Tove Jansson - Vaarallinen juhannus

Kukapa ei rakastaisi herttaisia muumeja! Häpeäkseni voin myöntää, että tämä on vasta toinen muumi-kirja jonka olen koskaan eläissäni lukenut. Pienenä kyllä pidin suuresti muumi-sarjakuvista, ja niitä tuli luettua, mutta kirjoihin olen tosiaan tutustunut vasta tässä viime vuosien aikana. Ensimmäinen muumi-kirja, johon tutustuin oli Muumipapan muistelmat, ja ihastuin siihen todellakin. Muumit osaavat jotenkin olla aina yhtä viattoman herttaisia ja filosofisia. 

"Viljaana katsoi kelloa ja oven päällä olevia köynnöksiä ja itseään peilistä - ja sitten hän nojasi käsivartensa pöytää vasten ja itki. Hänen lakkinsa painui nenälle niin, että kulkunen kilahti jälleen (vain yhden pinen surullisen kilahduksen) ja kyyneet valuivat hitaasti tyhjälle lautaselle.

Elämä ei ole aina helppoa, kun kuuluu viljonkkien heimoon."

Vaarallinen juhannushan on legendaarinen Muumi-kirja. Tarina alkaa isolla tulvalla, joka vyöryy muumilaakson ylitse. Muumit pelastautuvat talonsa katolle, ja sieltä kelluvaan teatteriin. Siellä he tapaavat äkäisen olennon nimeltä Emma, joka opettaa heille mitä teatteri oikeastaan on. 

Pienten kommellusten kautta, muumipeikko, niiskuneiti ja myy, joutuvat erilleen muusta perheestä, ja kokevat kukin omia jännittäviä seikkailujaan. 

Koska kyseessä on muumi-kirja niin loppu on tottakai onnellinen. Muumithan selviytyvät mistä vain! Kaikkeen suhtaudutaan yhtä rauhallisesti, oli se sitten tähdenlento tai iso tsunami. 

"Nyt he eivät tehneet mitään vaan elivät toivossa. Sillä olivathan he olleet sotkeutuneet pahempiin pulmiin kuin kukaan muu perhe jonka he tunsivat, ja kuitenkin heidän oli aina käynyt hyvin."

Jokaisen aikuisen tulisi mielestäni lukea ainakin yksi muumikirja. Muistuttaa mieleensä sellaista erityistä viattomuutta, ja maailmankatsomusta, joka lapsille tulee niin luonnostaan. Ja muumit ovat aina kevyttä kesäpäivän luettavaa! Niin lapsille, kuin aikuisillekin!

Luin kirjan siis Helmetin lukuhaasteen osioon "Kirjassa alle 150 sivua". Kirjassa oli 132 sivua,

Kate Morton - Kaukaiset hetket

Traaginen romanttinen trilleri, tälläinen on Kate Mortonin Kaukaiset hetket. Olen huomannut, että minulla on ristiriitainen suhtautautuminen Kate Mortonin kirjoihin. Ne ovat koukuttavia, mutta samalla niin traagisia, että en haluaisi saastuttaa mieltäni lukemalla jotain niin surullista. Niitä on siltikin vain pakko lukea.

"On mahdotonta kertoa kaikkea, mitä näin ja kuulin Midlehurstissa, eikä se tämän tarinan kannalta ole tarpeen. Tuon päivän jälkeen on tapahtunut niin paljon, että asiat ovat muovautuneet ja sekoittuneet mielessäni, enkä enää kunnolla erota linnasta ja sen asukkaista saamiani ensivaikutelmia myöhemmin tapahtuneesta."

Kaukaiset hetket kertoo Edie Buchillin ja hänen äitinsä tarinan. Kaikki alkaa siitä, kun yli viisikymmentä vuotta kadoksissa ollut kirje saapuu perille ja Edien äiti järkytyy suunnattomasti, eikä suostu kertomaan mitä kirjeessä oli.

Pian Edie rupeaa selvittämään mitä menneisyydessä on tapahtunut, miten vanha Mildehurstin linna ja siellä asuvat Blythen sisarukset liittyvät äidin nuoruuteen.
Edie saa työtehtäväkseen kirjoittaa Blythen sisarusten isän Raymond Blyhten kuuluisan lastentarinan 75-vuotis painokseen uuden johdannon, ja näin tulee tutustuneeksi tarkemmin Blythen sisarusten tarinaan ja selvittääkseen mitä he ovat pitäneet salaisuutenaan kaikki nämä vuodet.

"Juniper oli asunut koko ikänsä Midlehurstin linnassa. Hän oli syntynyt isänsä ja sisarustensa tavoin eräässä toisen kerroksen huoneessa. Hän tunsi linnan ja sen metsät niin kuin nyt ihmisen voi olettaa tuntevan ainoan maailman, jonka hän on kohdannut."

Kirja on aivan ihana kaikesta kauheudestaan huolimatta. Siitä tulee herkästi mieleen Downton Abbey. Englannin yläluokasta kertovat tarinat ovat ainakin omasta mielestäni aina äärettömän mielenkiintoisia. Se on fantasia maailma, jossa itse ehkä toivoisi elävä.

Vaikka kuvittelisi, että tarina olisi perinteinen rakkauskertomus, niin se järkyttää lukijan pohjiaan myöten. Kate Mortonin tarinat ehkä pintapuoleisesti näyttävät rakkauskertomuksilta, mutta sitten niissä aina piilee joku traaginen tarina, joka järkyttää lukijan. Ehkä niinkin on hyvä. Ehkä se muistuttaa lukijaa, että kaikki romanttiset tarinat eivät välttämättä pääty onnellisesti. Jokainen ihmiskohtalo ei ole onnellinen.

"Ihmisen elämää rajaa kaksi tapahtumaa: syntymä ja kuolema. Niiden päivämäärät kuuluvat ihmiselle yhtä lailla kuin hänen nimensä, yhtä lailla kuin kokemukset, jotka jäävät sulkujen väliin."

Kuten muissakin Mortonin kirjoissa, niin tässäkin hypitään kahden eri ajanjakson välillä. Vuoden 1940 tienoilla, sekä ns. "nykyajassa" eli vuonna 1992, jolloin Edie selvittää tarinaa. Molemmat kertomukset soljuvat eteenpäin sujuvasti tarinan suhteen, ja pieniä vihjeitä lopusta tipahtelee pitkin tarinaa.

Kirja on myös kaikesta huolimatta tarina ihmisistä. Blythen sisarukset; Percyllä, Saffyllä ja Juniperilla kaikilla oli muita suunnitelmia kuin vain jäädä Midlehurstiin. He kaikki halusivat kiihkeästi jotain, mitä eivät koskaan saaneet. Juniper laahustaa linnassa mielensä menettäneenä ja Percy ja Saffy hoitavat häntä.
Jokainen heistä on riippuvainen toisistaan. Kaikilla heillä on rikkinäinen mieli, mikä voi syntyä vain pettymysten kautta.

"Seisoin jonkin aikaa katselemassa mustaa onttoa rankoa, muistelin ensimmäistä käyntiäni monta kuukautta sitten, odotuksen tunnetta kun kuljin pyöreän altaan kautta kohti linnaa. Kaikkea mitä olin sitemmin saanut selville."

Kirja todellakin herättää paljon tunteita. Mielenkiintoista on juuri se, miten sitä ei voi vain lakata lukemasta. Kaikki ihmiselämän tunteet ovat hyvin vahvoina esillä tässä kirjassa. En voi sanoa, että tämä olisi kevyttä luettavaa, mutta ehdottomasti suosittelen.

Thomas Harris - Hannibal

Nyt on pakko myöntää: en ole koskaan nähnyt Uhrilampaita tai Punaista lohikäärmettä tai Hannibal- elokuvaa. En tiedä miten näin on päässyt käymään. Tai no, on minulla pieni aavistus, ei vain ole kiinnostanut.
En koskaan ole ollut kauhuelokuvien ystävä tai edes trillereiden, joten helpostihan nämä elokuvat tipahtavat katsontalistalta.

Ja koska minua ei ole pahemmin kiinnostanut elokuvat, en ole myöskään kirjoja lukenut. Mitä nyt jälkeenpäin ihmettelen suuresti.

Aloitin siis Hannibalista (joka on trilogian viimeinen kirja. EI NÄIN!). Törmäsin kirjaan Sysmän Kirjakyläpäivillä, ja siinä kirjojen ostohuumassa päädyin ostamaan opuksen. Ajattelin että "miksikäs ei."

Kirja alkaa ikävästi Clarice Starlingin osalta. Hän on mukana pieleen menneessä huumeratsiassa, ja joutuu lehdistön ryöpytyksen kohteeksi. On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun pahamaineinen kannibaali tohtori Hannibal Lecter on paennut vankilasta. Lecter, joka asustaa Firenzessä, lähettää Starlingille pahoittelu kirjeen tapahtuneen johdosta, ja pyynnön että Starling kertoisi lisää elämästään. Samaan aikaan Lecterin aiempi uhri Mason Verger suunnittelee Lecterin kiinniottamista, ja päätyy käyttää Starlingia syöttinä.

"Keittiön katon nurkassa oli uusi hämähäkinseitti. Starling katseli sitä tovin ajtusten poukkoillessa edestakaisin. Hän tunsi iloa ja sääliä, sääliä ja iloa."

Olin koukussa heti ensimmäisestä sivusta lähtien. En todellakaan tiedä, miksi en ole kirjoja aiemmin lukenut. Enkä todellakaan ihmettele miksi kirjat ovat menestyneet niin hyvin. Olenhan suuri trillereiden ystävä, joten tämä todellakin iski.
Ajattelin (varmaankin kaiken julkisuutensa perusteella), että kirja olisi paljon pelottavampi kuin se oli. Ehkä kirja oli enemmänkin ällöttävä paikoin, enemmänkin kuin pelottava. Kuvaukset miten ihmisruumista ja aivoja syötiin tai syötettiin toisille ihmisille, ei ole kovinkaan pelottavaa, vaan herättää enemmänkin vatsanpohjassa oksennuksen tunnetta.

"Klassisessa keittiössä aivot kiinteytetään liottamalla, puristamalla niistä liika neste pois ja pitämällä ne yön yli kylmässä. Kun aivoja sen sijaan käsitellää tuoreina, on vaativa tehtävä estää niitä yksinkertaisesti hajoamasta kouralliseksi möykkyistä hyytelöä."

Hannibal Lecter on kovin kiintoisa hahmo, oikea vanhan kunnon psykopaatti. Hänet aliarvoidaan useasti, ja tästä seuraa useita kuolemia. Lecter on pelottava kaikessa rauhallisuudessaan, hän toimii kylmän rauhallisesti, säilyttäen rauhallisuutensa tilanteen jokaisena hetkenä. Se jos mikä on pelottavaa.
 Mietinkin, että miten hänet alunperin onkaan saatu vankilaan. Onko hän antautunut vapaaehtoisesti, vai miten? En tiedä kerrotaanko tätä aiemmissa kirjoissa, veikkaisin niin. Yksi hyvä syy tutustua aikaisempiin kirjoihin.

"Paperin rahinaa pimeässä, tuolinjalkojen vingahdus ja kirskuntaa. Tohtori Lecter istuuntuu kookkaaseen nojatuoliin Capponien suurenmoisessa kirjastossa. Valo heijastuu hänen silmistään punaisena, mutta ne eivät loista punaisina pimeässä, kuten jotkut hänen vartijansa ovat vannoutuneet niiden tekevän. On pilkkopimeää."

Clarice Starlingin hahmo on myös erityisen kiehtova. Olen ehkä tottunut vahvoihin sankarittariin, jotka pystyvät kaikkeen, ja sellainen Starling on alussa. Vahva, voittamaton, pysyy pystyssä ja selväjärkisenä. Pikkuhiljaa kirjan edetessä hän murentuu ja muuttuu. Hän itsekkin huomaa, että ei tunnista omaa käyttäytymistään.
Pakostakin kirjaa lukiessa tulee miettineeksi, kuinka helposti ihmisen psyykettä on muokata. Kuinka helppoa on uskotella jollekkin, että hän on tehnyt jotain, kuinka helppoa on saada toinen tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi ja kuinka helppoa on vaikuttaa pienillä asioilla, eikä vain positiivisesti.
Onneksi sitä vähemmän tehdään oikeassa maailmassa.


Hmm.. Ehkä pitäisi järkätä Hannibal-teemainen leffailta, jossa putkeen katsottaisiin kaikki kolme elokuvaa! Näin saisi kunnon tutustumisen teemaan!

Sysmän kirjakyläpäivät

Tämä postaus tulee nyt yli viikon myöhässä, koska tosiaan oli lomaviikko (wuhuu!) ja olin läppärin ja kunnon netin jättänyt kotiin.

Ensin hieman historiaa Sysmän kirjakyläpäiviltä. Sysmän kirjakyläpäiviä on järjestetty vuodesta 1999 alkaen. Pääosan saavat kansainvälisen mallin mukaisesti vanhat kirjat ja kirjan käsityöläisyys, joskin uusi kirjallisuus ja sen ilmiöt ovat myös mukana.

Kirjakyläpäivillä on useita kojuja myymässä yleensä vanhoja käytettyjä kirjoja, mutta myös uudempia teoksia. Olen ehkä kerran aiemmin (teini-ikäisenä) päässyt käymään kirjakyläpäivillä, muuten jotenkin aina mennyt päivät ohi. Silloin taisin ostaa Agatha Christien Idän pikajunan-arvoituksen, joka vielä on minulla tallella.

Sysmässä järjestetään elokuussa myös kirjojen yö-tapahtuma. Tällä kertaa 7-8.8.2016.

Lisätietoja Sysmän kirjakyläpäivistä ja Sysmän kirjakyläyhdistyksestä löytyy heidän nettisivuiltaan.

Nyt ostoksiin! saatoin, ehkä hieman seota kirjoja tonkiessani. Tosin puolustuksekseni voin sanoa, että moni ihminen osti enemmän, kuin minä.

Jussi Adler-Olssen: Vanki. Työkaverit suosittelivat Jussi Adler-Olssenia,

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Tämä painos oli mielestäni niin kaunis, että en voinut olla ostamatta sitä. Jokaisella naisella pitää vähintään yksi Austen olla kirjahyllyssään!

Thomas Harris: Hannibal. Kirjasta oma postaus täällä.

Jodi Picoult: Sisareni puolesta. Törmäsin kirjaan ja elokuvaan itseasiassa Pinteristässä, joskus ikuisuus sitten, ja kirjan aihe vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! En malta odottaa, että pääsen kirjaan käsiksi.

Tom Egeland: Ympyrän pää. Tämä on näitä "mystisiä" kirjoja, joissa päähenkilö saa jonkun historiallisen arvokkaan esineen, jota pahikset tietenkin haluaa ja maailmanloppu uhkaa, koska esineellä pystyy lopettamaan maailman  ja kaikkea mahdollista. Hyvin viihdyttäviä kirjoja. Varmaan kevyttä iltapäivälukemista.

Rosa Liksom: Hytti nro 6. Finlandia- palkinnon voittanut teos, johon en myöskään ole koskaan tutustunut aiemmin.

Edgar Allan Poe: Korppi ja kultakuoriainen. Klassikko, aivan mahtava. Teini-ikäisenä viimeksi luettu, mutta jäänyt mieleen ikuisiksi ajoiksi. Hyvä lisäys kirjakokoelmiin.

Eli lähdin mökiltä siis seitsemää kirjaa rikkaampana. En voi sanoa vielä, että oliko mikään huono ostos. En toisaalta usko huonoihin kirjaostoksiin, tai harvemmin olen sellaisiin törmännyt. Nämä kirjat eivät tietenkään jääneet mökille, vaan matkustivat viime sunnuntaina mukanani takaisin kotiin. Vielä odottavat paikkaansa kirjahyllyssä, joka vaatii uudelleen järjestämisen.

Tälläisiä pieniä löytöjä siis tällä kertaa!

Kesälukumaraton 2016

Osallistuin nyt viikonloppuna Ja kaikkea muuta-blogin isännöimään blogistanian kesälukumaratonille. Tämä on ensimmäinen kirjamaraton, jolle ikinä osallistuin. Olen aiemmin muiden blogeista lukenut tietenkin niistä ja mielessäni miettinyt, että kuinka siistiä niihin olisi osallistua,

Kesälukumaratonin ohjeet ja linkkejä muiden osallistuneiden blogeihin löytyy Ja kaikkea muuta blogista.

9.7 klo 23

Aloitan lukumaratonin nyt Lauantain puolella. Kirjaksi valikoituu Emmi Itärannan Teemestarin kirja, yksi Adlibriksen ostoksista. Ei oikeastaan huvittaisi lukea, mutta tiedän että kyllä se inspiraatio sieltä vielä tulee. En jaksa kauaa lukea ennen kuin väsymys iskee toden teolla, ja päädyn menemään nukkumaan.

Sivuja luettu: 23

10.7 klo 8.45

Heräsin seitsemän jälkeen ja lähes välittömästi jatkoin kirjan lukemista. En ole noussut vielä edes sängystä. Sain Teemestarin kirjan luettua ja yllättyin toden teolla. Kirja oli aivan erilainen miksi sen kuvittelin. Dystopisissa kirjoissa on aina omanlaisensa viehätys, mutta tässä tuntui olevan koko ajan olevan hyvin epätoivoinen tunnelma.  Olen hyvin tyytyväinen ensimmäiseen valintaani.

Toiseksi kirjaksi ajattelin valita Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet.
Ulkona pitäisi olla aivan ihana ilma. Kai se pitää mennä todentamaan, ja ehkä syömään jotain aamupalaa.

Sivuja luettu: 330

Kirjoja luettu: 1


Klo 10.05

Sain aamupalalla luettua ihan hyvin! Pienen kriiseilyn jälkeen (munakkaan ainekset lensivät kaaressan lattialle), siirryin aamupalan ja kirjan kanssa terassille lukemaa, ja siitä hetken päästä, laiturin lokkaan.
Lukeminen kuitenkin keskeytyy nyt hetkeksi. Pitää mennä pyydystämään näkymättömiä kaloja ja rakentamaan hiekkalinnoja veljentytön kanssa. Hiekkalinnat on nyt tällä hetkellä tärkeämpiä kuin lukeminen. Sain kuitenkin jonkinverran luettua! Koukuttava valinta ja todella hyvä kirja!

Sivuja luettu: 410

Klo 14.10
Huh! Kakkoskirja luettu. Tykkäsin todella paljon Lianne Moriartyn kirjasta! Kirja koukutti heti alusta lähtien. Tunnelma oli hyytävä ja koko ajan tiesi, että joku on kuollut, mutta kuka?!? Todella mielenkiintoista luettavaa.
Seuraavaksi vuorossa on Sarah Winmanin Merenneidon vuosi. Odotan tältä paljon, koska pidin todella paljon hänen aiemmasta teoksestaan; Kani nimeltä Jumala.

Sivuja luettu: 775
Kirjoja luettu: 2

Klo 14.49
Sarah Winmanin kirjan luku keskeytyi, kun veljentyttö halusi, että luen hänen kanssaan lastenkirjaa. Joten Winman vaihtui Jujja ja Thomas Wieslander sekä Sven Nordqvistin lastenkirjaan Lehmä joka tahtoo lentää. Kirjahan tämäkin on!

Sivuja luettu: 808
Kirjoja luettu: 3 (koska lastenkirja lasketaan mukaan)

Klo 18.55
Lukuhetkeen tuli lisää "häiriöitä". Piti ruokailla, ja käydä uimassa. Sitten luettiin hetke taas lisää. Kerroinko jo kuinka paljon pidän Winmannin kirjojen nimistä? "Kani nimeltä Jumala" ja "Merenneidon vuosi" Ihanan lapsenomaisia, ja leikillisiä nimiä.

Sitten saatiin päähämme lähteä melomaan mökin edustalla olevan saaren ympäri. Taivas näytti aika tummalta, ja mustat pilvet kokoontuivat taivaalle, joten jos melomaan halusi,niin se piti tehdä heti.

Kaiken tämän jälkeen pääsin sitten taas lukemisen makuun, ja sain kunnolla aloitettua Merenneidon vuoden. Ihana kirja! Todella elämänmyönteinen ja ihastuttava! Kirjasta jäi todella positiivinen olotila.

Seuraavaksi on saunan lämmityksen vuoro. Jos saisi vielä yhden kirjan sen jälkeen luettua, niin olisin todella iloinen.

Sivuja luettu: 1010
Kirjoja luettu: 4

10.7 klo 23
Maraton loppuu nyt! Viimeiseksi kirjaksi valikoitui Rosamund Luptonin kirja Sisar. Todella mielenkiintoinen rikosdraamaa heti alusta lähtien. Tätä viimistä kirjaa en aivan loppuun asti saanut luettua ennen virallisen 24h loppumista, mutta lähes puoleenväliin pääsin kuitenkin. Taidan jatkaa kirjaa huomenna sitten, silmät eivät tunnu enää pysyvän auki!

Kaikenkaikkiaan tämä lukumaraton -kokemus oli todella mielenkiintoinen! Olen todella iloinen, että osallistuin mukaan. Toki petyin vähän luettujen kirjojen määrään. Olin ajatellut, että pääsisin edes 6 kirjaan asti. Noh, ensi kerralla sitten. Ehkä aloittelijan moka osallistui Lukumaratonille paikassa, jossa muutkin ihmiset vaativat huomiota. Seuraavalla kerralla tiedän erakoitua sitten omaan kotiini.

Sivuja Luettu: 1187
Kirjoja luettu 4.5 (viiminen kirja luetaan huomenna loppuun)
Fiilis lopussa: Väsynyt, mutta erittäin iloinen ja tyytyväinen!


Kirjat luettu haasteeseen:
Emmi itäranta: Teemestarin kirja
Lianne Moriarty: Mustat valkeat valheet
Jujja ja Thomas Wieslander sekä Sven Nordqvist: Lehmä, joka tahtoi keinua
Sarah Winman: Merenneidon vuosi

Adlibriksen kirjatilaus

Viime viikolla selailin tylsistyneenä nettiä ja jossain (todennäköisesti siis Facebookissa) törmäsin Adlibriksen mainokseen. Olin jo aiemmin tehnyt lupauksen itselleni etten pahemmin ostaisi alennusmyyneistä mitään erityistä. En shoppailisi. En yhtään mitään.

Ja kuten arvata saattaa. Pieleen meni.

En oikeastaan pahasti tuhlannut, vain 38€.  Ei se oikeastaan mitään ole! Ihan hyväksyttävä summa jos oikein ajattelee, ja kun yksi kirja voi hyvinkin maksaa sen 38€. Ei mielestäni ole paha jos tuhlaan saman summan 4 kirjaan ja yheen lukupäiväkirjaan..  Eiköstä niin?

Mitä paketista  sitten ilmestyi?
Emmi Itärannalta Teemestarin kirja

Marjo-Pauliina Paananen & Vesa Linnan Elämän loiste ja hurjuus - Kertomuksia entisaikojen Helsingistä ja Viaporista

Sekä
Rosamund Luptonin Sisar ja Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet

Ja viimeiseksi tietenkin lukupäiväkirja.
Ajattelin että lukupäiväkirjaa voisi hyvin pitää apuna luettujen kirjojen ja tänne kirjoittamisen välillä. Pitää ajatuksia kasassa.

Että tälläistä tuli nyt alennusmyyneistä hankittua. Innolla odotan lomaa, ja että pääsen tutustumaan näihin kirjoihin!

S.J.Watson - Kun suljen silmäni

Tämä oli ensimmäinen e-kirja jonka koskaan luin. Sähkäpostiini oli yhtenäpäivänä tipahtanut Elisalta tarjous jossa saa kokeilla heidän e-kirjojaan. Valikoitavan oli 5 eri kirjaa, joista valitsin tämän S.J.Watsonin trillerin: Kun suljen silmäni.

E-kirja kokemuksena oli yllättävän miellyttävä. Ei ollenkaan sellainen minkälaiseksi sen kuvittelin! Kirjaa oli yllättävän kiva lukea, sivut olivat hyvän kokoisia ja helposti luettavia.

Ja kirja oli ihan kirjan näköinen ja oloinen! Kaikki ne elementit, joita kirjasta löytyy! Eikä tarvitse kantaa mukana painavaa tilaa vievää kirjaa mukanaan (en tietenkään aio luopua tilaavievien kirjojen kantamisesta missään nimessä!).

Jos siis epäilet E-kirjoja, suosittelen suuresti testaamaan! Saatat yllättyä!

Ja sitten itse kirjaan. Kirjan päähenkilö kärsii amnesiasta, hän herää joka aamu vieraan miehen vierestä, joka kertoo hänelle olevansa hänen aviomiehensä. Christine ei muista mitään edellisestä päivästä tai miten hän on päätynyt kyseiseen tilaan.

"Haukoin henkeäni ja repäisen kuvan irti seinästä. Ei, minä ajattelen. Ei voi olla totta..."

Christine löytää vaatehuoneen kätköistä päiväkirjansa, jota eräs tohtori Nash on pyytänyt hänen pitää. Kirjan sivuilta hän oppii tarinaansa joka päivä uudestaan ja löytää itsenäisyytensä ja huomaa miehensä valehtelevan hänelle elämänsä yksityiskohdista.

Kirja oli hyvin perinteinen trilleri. Se otti mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta. Kirja oli jaettu kolmeen osaan: Tänään, Christine Lucasin päiväkirja, ja Tänään. Ensimmäisessä osassa Christine saa käsiinsä päiväkirjan, toisessa osassa kerrotaan päiväkirja muodossa tapahtumia, ja kolmannessa osassa jatketaan siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin.

"Rätinää. Hiljaisuus. Sitten puhelin soi kahdella sävelkorkeudella. Hän ei vastaa, minä ajattelin. Hänhän ei ole reagoinut viestiinkään. Hänellä on jotain salattavaa, jotain mitä hän ei halua minun tietävän." 

Kirjan aihe oli hyvin mielenkiintoinen. Uhrina on muistisairas nainen, joka tukeutuu elämässään yhteen ja ainoaan ihmiseen. Kuinka helppoa sellaista henkilöä on hyväksikäyttää, kuinka muokattavissa tuollainen ihminen on, joka ei edellisestä päivästäkään muista mitään. Ajatuskin on hieman pelottava, ja omalla tavallaan kiehtova.

Trilleriden ystäville tämä on kevyttä kesälukemista!

Romain Puértolas - Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

"Tämä tarina on täydellisen totta, sillä se on alusta loppuun mielikuvitukseni tuotetta."

Samaan aikaan kun Providencen olisi määrä matkustaa Marokkoon hakemaan vakavasti sairasta adoptiotytärtään Islannissa purkautuva tulivuori halvaannuttaa lentoliikenteen. 

Posteljiooni Prvidence ei suostu tuottamaan pettymystä pienelle tyttärelleen. Hän on äiti, joka rakastaa lastaan niin paljon, että uskoo oppivansa lentämään. 

Kirja alkaa parturinliikeestä, asiakas astuu parturinliikeeseen ja rupeaa kertomaan Providencen tarinaa. Parturi heti tunnistaa Providencen nimen, sillä onhan hän nähnyt naisen nimen uutisissa useasti. Kertoja herättää ensin parturin mielenkiinnon, ja lähtee sen jälkeen kunnolla kertomaan tarinaa alusta. Millainen ihminen Providence oli, ja minkä takia juuri hän oppi lentämään. 

"Hän oli muutoin aivan tavanomainen nainen - paitsi, että hänen oikeassa jalassa oli kuusi varvasta ja hän kantoi etunimeä, joka tarkoitti kaitselmusta, mikä oli varsin erikoista, jollei sattunut olemaan kokoisin Yhdysvalloista - asui aivan tavanomaisessa pikkukaupungissa Pariisin eteläpuolella ja harjoitti mitä tavanomaisinta ammattia."

Tottapuhuen en meinannut päästä alkuun kirjan suhteen, en meinannut saada kiinni tarinasta, ja tuntui jotenkin että kirjassa ei meinnannut tapahtua mitään. Mutta kun kirja lähti kunnolla lentoon (aika samoin kuin Providence), tuli tarinasta yksi ihanimmista, minkä olen pitkään aikaan lukenut!

Kirjan pääteemoina on äidin rakkaus ja ehkä rakkaus yleensäkkin. Providence rakastaa tytärtään niin paljon, että hänen sydämensä tuntuu räjähtävän rinnasta, kun hän ei pääse tyttärensä luokseen. 

Tyttö on nimittänyt Providencen kauko-ohjattavaksi äidiksi, eikä Providence aio tuottaa hänelle pettumystä. Tulivuoren purkauksen takia, koko lentoliikenne on motissa, kaikki autot vuokrattu, eikä junallakaan pääse eteenpäin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää lentämään opettelu. 

Lentämään hän oppii afrikkalaisen poppamiehen ja Versaillessa asuvien tiibetiläisten munkkien avustuksella. Lennon saloihin kuuluu, että pitää olla mahdollisimman kevyt. Niinpä Providence leikkaa hiuksensa, ja pukee bikinit päällensä, ja suuntaan Orlyn lentokentälle, josta hän ystävänsä Léonin avustuksella lähtee lentoon. Tiibetiläisiltä munkeilta hän on saanut pienen pullon mukaansa, jonka pitäisi häätää hänen pienen tyttärensä keuhkoista pilvi, joka pikkuhiljaa tukahduttaa hänet. 

"Ihminen osaa jo vaikka mitä ihmellistä. Ihminen puhuu, nauraa, rakentaa imperiumeja, sopeutuu kaikenlaisiin ympäristöihin, uskoo Jumalaan, tekee homopornoa, pelaa Scrabblea ja syö puikolla. Mikä eläin, oli se sitten kuinka älykäs tahansa, voi kehua pystyvänsä samaan?"

Tämä kirja ei ollut pelkästään onnellinen. Tarinassa oli traagisia tapahtumia. Pienen tytön kunto heikentyy, ennen kuin Providence ehtii hänen luokseen, Hän melkein menehtyy, luullen että hänen kauko-ohjattava äitinsä onkin hylännyt hänet. 

Tarinassa myös mietitään milloin valhe on valhe. Jos valhe onkin lohdullisempi kuin totuus, onko se silloin väärin. 

Ehkä tarinasta tulee myös hyvä olo, sen takia, että se muistuttaa meitä ihmisten hyvyydestä ja ihmeellisyydestä. Tässä nykyisessä maailmassa välillä unohdamme sen kuinka ihmeellisiä voimme olla. Kyynisyys tulee jo niin helposti meiltä, koska maailmassa on niin paljon pahaa,ja unohdamme herkästi kuinka paljon hyvää, ja kuinka paljon ihmeteltävää meillä vielä on. 

Kirjasta huomaa Romain Puértolasin tietynlaisen tyylin. Tarina on mukaansa tempaava, ja uskomaton. ennenkaikkea uskomaton, mutta loppujenlopuksi kuitenkin ihana tarina inhimillisyyden hyvistä puolista. Kirjassa on riemustavia sanaleikkejä, ja teksti on paikoin uskomattoman kaunista.

 Aivan samalla lailla kuin teoksessa Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin, tässäkin teoksessa nauretaan, itketään ja mietitään elämää ja sen ihmellisyyttä. 

"Sydän on suuri kaappi, johon suljemme kaikki ne joita rakastamme, jotta he olisivat aina mukanamme kaikkialla, mihin ikinä menemmekään."

Suosittelen siis kirjan lukemista! Kirjan nimikin on jo niin kaunis (ja syy minkä takia halusin sen lukea), että ei se voi olla muuta kuin mahtava teos!