keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Törmäsin kirjaan kirjastossa aivan sattumalta kirjastossa, se oli väärässä hyllyssä ja sattui silmääni. En siis tiennyt kirjasta mitään ennen, enkä kirjailijasta ollut kuullut aikaisemmin. Kirja on ilmiselvästi nuortenkirja, mutta ihana kaikessa komeudessaan.


"Hän oli luopunut tytöstä. Se tuli takaisin omia aikojaan, unissa, valheissa, déjá vun säröissä. Vaikka työmatkalla, kun ehti jo pakahtua uskoon, että kadunkulmassa seisova tyttö oli hän."

Kirja kertoo teinirakkaudesta vuonna 1986, eli ennen Facebookkia, Twitteriä, Instagramia ja Snapchattia. Kirjan takakannannessa on mielestäni ihana kuvaus kirjasta:
   
 "Eleanor & Park kertoo siitä, millaista on, kun perhe on rikkinäinen ja väkivallan 
  uhka jatkuva. Se kertoo, millaista on, kun vanhat ystävät muuttuvat vihamiehiksi. Se kertoo, millaista on, kun kaiken synkkyyden keskellä joku yhtäkkiä välittää  ja haluaa pitää kädestä kiinni."

Kirja oli mielestäni ihana. Kirjassa, oli hyvin kuvattu se miltä tuntuu olla nuori ja rakastunut. Tai miltä ylipäätänsä tuntuu olevan rakastunut, kaikki ne hölmöt ajatukset mitä toisesta ihmisestä tulee mieleen, ja kaikki ne ihanat tunteet. Vaikka kirjassa onkin rankkoja aiheita, on sen pääsanoma kuitenkin rakkaus, kuinka se voi pelastaa ihmisen, ja kuinka se voi tehdä ihmisestä kokonaisen.

En myönnä itse olevani romantikko. Olen päältäpäin kyyninen ihminen, ja piiloromantikko, ja juuri siihen piiloromantikkoon tämä kirja iski. Romantiikan kaipuuseen, ja siihen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja luottamisen arvoisia.

Mielestäni aikuisten on hyvä välillä lukea nuortenkirjallisuutta; niissä tulee eritavoin aikuistenkin kaipaamat teemat esille. Nuortenkirjoissa paljon useammin puhutaan rakkaudesta, ja ystävyydestä, ja muutoksesta, mikä ei ole niin valtaisa teema aikuistenkirjoissa. Aikuisten oletetaan tietävän kaikki tämä, mutta aina se ei ole niin selvää, ja sen takia on hyvä palata välillä nuorisokirjallisuuden pariin ja muistuttaa itseään.

"Eleanorin oli sanottava hyvästit Parkille. Nyt. Ekä hän tiennyt miten."

ps. Kirja meni luonnollisesti lukuhaasteeseen kohtaan: Kirjassa rakastutaan

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Mario Reading: Pyhä Keihäs

Okei, yleensä rakastan "historiallisia" mysteeri- dekkareita, kuten Da Vinci koodi, Historiantutkija, Labyrintti ym. Tämä kirja kuuluu samaan sarjaan. Kirjassa on mystinen historiallinen esine, tällä kertaa keihään kärki (joka on jo aikojen saatossa muuttunut tomuksi), jota kaikki havittelevat, ja jonka takia ihmiset tekevät mitä tahansa. Aika peruskauraa siis.

Kirja siis kertoo kuvajournalisti John Hartista, joka matkustaa isänsä kuolinvuoteelle, ja joka siellä ollessaan saa kuulla sukunsa ällistyttävästä menneisyydestä ja salaisuuksista. Hart saa tietää pyhästä keihäästä, joka on ollut hänen isänsä hallussa, ja jota Hitler piti menestyksensä salaisuutena, ja jonka uusnatsit haluavat nyt haltuunsa.

Vaikka mitkään näistä "historiallisista" teoksista (onko aiheelle joku oikea virallinen nimi?!) eivät ole mitään korkeakirjallisuutta, olen aiemmin pitänyt niistä suuresti. Tästä en pitänyt. Luin sen loppuun, mutta kirja ei säväyttänyt.
Kirja oli sekava, siinä oli liikaa tungettu historiaa mukaan. Kaikki tuntui olevan liitoksissa natsi-saksaan, ja henkilöhahmot tuntuivat pinnallisilta ja uskomattoman tyhmiltä. Mietin useaan otteeseen kirjassa, että "miten päähenkilö ei nyt näe tuon olevan kaiken takana?!" ja mielestäni mikään ei ole niin raivostuttavaa kirjassa!
Jopa kirjan loppu tuntui olevan kummallinen, tuntui että kaikki jäi kesken. Paha sai palkkansa, maailma pelastui, mutta henkilöhahmot jäivät kesken. Historiaa yritettiin epätoivoisesti tunkea loppuun mukaan, mutta se ei vain enää istunut siihen. Jotenkin kirjan "historiallinen" puoli unohdettiin, ja keskityttiin vain nykypäivään tai natsisaksaan ja tuntui, että alkuperäinen tarina unohdettiin keskenkaiken.

Ei siis ole paljoakaan sanottavaa kirjasta. Lue jos kiinnostaa, mutta mielestäni se on ajanhukkaa. En lukisi uudestaan, enkä halua kirjaa kirjahyllyyni, mutta jonkun mielestä kirja saattaa olla viihdyttävä.

Luin kirjan lukuhaasteeseen: Kirja, josta et ole ikinä ennen kuullutkaan.