Aaveiden alkuvuosi

Aloitin vuoden 2019 reippaasti lukemalla kirjoja aaveista, historiasta ja ihmiskohtaloista. Loistava tapa aloittaa vuosi, eikös niin?


Ensimmäinen kirja, jonka luin oli Natalia Kalevan teos Aaveiden Kristiinankaupunki, historiaa ja kummitustarinoita. Minulla on sukua Kristiinankaupungissa, ja olenkin siellä vieraillut muutamaan otteeseen (en ole hetkeen päässyt siellä käymään suureksi harmikseni), ja sen takia tämä kirja olikin todella mielenkiintoista luettavaa, sillä niin monet paikat olivat jotenkin tuttuja.

Kirjassa oli sopivasti historiaa ja kummitusjuttuja. Natalia Kaleva oli yhdeksänvuoden aikana kerännyt tarinoita paikallisilta, sekä metsästänyt tietoa ja faktoja eri lehdistä ja kirjoista. Kirja oli jaettu viiteen eri osaan: kaupunki, kirkot ja raatihuone, museot, huvilat, hotellit ja vanhat talot.  Kirjan lähdeluetteloa selatessani huomasin, että sinne oli listattu Wikipedia kahteen otteeseen, mikä sai itselläni karvat nousemaan pystyyn. Wikipediaa kun ei voi luotettavaksi lähteeksi millään lailla tulkita. Muuten, kun kirjaa tarkastelee, on se hienosti koostettu ja tietoa on runsaasti.

Teos on tosiaan kiva pikku infopläjäys Kristiinankaupungista ja se tuokin kaupungista aivan uuden, salatun puolen esiin. Itse opin uusia juttuja kaupungista ja sen historiasta, ja oli mielenkiintoista kuulla tarinoita sen historiasta ja ihmisistä. Kummitusjuttujen avulla tuntuukin, että pääsee kaupungin historiaan syvemmälle sisälle.

Annan kirjalle 3 tähteä. 

Toinen aavekirja, jonka lukaisin oli Mauri Karvosen Aavetaloja ja ihmiskohtaloita. Kirjan takakannessa lukeekin, että teos ”vie lukijan tutkimusmatkalle Suomen kiehtovimpiin aavepaikkoihin”.

Kirjassa on tarkemmin kerrottu 12 eri paikasta aina Aleksanterin teatterista, Louhisaaren kartanolinnaan ja Naantalin kaupunkiin asti. Tarinat on koostettu niin, että ensin kerrotaan paikan historiasta ja ihmisistä, jotka sitä asuttivat. Sen jälkeen on muutamalle sivulle koottu paikan kummitustarinat.

Teoksessa tulee todella paljon informaatiota ja vuosilukuja. Kuka omisti kyseisen paikan, milloin se rakennettiin, mitä ihmisille tapahtui. Tätä kirjaa lukiessa tulee enemmänkin mieleen historiankirja kaikkine faktoineen. Toki aavetarinat ovatkin lyhyitä, ja ne todella usein liittyvätkin paikan historiaan. Olisin kuitenkin enemmän kaivannut tarinoiden värittämistä ja tarinanomaista kerrontaa, kuin pelkkiä faktoja.

Lukukokemus oli kuitenkin kaikenkaikkaan miellyttävä, ja nautinkin todella paljon siitä. Pakko lukea myöhemmin Karvosen toinen kirja Aavetaloja ja ihmiskohtaloita 2, joka ilmestyikin viime vuonna.

Anna kirjalle 3.5 tähteä. 

Maria Veitola - Veitola

Tämän kirjan taisin lukaista kesäloman aikana.. tai juhannuksen aikana, nyt muisti hieman pätkii (syytän hellettä), mutta kesäkuussa siis kuitenkin.

Eli kyseessä on suuren Maria Veitolan teos Veitola.

Heti kun näin kirjan hyllyssä tiesin, että haluan lukea sen. Olen lukenut vuosina kivi ja käpy Veitolan kolumneja Trendistä, ja ne olivat (lähes) aina mielestäni lehden parhaimmistoa. Muistan joku kerta pettyneeni kovasti, kun en saanutkaan mitään syvempää ajateltavaa irti artikkelista, mutta sellaista se välillä on.

En niinkään ole sen koommin Veitolan uraa seurannut, sieltä täältä lukenut hänen kirjoittamiaan artikkeleitä, olen muutamia jaksoja katsonut Yökylää ja muutaman jakso Veitola, Enbuske, Salmista. Hän on mielestäni hyvä toimittaja ja mielenkiintoinen persoona.

Jos olen pitänyt Marian aiemmista kolumneista, niin kenellekkään ei todennäköisesti tule yllätyksenä, että pidin myös hänen kirjastaan?
Kirja koostuu Marian aiemmin kirjoittamista teksteistä, joita hän itse kommentoi, sekä ihan kirjaa vartavasten kirjoitettuja juttuja. Kertoo, miten ne sitoutuvat hänen elämäänsä, missä elämäntilanteessa hän ollut, tai mitä hän on ajatellut ehkä kyseistä lehtijuttua kirjoittaessaan. Ei ehkä se perinteisin elämänkerta, jota ehkä odotin, mutta onko se yllätys, jos kerta ihminenkään ei ole täysin perinteinen.

Pidin kirjan värimaailmasta, ja siitä miten teksti hyppi kirjassa paikoittain. Kirja on jaettu 7 osa-alueeseen:
1. Lapsuus, nuoruus, parikymppisyys,
2. Äitys,
3. Työ, opiskelu, terveys ja työn suhde terveyteen,
4. Ihastukset ja parisuhteet,
5. Tyyli ja ulkonäkö
6. Ystävistä
7. Bossladyn rooli ja pohdinnat työstä ja tasa-arvosta

Kirja sai ainakin minut ajattelemaan omaa elämääni, ja miten sen elämän ylipäätänsä haluan elää. Se on Marian omaelämäkerran lisäksi katsaus yhteiskuntaan ja miten se on muuttunut, ja miten sen pitäisi vielä muuttua. Itse huomasin ainakin pohtivani lukiessani asioita, joita ei välttämättä tule ajateltua "mitä söisi seuraavaksi" ja "onkohan bussikortissa arvoa" kaltaisten ajatusten välillä (kyllä päässäni liikkuu enemmänkin yleensä... Ei tosin ehkä näin helteellä, mutta yleensä).

NOTE: Jos joku ei jo huomannut, niin kirjoitin tämän postauksen juuri silloin pahimpien helteiden aikaan..

Christoper Dell - Noituus, Magia & Okkultismi, kuvitettu historia

Jos olisin vielä teini-ikäinen olisin kävellyt kauppaan ja ostanut tämän kirjan heti sen ilmestyttyä, lukenut sen läpi ja selannut sen vielä miljoona kertaa läpi ja aivan rakastunut kirjaan hetkessä. Nyt jätin sen ostamisen pois ja lainasin kirjan kirjastosta, jonka jälkeen olenkin selaillut sitä innoissani ja lukenut pätkiä sieltä täältä.

Noituus, Magia ja Okkultismin kuvitettu historia kertoo magian historiasta eri kulttuureista. Kirjan alussa kerrotaan magian historiasta, ja sen jälkeen kirja on jaettu eri osiin mm. muinainen magia, pohjoisen magia ja magia nykyaikana, sekä monta muuta. Kirja on hienosti kuvitettu ja pidän siitä miten kuvat on aseteltu tekstin kanssa, tehden siitä helposti lähestyttävän ja luettavan.

Okei, ehkä teini-ikäinen minä voittaa ja saattaa olla että hankin kyseisen kirjan kokoelmaani jossain vaiheessa. Kirja on juuri sellainen tietokirja, jota itse tykkään lukea: historiallista faktaa pienen twistin kanssa tarjottuna mielenkiintoisen näköisessä muodossa.