Meg Rosoff - Poikkeustila

Manhattanilainen Daisy saapuu kesäksi serkkujen luo Englannin maaseudulle. Räjähtävän rehevässä paratiisissa ei ole sääntöjä eikä aikuisia - eikä mitään estämässä sähköä sinkoilemasta Daisyn ja hänen serkkunsa Edmondin välillä. Pian kuitenkin alkaa puheet sodasta lisääntyä, pommeista ja miehityksistä. Lentokentät suljetaan, ruoka käy vähiin ja kylällä alkaa kulkea sotilaita. Kännykät hiljenevät ja vain huhut liikkuvat.
Sitten unenomainen hiljaisuus vaihtuu hyytäväksi todellisuudeksi ja Daisy joutuu koettelemuksiin, joita hän ei ikinä kuvitellut joutuvansa kohtaamaan.

"Ja niin minulla oli käden ulottuvilla kaikki mitä elämästäni oli jäljellä ja olin valmis vaipumaan itsekkin uneen."


Yksi lempielokuvistani on This is how I live now, jossa pääosaa esittä Saoirse Ronan. Elokuvassa on kiehtova maailma, joka voisi hyvinkin pitää paikkansa ja kuvaa sitä, minkälaista maailmansota voisi olla ja tuntua 2000-luvulla.
 Tuo kyseinen elokuva perustuu juuri tähän kirjaan, joten odotin kirjalta jokseenkin paljon, ja valitettavasti joudun myöntämään pettyneeni. Tällä kertaa myönnän elokuvan olevan parempi, kuin kirja. Uskokaa, tuon myöntäminen on todella vaikeaa.

Kirja löytyi kirjastolta nuorten hyllystä. Luulen, että se iskee ehkä enemmän nuorempaan kohdeyleisöön, vaikka kirjan aiheet ovatkin hieman rankkoja. Kirjan päähenkilön romanttinen kohde on hänen serkkunsa, mikä on hyvinkin kyseenalaista, ja kirjassa kuolee usempikin nuori ihminen sodan tullessa lähelle. Nuorten viattomuus kärsii kirjassa, ja he joutuvat kohtaamaan julman maailman.

"Osbert oli ainoa joka ei vaikuttanut epäluuloiselta. Hän oli niin kiinnostunut Länsimäisen Sivistyksen Rappeutumisesta että häneltä jäi huomaamatta kuinka yksi sen ilmentymä toteutui aivan hänen nenänsä alla."

Kirja on kuitenkin kiehtova, vaikka se ei minuun oikein iskenytkään. Pidän dystopisia kirjoja kiehtovina, ja pidän niistä jopa enemmän kuin fantasiakirjallisuudessa. Ne voivat tapahtua, ne olisivat voineet tapahtua, jos jokin maailmanhistoriassa olisi mennyt eri tavoin. Ne ruokkivat mielikuviani maailmasta, joka olisi voinut olla tai voisi olla ja kyseenalaistavat nykyisen maailman omalla tavallaan.

Annan kirjalle 2 ja puoli tähteä. 

Adam Silvera - They both die at the end

Kirjan päähenkilöinä on Mateo ja Rufus ja tapahtumat sijoittuvat molemman pojan 24 viimeiselle tunnille. Kirjan idea on aivan loistava! Samana päivänä kun kuolet saat soiton, joka ilmoittaa sinulle, että kuolet seuraavan vuorokauden kuluesssa. Et tiedä miten tai milloin, vain sen, että se tapahtuu seuraavan 24 tunnin kuluessa.

"Maybe it's better to have gotten it right and been happy for one day instead of living a lifetime of wrong."

Kirjan alussa Mateo ja Rufus molemmat saavat tämän soiton. He eivät tiedä toisistaan mitään, molemmat elävät omaa aivan toisistaan erilaista elämäänsä. He kuitenkin tutustuvat soiton saatuaan Last Friends nimisessä sovelluksessa, joka yhdistää ihmisiä heidän viimeisenä elinpäivänään. Tai kuolevia ja niitä, jotka haluavat viettää päivän kuolevan ihmisen seurassa. Molemmat ovat yksin, ja kaipaavat jotain seuraa viimeiselle päivälleen.

Kirja oli tottapuhuen aivan ihana! En muista milloin viimeksi olisin lukenut yhtä sydäntäriipaisevan ja samalla niin ihanan kirjan. Kirjassa pelataan ajatuksella: mitä tekisit jos tietäisit kuolevasi tänään? Voiko viimeisenä päivänään muuttaa vielä elämäänsä? Kuinka rohkea pitää olla, jotta tuntee eläneensä täysillä? Juuri näitä syviä ajatuksia, joita useimmat ihmiset pyörittelevät mielessään.
Kirja pistää ajattelemaan mitä haluaa elämältä, ja kuinka haluaa elämänsä viettää. Ketkä ovat ne tärkeimmät ihmiset, jotka haluaisi luokseen viimeisenä päivänä, ja mitä kaikkea tekisi heidän eteensä.

Kirja todellakin pistää ajattelemaan, ja arvostamaan elämää.

"Today is one long morning. But I have to be the one who wakes up and gets out of the bed. I look ahead at the empty streets, and I start walking towards Rufus and his bike, walking toward death with every minute we lose, walking against a world that's against us."

Kirjassa kerrotaan tapahtumia Mateon ja Rufuksen näkökulmasta. Kirjailija vaihtelee luvuittain kertojaa, lisäksi kirjassa on muutama luku henkilöistä, jotka vaikuttavat poikien kuolemaan. Kirja on mielenkiintoinen, sillä harvoin lukija voi päätellä jo kirjan nimestä, että päähenkilöt kuolevat, harvoin se myöskään on koko kirjan idea.

Teos on suunnattu nuorille aikuisille, mutta ehdottomasti sopii kaikille. Tietenkin päähenkilöt ovat nuoria aikuisia itse, mutta teemat ovat siltikin samat. Kuoleminen, eläminen, mikä on tärkeää? Suosittelen kirjaa suurella lämmöllä. Se on sydäntälämmittävä teos, joka ei missään nimessä jätä kylmäksi.

Marissa Meyer - Cinder

Cinder on ensimmäinen osa Marissa Meyerin Lunar Chronicles -sarjasta. Tarina on vanha Tuhkimo- satu pienellä twistillä. Päähenkilö Cinder on nuori 17-vuotias kybordi, puoliksi robortti, puoliksi ihminen, ja sen jälkeen tarina menee aika peruskaavalla, pienillä twisteillä tietenkin.

Cinder on ya-kirja ja eli siis kirja on suunnattu nuorille tai nuorille aikuisille. Se on fantasiaa ja scifiä jollain jännällä tapaa sekoitettuna. Jos olisin ollut hieman nuorempi olisi kirja iskenyt minuun vielä kovemmin, mutta nyt vaikutus jäi hieman vaisuksi. Ajattelin kuitenkin etsiä toisen osan käsiini ja lukea senkin ja katsoa hieman, että mihin suuntaan tarina jatkuu.

Koska tarinan pohjana on käytetty vanhaa satua on se myös monella tapaa hyvin ennalta-arvattava, kirja etenee tutun kaavan mukaan ja mitään kovin suuria yllätyksiä kirja ei siis tarjoa. Ajattelenkin sen suurimmaksi valtiksi sen kuinka hienosti kirjailija on onnistunut vanhasta kaikille tutusta tarinasta kehittämään jotain uutta ja erilaista.