 

"Yhdysvalloissa olin tottunut kolmeen pääateriaan - aamiaiseen, lounaaseen ja päivälliseen - ja isäni moitti minua usein siitä, että söin niiden välillä... Suomessa sen sijaan oli viisi valtakunnallisesti tunnustettua ruoka-aikaa: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Minusta tuntui kuin olisin odottanut koko elämäni päästäkseni tähän paikkaan, jossa sain syyllisyyttä potematta syödä aamusta iltaan."

On aina jollain tavalla piristävää lukea ulkopuolisen kertomuksia omasta maastaan. Vaikka Walker onkin asunut jo pidemmän aikaa Suomessa, hänen kertomuksensa ovat huvittavia, ja yllättäviä. Ne pistävät miettimään omia käytöstapojamme ja kulttuuriamme. Kuinka hassua on kerätä kahvikassaan rahaa, ja kuinka on todella todella kiellettyä ottaa kahvihuoneessa jonkun toisen oma kuppi. Kuinka tervehdimme toisiamme ja kuinka emme tervehdi toisiamme tietyissä tilanteissa. Näitä asioita, ei tule mietittyä sen enempää itse ikinä, joten onkin mielenkiintoista lukea niistä ja välillä vähän herätellä itseään. 

Kirjassa käsitellään ilmiselvien kulttuurierojen ja pojasta mieheksi kasvamisen lisäksi myös Suomen kuuluisaa koululaitosta. Walker on ammatiltaan opettaja, ja kirjoittaakin paljon Suomen ja Yhdysvaltojen koulutuserosta, ja mielestäni hyvin herättelee meitä suomalaisia siihen, että ehkä koulutuslaitoksemme ei olekkaan niin hyvä, kuin miksi sitä hehkutetaan ulkomailla. Toki onhan siinä paljon hyvää, mutta jotkut opetustapamme ovat hyvin vanhoillisia. 

"Kun muutin Suomeen ja  näin, kuinka suomalaiset lapset näyttivät kukoistavan, kun heillä oli niin paljon aikaa leikkiä, hylkäsin aiemmat epäilykseni käytännön hyödyllisyydestä. Nykyään en enää ajattele leikkimistä lepsuiluna; pidän sitä järkevänä. Olen myös löytänyt paljon tieteellistä tutkimusta, joka vahvistaa leikin merkityksen lapsen kehittymisen kannalta."

Kirja on tosiaan piristävää iltapäiväluettavaa. En sitä kutsuisi millään lailla korkeakulttuuriksi, eikä sen sitä ole tarkoitus ollakkaan, vaan lähinnä se tuntuu olevan piristävä teos kulttuuristamme, ja elämisestä Suomessa.