Turun Kirjamessut

Vihdoin ja viimein kerkeän muutaman sanasen kirjoittamaan Turun kirjamessuista! Koko messuviikonlopun oli hirveästi puuhaa, joten kerkesin vain lauantaina käymään messuilla. Kokosimme porukan kasaan ja ajelimme Seinäjoelta kohti Turkua (on muuten pitkä ajomatka) ja sitten illalla ajelimme takaisin Seinäjoelle. Suurin osa päivästä tuli siis vietettyä autossa.

Mutta nyt siis itse messuista! Kauheasti oli mukana mielenkiintoisia puhujia, ja paljon olin suunnitellutkin, mutta aikainen herääminen ei oikein mennyt yksi yhteen kaiken sen kanssa mitä olisin halunnut nähdä ja tehdä.

Teemu Keskisarjaa kävimme kuuntelemassa hetken ajan. Hänen uusin teoksensa Saapasnahka-torni, Aleksis Kiven elämänkerta kuulosti todella mielenkiintoiselta. Valitettavasti lavan sijoitus oli jotenkin huonohko ja en oikein muuta koko haastattelusta kuullut kuin sanoja sieltä ja täältä. Ihmisiä oli Keskissarjaa tullut oikein urakalla kuuntelemaan. Itse en kirjaa messuilta ostanut, mutta pistin sen heti varaukseen kirjastossa ja odottelen nyt milloin saan tuon opuksen käsiini!

Toinen keskustelu, jonka sitten kuulin oli tietenkin presidenttimme Niinistön ja hänen elämänkertureidensa väittely. Pakko myöntää, että poliittiset kirjat tai elämänkerrat eivät ikinä ole olleet juttuni, mutta nyt tämän kyseisen keskustelun jälkeen mielenkiintoni heräsi. Auditioria missä tuo keskustelu oli, oli aivan tupasen täynnä, ja läheskään kaikki eivät mahtuneet edes istumaan. Suurin osa oli edellisen keskustelun aikaan jo tullut paikalle, ja he jäivät vielä Niinistöä kuuntelemaankin. Me olimme kuitenkin sen verran onnekkaita, että paikat löytyivät ja saimme keskittyä kunnollaa keskusteluun.

Ja se oli juuri sellainen mitä lehdissä kuvailtiin. Yksi ystävistäni, joka oli mukana tuolla Turussa kuvaili keskustelua tennismatsiksi. Koko ajan joku heitti toinen toisestaan pahemman kommentin. Harvoin näin mahtavia keskusteluja pääsee kuuntelemaan.

Ostoksia tuli vaikka millä mitalla tehtyä ja parhain ostokseni varmaan olikin Mia Kankimäen Naiset, jotia ajattelen öisin. Kirja, jota parhaillaan luen. Ostin kyllä muutaman muunkin teoksen, mutta kuollaksenikaan en nyt saa päähäni mitä ne on (flunssa pehmentää tunnetusti aivot), ja tyhmänä en niistä kuvaa ottanut. Kirjat kun ovat tällä hetkellä kotonani Seinäjoella ja minä itse Helsingissä.

Ensi viikolla olisi sitten Helsingin kirjamessut! Tarkoituksenani oli olla kaikki neljä päivää messuilla, mutta nähtävästi olenkin vain kaksi päivää. Torstai ja perjantai menee aika lailla vielä koulun penkillä Seinäjoella ja perjantain iltapäivä sitten junassa kohti Helsinkiä. Lauantain ja sunnuntain ajattelinkin viettää käyden eri keskusteluja kuuntelemassa! Pitääkin ruveta jo tekemään suunnitelmaa!

Herkulliset suklaalöydöt ruokamessujen puolelta!

Shonda Rhimes - Year of yes: how to dance it out, stand in the sun and be your own person

Aluksi pitää tehdä tunnustus: Olen hullu Greyn anatomia -fani! Sarjan, jonka Shonda Rhimes loi vuonna 2005. Olen seurannut sitä monen vuoden ajan jo todella intohimoisesti, ja siinä sivussa ruvennut fanittamaan Shondaa. Hän on mestari kirjoittaja, osaa luoda draamaa juuri oikealla tavalla, ja luo kiinnostavat, moniulotteiset hahmot.

Kuuntelin erästä poadcastia ja siellä eräs juontaja kertoi kuuntelevansa nyt Shondan kirjaa Year of Yes:sia.. Ajattelin, että voisin itsekkin tutustua kirjaan. Kirja kuulosti inspiroivalta, ja mielenkiintoiselta, ja ajattelin että voisin saada siitä jotain irti. Plus siitä ei ollut mitään haittaa, että aivan mahtava Shonda Rhimes oli sen kirjoittanut. 

Pienen tutkimustyön jälkeen (mistä saisin kirjan helpoiten/halviten) käsiini, päätin ladata Audiplen, josta sain kirjan rekistöröitymisen jälkeen ilmaiseksi (wuhuu!).

Jos jollakulla jäi epäselväksi, niin kuuntelin kyseisen kirjan. Työmatkoilla. 

Shonda kuvaa kirjassaan kuinka hän oli täysin onnellinen elämäänsä. Hän eli täysin onnellista elämää siihen asti, kunnes hänen siskonsa osoitti hänelle, että  hän ei oikeasti tee elämällään yhtään mitään. Hän vain puhuu kaikesta mahtavasta mihin hänet on kutsuttu, mutta hän ei oikeasti osallistu tapahtumiin koskaan. Hän vain on olemassa tässä maailmassa, lähinnä sivustakatsojana.

Niin Shonda sitten päätyy tekemään itselleen lupauksen, ensin pienen itsetutkiskelun ja sisarelleen vihoittelun jälkeen: vuoden ajan hän sanoo kaikkiin kyllä. Osallistuu tapahtumiin, joihin hänet on kutsuttu, antaa lapselleen ja perheelleen aikaa ja sanoo vain kyllä enemmän. Antaa itsestään enemmän maailmalle.
Helppoa se ei ollut, ei todellakaan.
Se kuitenkin oli todella palkitsevaa.

Kirjassa Shonda kertoo mitä kaikkea hän oppi, mitä hän sai ja mistä hän luopui, sillä jos kaikkeen sanoo kyllä niin siinä luopuu muustakin, kuin vain ajasta. Esimerkiksi kiloista, jotka ovat vuosien mittaan kertynyt, silloin kun on itselleen sanonut ei.

Suosittelen teosta lämpimästä,  ja erityisesti  sen kuuntelemista Shondan itsensä lukemana. Se on viihdyttävä ja inspiroi muuttamaan omaa elämäänsä, ja löytämään uusia asioita itsestään ja läheisistään.

Annan kirjalle 4 tähteä.