Thomas Harris - Hannibal

Nyt on pakko myöntää: en ole koskaan nähnyt Uhrilampaita tai Punaista lohikäärmettä tai Hannibal- elokuvaa. En tiedä miten näin on päässyt käymään. Tai no, on minulla pieni aavistus, ei vain ole kiinnostanut.
En koskaan ole ollut kauhuelokuvien ystävä tai edes trillereiden, joten helpostihan nämä elokuvat tipahtavat katsontalistalta.

Ja koska minua ei ole pahemmin kiinnostanut elokuvat, en ole myöskään kirjoja lukenut. Mitä nyt jälkeenpäin ihmettelen suuresti.

Aloitin siis Hannibalista (joka on trilogian viimeinen kirja. EI NÄIN!). Törmäsin kirjaan Sysmän Kirjakyläpäivillä, ja siinä kirjojen ostohuumassa päädyin ostamaan opuksen. Ajattelin että "miksikäs ei."

Kirja alkaa ikävästi Clarice Starlingin osalta. Hän on mukana pieleen menneessä huumeratsiassa, ja joutuu lehdistön ryöpytyksen kohteeksi. On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun pahamaineinen kannibaali tohtori Hannibal Lecter on paennut vankilasta. Lecter, joka asustaa Firenzessä, lähettää Starlingille pahoittelu kirjeen tapahtuneen johdosta, ja pyynnön että Starling kertoisi lisää elämästään. Samaan aikaan Lecterin aiempi uhri Mason Verger suunnittelee Lecterin kiinniottamista, ja päätyy käyttää Starlingia syöttinä.

"Keittiön katon nurkassa oli uusi hämähäkinseitti. Starling katseli sitä tovin ajtusten poukkoillessa edestakaisin. Hän tunsi iloa ja sääliä, sääliä ja iloa."

Olin koukussa heti ensimmäisestä sivusta lähtien. En todellakaan tiedä, miksi en ole kirjoja aiemmin lukenut. Enkä todellakaan ihmettele miksi kirjat ovat menestyneet niin hyvin. Olenhan suuri trillereiden ystävä, joten tämä todellakin iski.
Ajattelin (varmaankin kaiken julkisuutensa perusteella), että kirja olisi paljon pelottavampi kuin se oli. Ehkä kirja oli enemmänkin ällöttävä paikoin, enemmänkin kuin pelottava. Kuvaukset miten ihmisruumista ja aivoja syötiin tai syötettiin toisille ihmisille, ei ole kovinkaan pelottavaa, vaan herättää enemmänkin vatsanpohjassa oksennuksen tunnetta.

"Klassisessa keittiössä aivot kiinteytetään liottamalla, puristamalla niistä liika neste pois ja pitämällä ne yön yli kylmässä. Kun aivoja sen sijaan käsitellää tuoreina, on vaativa tehtävä estää niitä yksinkertaisesti hajoamasta kouralliseksi möykkyistä hyytelöä."

Hannibal Lecter on kovin kiintoisa hahmo, oikea vanhan kunnon psykopaatti. Hänet aliarvoidaan useasti, ja tästä seuraa useita kuolemia. Lecter on pelottava kaikessa rauhallisuudessaan, hän toimii kylmän rauhallisesti, säilyttäen rauhallisuutensa tilanteen jokaisena hetkenä. Se jos mikä on pelottavaa.
 Mietinkin, että miten hänet alunperin onkaan saatu vankilaan. Onko hän antautunut vapaaehtoisesti, vai miten? En tiedä kerrotaanko tätä aiemmissa kirjoissa, veikkaisin niin. Yksi hyvä syy tutustua aikaisempiin kirjoihin.

"Paperin rahinaa pimeässä, tuolinjalkojen vingahdus ja kirskuntaa. Tohtori Lecter istuuntuu kookkaaseen nojatuoliin Capponien suurenmoisessa kirjastossa. Valo heijastuu hänen silmistään punaisena, mutta ne eivät loista punaisina pimeässä, kuten jotkut hänen vartijansa ovat vannoutuneet niiden tekevän. On pilkkopimeää."

Clarice Starlingin hahmo on myös erityisen kiehtova. Olen ehkä tottunut vahvoihin sankarittariin, jotka pystyvät kaikkeen, ja sellainen Starling on alussa. Vahva, voittamaton, pysyy pystyssä ja selväjärkisenä. Pikkuhiljaa kirjan edetessä hän murentuu ja muuttuu. Hän itsekkin huomaa, että ei tunnista omaa käyttäytymistään.
Pakostakin kirjaa lukiessa tulee miettineeksi, kuinka helposti ihmisen psyykettä on muokata. Kuinka helppoa on uskotella jollekkin, että hän on tehnyt jotain, kuinka helppoa on saada toinen tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi ja kuinka helppoa on vaikuttaa pienillä asioilla, eikä vain positiivisesti.
Onneksi sitä vähemmän tehdään oikeassa maailmassa.


Hmm.. Ehkä pitäisi järkätä Hannibal-teemainen leffailta, jossa putkeen katsottaisiin kaikki kolme elokuvaa! Näin saisi kunnon tutustumisen teemaan!