Helsingin kirjamessut

Helsingin kirjamessut järjestettiin tänä vuonna 25.-28.10.2018. Helsingin messukeskuksessa. Itse osallistuin messuille lauantaina ja sunnuntaina.

Messuja oli todella ihanasti uudistettu, ja niissä oli huomattavasti nuorekkaampi fiilis, mitä aikaisempina vuosina. Valitettavasti omalla kohdalla kävi niin, että olin koulussa kiinni torstaina ja perjantaina, jolloin messuilla olisi ollut juuri ne kävijät, keitä olin eniten odottanut. Jouduin siis hieman pettymään, kun en päässytkään kuuntelemaan niitä keitä halusin.

Pääsin kuitenkin kuuntelemaan monia hyviä keskusteluja mielenkiintoisista aiheista!

Yksi, joka herätti heti mielenkiintoni (historia friikkinä tietenkin) oli keskustelu suomalaisesta seksityöstä 1800-1900 luvuilla.

Keskustelu oli erittäin ajatuksia herättävä ja ja olikin kiva kuunnella minkälaista salapoliisityötä naiset olivat tehneet kirjojensa eteen. 

Toinen keskustelu, jota kävin kuuntelemassa koski #metoo-kampanjaa. Keskustelemassa olivat Tästä saa puhua! ja #Meetoo-vallankumous kirjojen kirjoittajat. Keskustelu oli todella kiehtovaa ja ajankohtaista, sekä herätti paljon ajatuksia aiheeseen liittyen. 

Olin suunnitellut hieman ohjelmaa, mitä haluan nähdä ja mitä kuunnella, ja sitten tavan mukaan päädyin tekemään vain osan niistä, mutta mielenkiintoisia vinkkejä tuli messuilta kuitenkin noukittua. Pakko heti kritisoida messujen nettisivua, erityisesti ohjelma-osiota, joka ei oikein ollut toimiva. Olisi ollut kiva, että ohjelma olisi selkeästi ollut esillä vaikkapa jonkinlaisen perinteisen lukujärjestyksen muodossa, kun taas nykyiseltään sivusto tuntui koko ajan jumittavan, eikä suositusten merkkaaminen onnistunut millään (merkkasit yhden keskustelun suosikiksi, ja yhtäkkiä sielä oli viisi muutakin, joita ET ollut merkannut).

Paljon positiivista kuitenkin oli! Muun muassa hieno ja ihana uusi lastenalue, johon tietenkin rakastuin! Sekä selkeä jaottelu jotenkin, että missäkin mikäkin lava sijaitsi. En oikeastaan eksynyt kertaakaan tänä vuonna messuilla! 

Pääsin messuilla tapaamana muun muassa Supermarsun ja lukukoira Börjen (joka tykkää rapsutuksista)

Muumit oli myös hienosti tuotu esille lasten alueella! Pääsin myös katsastamaan Kirjastoauto Skidin sisältä (on muuten hieno).  Olisin ehkä hieman enemmän kaivannut kirjastoja mukaan messuille. Olisi muuten ollut oivallinen paikka jakaa tietoa tapahtumista enemmän ja laajemmalle yleisölle.
Helsingin kaupunginkirjaston kanssa kyllä järjestettiin yhteistyössä novellikoukku tapahtuma, mutta enemmän olisi kaivattu.

Lasten kirjastoauto Skidi.

Ketäs sieltä kurkistaa!

 

Toki kirjamessuilla tuli ostettuakin jotain! Ostoskassiini päätyi sitten 7 kirjaa, muutama vihko, uusi kangaskassi, postikorti, kirjanmerkki ja uusi päiväkirja!  

Mukaan päätyivät Camilla Greben jännärit Lemmikki ja Kun jää pettää alta, Elly Griffithsin Jyrkänteen reunalla, Anja Snelmmanin Ivana B, Jarkko Sipilän Helsingin pimeä puoli, Kakeibo-tilikirja sekä Mark Mansonin teos Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. 

Enemmän kirjoista kerron heti kun pääsen kunnolla niitä lukemaan. Tällä hetkellä luennassa on toi Elly Griffitshin teos Jyrkänteen reunalla.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että messut olivat todella onnistuneet! Innokkaana odottelen ensivuotta ja mitä kaikkea se tuo tullessaan.

Turun Kirjamessut

Vihdoin ja viimein kerkeän muutaman sanasen kirjoittamaan Turun kirjamessuista! Koko messuviikonlopun oli hirveästi puuhaa, joten kerkesin vain lauantaina käymään messuilla. Kokosimme porukan kasaan ja ajelimme Seinäjoelta kohti Turkua (on muuten pitkä ajomatka) ja sitten illalla ajelimme takaisin Seinäjoelle. Suurin osa päivästä tuli siis vietettyä autossa.

Mutta nyt siis itse messuista! Kauheasti oli mukana mielenkiintoisia puhujia, ja paljon olin suunnitellutkin, mutta aikainen herääminen ei oikein mennyt yksi yhteen kaiken sen kanssa mitä olisin halunnut nähdä ja tehdä.

Teemu Keskisarjaa kävimme kuuntelemassa hetken ajan. Hänen uusin teoksensa Saapasnahka-torni, Aleksis Kiven elämänkerta kuulosti todella mielenkiintoiselta. Valitettavasti lavan sijoitus oli jotenkin huonohko ja en oikein muuta koko haastattelusta kuullut kuin sanoja sieltä ja täältä. Ihmisiä oli Keskissarjaa tullut oikein urakalla kuuntelemaan. Itse en kirjaa messuilta ostanut, mutta pistin sen heti varaukseen kirjastossa ja odottelen nyt milloin saan tuon opuksen käsiini!

Toinen keskustelu, jonka sitten kuulin oli tietenkin presidenttimme Niinistön ja hänen elämänkertureidensa väittely. Pakko myöntää, että poliittiset kirjat tai elämänkerrat eivät ikinä ole olleet juttuni, mutta nyt tämän kyseisen keskustelun jälkeen mielenkiintoni heräsi. Auditioria missä tuo keskustelu oli, oli aivan tupasen täynnä, ja läheskään kaikki eivät mahtuneet edes istumaan. Suurin osa oli edellisen keskustelun aikaan jo tullut paikalle, ja he jäivät vielä Niinistöä kuuntelemaankin. Me olimme kuitenkin sen verran onnekkaita, että paikat löytyivät ja saimme keskittyä kunnollaa keskusteluun.

Ja se oli juuri sellainen mitä lehdissä kuvailtiin. Yksi ystävistäni, joka oli mukana tuolla Turussa kuvaili keskustelua tennismatsiksi. Koko ajan joku heitti toinen toisestaan pahemman kommentin. Harvoin näin mahtavia keskusteluja pääsee kuuntelemaan.

Ostoksia tuli vaikka millä mitalla tehtyä ja parhain ostokseni varmaan olikin Mia Kankimäen Naiset, jotia ajattelen öisin. Kirja, jota parhaillaan luen. Ostin kyllä muutaman muunkin teoksen, mutta kuollaksenikaan en nyt saa päähäni mitä ne on (flunssa pehmentää tunnetusti aivot), ja tyhmänä en niistä kuvaa ottanut. Kirjat kun ovat tällä hetkellä kotonani Seinäjoella ja minä itse Helsingissä.

Ensi viikolla olisi sitten Helsingin kirjamessut! Tarkoituksenani oli olla kaikki neljä päivää messuilla, mutta nähtävästi olenkin vain kaksi päivää. Torstai ja perjantai menee aika lailla vielä koulun penkillä Seinäjoella ja perjantain iltapäivä sitten junassa kohti Helsinkiä. Lauantain ja sunnuntain ajattelinkin viettää käyden eri keskusteluja kuuntelemassa! Pitääkin ruveta jo tekemään suunnitelmaa!

Herkulliset suklaalöydöt ruokamessujen puolelta!

Anni Saastamoinen - Debressiopäiväkirjat

Tämä kirja ei todellakaan ollut sitä mitä ajattelin. Varoitus heti alkuun: minulla on paljon mielipiteitä, ja ne kaikki eivät varsinaisesti ole hyviä. Olen monta arvostelua tästä kirjasta lukenut, ja todella moni on hehkuttanut tätä hulvattomaksi, hauskaksi ja samaan aikaan hyvin todenmukaiseksi teokseksi, ja valitettavasti voin vain osittain olla samaa mieltä. 

"Useimmat tarinat ja näytelmät alkavat siitä, kun esirippu nousee. Tämä tarina alkaa siitä, kun raskas esirippu laskeutui ja pimensi maailmani."

Kirja oli mielestäni hyvinkin todenmukainen kertomus siitä, mitä masentunut ihminen käy läpi, minkälaiseksi hän olonsa tuntee, ja minkälaiseen ryöpytykseen hän joutuu Suomen julkisessa terveydenhuollossa. Kirjahan on Saastamoisen omiin kokemuksiin perustuva, ja itse pystyin samaistumaan todella moniin Saastamoisena ajatuksiin ja kokemuksiin. Onkin tärkeää, että masentuneen kokemuksista puhutaan, ja tarinoita kerrotaan. Jokainen ihminen voi joskus elämänsä aikana masentua, toiset ovat alttiimpia siihen kuin toiset, ja valitettavan moni häpeää kertoa kokemuksiaan ja tuntemuksiaan, sillä usein he tuntevat olonsa jo valmiiksi huonoiksi ja epäonnistuneiksi, ja valtavirrassa usein masentuneita pidetäänkin sellaisina. 

Hienosti Saastamoinen tuokin esille myös suomalaisen kulttuurin olla "vahva". Täällä ihmiset ovat selviytyneet ja tulevat aina selviytymään pimeässä ja koleassa, ja kuinka vahingollista tällaisen ajattelun leviäminen on. Meidän tulisi osata puhua asioista, ja käsitellä niitä. Ei tunkea niitä aivojen pimeyteen, jossa ne vahingoittavat meitä, ja me seuraavia sukupolvia. 

"Henkinen kipeys on häpeällistä. Meillä päin ei saa mennä henkisesti rikki eikä jumalauta ainakaan kertoa siitä, jos tuntee rikkoutuneen. Sodistakin ihmiset palasivat ja olivat taatusti rikki, mutta ei siitä puhuttu."

Saastamoinen myös  tuo sitä puolta kirjassa esille, kuinka läheiset käyttäytyvät hyvin erilaisin tavoin masentuneen ympärillä. Toiset käyttäytyvät normaalisti, ja yrittävät auttaa, toiset taas eivät suhtaudu läheskään yhtä hyvin. Tässäkin tulee mielestäni erinomaisesti esille se, minkä takia masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista tulisi puhua enemmän. Ihmiset tarvitset kuulla tarinoita ja kokemuksia siitä, jotta osaavat reagoida "oikein". Jos ei ole koskaan ollut tekemisissä kenenkään kanssa, jolla on jokin mielenterveysongelma, eikä ole koskaan joutunut kohtaamaan tilannetta, jossa joku kertoo ongelmistaan, ei voikkaan tietää miten reagoida tälläsissä tilanteissa. 

 Saastamoinen kirjoittikin kirjassaan paljon erilaisten ystäviensä ja sukulaistensa reagoinnista, ja siitä kuinka hän pelkästi kertoa sairaudesta, ja miten ihmiset sitten yllättivät vastauksillaan. 

"Ihmisten tapa reagoida sihen, kun kerron masennuksestani, on ollut välillä jotenkin aivan vitun irvokas. "En olis susta uskonut", sanoi eräs, aivan kuin olisin juuri kertonut potkineeni päiväkotilapsia päähän, rakentaneeni pommin, liittyneeni Sons of Odiniin tai alkaneeni turkistarhaajaksi. Sävy oli pettynyt, taustalla ehkä huolestuneisuuden ja hämmennyksen aikaansaama sekamelska. En olis susta vittu uskonut."

Kuitenkin kirja vaikuttaa paikoittain hyvin pakotetulta. Jotkut osat tuntuvat siltä, että niistä on väkipakoin yritetty tehdä hauskoja, ja kiroilu (jota kirjassa on paljon) tuntui vain turhalta. Olenkin sitä mieltä, että kirjasta olisi ilman kiroilua saanut paljon hauskemman, ja jos Saastamoinen olisi kertonut asiat hieman eri tavoin, hieman eri sanoja käyttäen, olisi se ollut tehokkaampi keino tuoda tilanteen komikkuus ja räävikkyys esille. Juuri tämän takia siis petyinkin kirjaan. Ei pelkkä kiroilu tee asioista riemastuttavia, se tekee ehkä hieman aidompaa, mutta ei millään tavoin riemastuttavampaa, ainakaan tällaisessa teoksessa. Tämä teos olisi vaatinut mielestäni hieman mustempaa, ja hieman erilaisempaa huumoria.

Toisaalta tämä on Saastamoisen omakohtainen kokemus, ja ehkä hän juuri tällä tavoin hän halusi tuoda kokemuksensä esille. Vaikka itse olisinkin tehnyt eri tavalla, ja toivoin että kirjailijakin olisi tehnyt, haluan kunnioittaa hänen omaa, yksilöllistä tapaansa kertoa tarinansa. 

Kirjan aihe on tärkeä, ja juuri tämänkaltaisia kirjoja Suomen kirjamarkkinoille tarvitaankin enemmän. Mielestäni jokaisen, jonka lähiomainen, ystävä, sukulainen, tuttu, joka sairastaa tai on sairastanut masennusta tulisi lukea kyseinen kirja, ja ehkä kirja on juuri heille tarkoitettukin. Ei niinkään vertaistueksi masennusta sairastaneelle. Onkin hienoa, että Saastamoisesta on löytynyt rohkeutta tuoda tarinansa esille meille muille luettavaksi ja opittavaksi. 

"Paraneminen ei ole mikään palkintoseremonia. Kukaan ei tule taputtamaan käsiään yhteen ja hurraamaan, että vittu miten hienoa kun sait kerättyä pyykit kuivumasta tai että herranjestas miten upeaa, sinähän siivosit! Harva edes huomaa, että voit jo paremmin. Itsekin sen huomaa salakavalasti, kun havahtuu siihen, että pärjää. Huomaa, että pysyy elossa."

Ja mitä messuilla sitten tapahtui....

Noh nyt oli taas se ihana aika vuodesta, jolloin Helsingissä oli kirjamessut! Tänä vuonna kävin kahtena päivänä messuilla (toisena vaan pikaisesti), sillä kouluhommat pakottivat jättämään osallistumisen viikonloppuun. Muutenhan olisin jokapäivä rampannut siellä!

Minulla oli hienot suunnitelmat, että mitä kaikkia keskusteluja käyn kuuntelemassa, mutta valitettavasti en ollut ottanut aikaa huomioon, joten lauantai muodostui omalta osaltaan hyvin "pikaiseksi" neljän tunnin käynniksi. Launtain halusin ehdottomasti päästä kuuntelemaan Anni Saastamoisen haastattelua (kirjoitti Debressiopäiväkirjat) ja se taisikin olla ainoa kokonainen haastattelu, jota kerkesin kuuntelemaan. Sinnekkin tuli hieman kiire, kun olin väärässä paikassa (koska olin väärän lavan kirjoittanut itselleni ylös) ja loppujen lopuksi ehdin juuri ja juuri paikalle. Olisin halunnut jäädä paikalle vielä pidemmäksi aikaa ja keskittyä kunnolla keskusteluihin ja haastatteluihin, mutta illalla oli työpaikkani kymmenenvuotisjuhlat, jota en voinut jättää välistä.

Sunnuntaina olinkin sitten vain muutaman tunnin paikalla, osa syy siihen oli lievä päänsärky ja väsymys. Kävin kuuntelemassa Samuel Bjorkin haastattelun ja kiertelin lähinnä divaripuolta. Sunnuntaina mukaan tarttui enää vain yksi kirja.

Kaikenkaikkkiaan messukokemus oli ihan ok, en tiedä miksi mutta itselle jäi tänä vuonna sellainen fiilis että kirjatarjonta oli huonompaa kuin viime vuonna. Voi olla, että osasyy oli myös esillepanossa, sillä jouduin etsimään välillä kirjoja joita halusinkin. Tai sitten olin lukenut ne kirjat, jotka nyt olivat enemmän esillä, ja sen takia jäi vähän tuollainen maku suuhun.

Kaikesta huolimatta mukaan tarttui kuitenkin seitsemän kirjaa ja monta lukuideaa;

Ostetut kirjat: 

Michael Cunningham - Lumikuningatar
Kate Atkinson - Elämä elämältä
Neil Gaiman - The Ocean at the end of the lane
Anni Saastamoinen - Debressiopäiväkirjat
Elly Griffiths - Risteyskohdat
Katarina Baer - He olivat natseja

Lukuideat (kirjat, joista otin valokuvat ja jotka vaikuttivat kiinnostavilta, mutta jäivät ostamatta):

Marie Amalie - Luvaton Norjalainen
Henrik Holappa - Minä perustin uusnatsijärjestön, Suomen vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat
Martha Schad - Stalinin tytär, Svetlana Allijulevan elämä
David Jonsson - Vatsan viisaus ja suoliston salat, hyvinvointi alkaa ravinnosta
Alex Schulman - Unohda minut
Noah Hawley - Ennen syöksyä
Selja Ahava - Ennen kuin mieheni katoaa
Ida Suolahti - Yhteiset sotavangit, Suomen ja Saksan vankiluovutukset jatkosodassa
Tuomas Hoppu - Sisällissodan Naiskaartit, suomalaiset aseissa 1918
James Rebanks - Elämäni paimenena, kertomus erinlaisesta elämäntavasta
Margaret Atwoodin - Orjattaresi (tämä minun piti ostaa eri pisteestä, mutta unohdin kokonaan)
Christiane F. - Huumeasema Zoo
Diana Webster & Victoria Webster - Niin monta Mount Everestiä 
Yehyda Koren & Eilat Negev - Auschwitzin seitsemän kääpiotä, Dvitzin perheen selviytymistarina
Chimamanda Ngozi Adichie - Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
Johanna Holmström - Sielujen saari

Lukuideoita tulikin yllättävän paljon! Pitääpä lisäillä niitä TBR-listaan ja ryhtyä lueskelemaan.

Kaikenkaikkiaan messukokemus oli positiivinen, ja onhan se aina vuoden yksi kohokohta! Sieltä saa niin paljon hyviä lukuideoita ja inspiraatiota, että en kyllä mistään syystä haluaisi jättää sitä väliin. Ensivuotta siis odotellessa! Onneksi luettavaa nyt taas riittää!

Muumien mörkin oli päättänyt tulla kirjamessuille katsastamaan lukutarjontaa! 

Helsingin Kirjamessut

Helsingin Kirjamessut lähestyvät nopeaa vauhtia! Kuten moni muukin kirjabloggaaja, myös minä olen katsastellut messujen tarjontaa jo etukäteen ja malttamattomana odotan että pääsisin toteuttamaan suunnitelman. Tämä on toinen kerta, kun blogin kautta saan liput messuille, ja toivon että tällä kertaa saisin hieman enemmän irti kuin viimeksi! Viime vuonna olin kuumeessa ja flunssassa ja vaan zombina kiertelin siellä paikkoja katsastamassa, en edes muihin bloggaajiin viitsinyt tutustua, koska eihän minulta edes ääntä olisi lähtenyt. Mutta tällä kertaa (toivottavasi) olisi hieman erilainen messukokemus tiedossa!

Hieman tälläkin kertaa rajoittaa se, että joudun koulun takia olemaan Seinäjoella perjantaihin asti, ja vasta iltapäivällä pääsen matkaamaan Helsinkiin. Pitää katsella jos silloin kerkeisi vaikka edes piipahtamaan paikan päällä. Lauantai on kuitenkin SE päivä, jolloin ehdottomasti aion heti aamusta suunnata messukeskukseen, toki tätäkin rajoittaa se, että illalla pitää keretä työpaikan juhliin, ja sunnuntaina voi olla kenties heikko olo.
 Olen kuitenkin vakaasti yrittämässä keretä olla messuilla mahdollisimman paljon, ja saada irti kaiken olennaisen. Joten nämä keskustelut bongasin messulehdestä, jotka herättivät heti kiinnostuksen (ja joihin voisin keretä):

PERJANTAI:

19.00-19.45 Tieteen, taiteen, ja uskonnon vapaus
Mikä yhdistää ja erottaa tieteen, taiteen ja uskonnon käsityksiä vapaudesta? Minkälaisia                    vapauden periaatteet ja käytännöt ovat 100-vuotiaassa suomessa? Puheenjohtajana Uskali                  Mäki. Keskustelemassa Ilkka Niiniluoto, Jyri Komulainen ja Esa Kirkkopelto.


LAUANTAI:

11.00-11.30 Salakahvilla Pohjois-Koreassa
Millaista on pohjoiskorealainen arki? Kymmeniä kertoja Pohjois-Koreassa käynyt Markku Toimela kertoo. Kaj Aalto haastattelee.

TAI

11.00-11.30 Baalin palatsi ja kuninkaide 
Vuonna 1928 Syyrian rannikolta löydettiin muinaisen kaupungin rauniot sekä tuntemattomalla kielellä kirjoitettuja savitauluja. Niistä paljastui värikkäitä jumaltaruja, joissa Raamatun väärät jumalat juhlivat, taistelivat ja juonittelivat keskenään. Haastattelijana Antti Kiuru.

13.00 -13.30 Kiehtovat Geenit - Juuresi näkyvät
Meri Rovan ja Maarit Jokelan Kiehtovat Geenit -kirja kertoo geenitiedon tuomista mahdollisuuksista kiistakysymyksistä. Mukana ovat mm. suomalaisten geeniperimä, geenien  muokkaus, genetiikan etiikka ja geenitiedon kauneus. Matja Pirttivaaran Juuresi näkyvät -kirja on suunnattu geneettisen sukututkimuksen harrastajille. Haastattelijana Tiina Raevaara. 


SUNNUNTAI:

12.00-12.30 Samuel Bjork Yölintu
Norjalaisdekkaristin menestyskulkue jatkuu Suomessa. Sulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyvä teinitytön ruumis johdattaa rituaalimurhaajan jäljille. 

13.00- 13.30 Uhkaava tulevaisuus = Nyt
Kun tulevaisuuden uhkakuvat muuttuvat todellisuudeksi on tuhon kierrettä miltei mahdoton      pysäyttää. Dystopia-kirjailijoiden aiheina ovat ilmastonmuutos ja ajatuksista tarttuva epidemia. 

14.00-14.30 Vahvojen naisten tarinoiden tulkki
Raija Oranen palaa lähihistoriaa tutkineiden romaaniensa jälkeen tarinoidensa lähteille. Nyt hän puhuu Kaija Valpurintytär Keräsen ihmeellisestä kertomuksesta - ja rakkaudesta vahvojen   naisten tarinoiden kertomiseen. Haastattelijana Baba Lybeck.

TAI

14.00-14.30 Elämäni ennen kuolemaa
Mitä jää jäljelle kun lähden? Tai jos saan toisen mahdollisuuden, kuinka haluan sen käyttää? Aiheesta keskustelemassa rintasyövästä selviytynyt Mari sekä karhu-ryhmän työtehtävissä vakavasti vammautunut Jussi Makkula. Haastattelemassa Sofi Oksanen.


Tiedättekö sen sanonnan; "nälkä kasvaa syödessä", niin minulle käy kun katselen messuohjelmaa ja mietin mitä kaikkea kivaa siellä voisikaan tehdä. Bongasin myös että Putinki järjestää workshopin kirjamessuilla, jossa tuunataan Bullet Journaleita tai Kalentereita! Toki itse perinteinen kirjoihin tutustuminen (ja omalla kohdallani, niiden hamstraaminen) ovat olennainen osa omaa kirjamessuilua. Toivottavasti törmään siellä muihin bloggareihin ja mahdollisesti lukiohin! Ensi viikonloppua odotellessa!

Kirjamessujen saldoa!

Kirjamessut eivät sitten menneetkään ihan niin kuin olin ajatellut. Suunnitelmissa oli käydä kuuntelemassa keskusteluita ja rauhassa tutkia mitä kaikkea löytyy. Ihan niin ei kuitenkaan nyt mennyt. Olen jo pari päivää kärsinyt lievästä flunssasta, mutta viime yönä flunssa yltyi sitten aika lailla. Yö tuli nukuttua huonosti jatkuvan kurkkukivun ja yskimisen takia, ja aamulla oli olo kuin ei olisi nukkunut ollenkaan.

Parin tuntia heräämisestä olin saanut itseni osittain ihmisen näköiseksi ja pitkällisen harkinnan tuloksena päätin raahautua messuille. Istuin zombina junassa kohti messukeskusta ja silloinkin mietin vielä, että onkohan tämä järkevää.

Pääsin kuitenkin messuille ja innostuin, kun pääsin sinne. Pahin olotila oli mennyt ohi (jos ei lasketa, että vieläkin yskin, eikä minulta lähtenyt ääntä lähes ollenkaan) ja tunsin oloni suhteellisen ok:ksi. Olin kuitenkin tehnyt päätöksen, että koska keskittymiseni ei todellakaan nyt riitä kaikkeen, niin päätän keskittyä vain kirjoihin mitä löydän ja mitä sattuu eteen. En aio mennä kuuntelemaan mitään (lievä pettymys. Olin suunnitellut jo monta keskustelua, ja päättänyt ne mitkä olisivat kiinnostaneet, mutta en flunssaisena niistä olisi saanut kuitenkaan mitään irti.)


Messuilta siis lähinnä keräsin lukuvinkkejä, mitä kannattaisi lukea, mikä kiinnostaisi minua ja mihin haluaisin tutustua. Ja tietenkin päätin ostella lisää hyllyntäytettä.

Messuilta sitten tarttui mukaan muutama teos:

Hugh Howey - Hiekka

Siilon kirjoittajan uusi teos: Vanha maailma on hautautunut hiekkaan ja uusi maailma rakennettu sitä peittävien dyynien päälle, Paahtavassa erämaassa neljä sisarusta kamppailee selviytyäkseen kukin tahollaan. Ainoa tapa menestyä on ryhtyä hiekkasukeltajaksi, mutta dyynit ovat arvaamattomia ja hengevaarallisia.
Nuori Palmer lähtee isänsä jalanjäljissä etsimään kadonnutta kaupunkia - matkalle, josta isä ei koskaan palannut. 

S.J. Watson - Kaksoiselämää 

Julian pikkusisko Kate murhataan, ja tapahtuma ravisuttaa Lontoossa valokuvaajana työskentelevän Julian rauhallista elämää. Koska poliisi ei tunnu etenevän tutkinnassaan, Julia matkustaa Pariisiin ja alkaa itse selvitellä Katen viimeisiä vaiheita, niin itsensä vuoksi kuin myös poikansa Connorin, jonka oikea äiti Kate oli. Julia ystävystyy Katen asuintoverin Annan kanssa, ja pikkusiskon elämästä alkaa paljastua salaisuuksia. 

Marianne Käcko - Tapa minut, äiti!

Kun Katarina Käcko sairastui anoreksiaan ensimmäisen kerran, hän oli yksitoistavuotias. Kun hän oli viidentoista ja toista kertaa sairaana, hän vakuuttui siitä, ettei hän enää koskaan söisi. Tapa minut, äiti! on Marianne Käckon kertomus tyttärensä sairaudesta. Se on tarina siitä, millaista on nähdä oman lapsen kärsivän ja millaista on taistella sopivan hoitomuodon löytymiseksi. 

Emmi Itäranta - Kudottujen kujien kaupunki

Toistuvien tulvien koettelemalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien talon pihasta verisen puhekyvyttömän naisen. Vain naisen ihoon kirjoitettu nimi vihjaa siitä, kuinka hän on päätynyt kutojien luokse. Tulvien pahetessa myös tuntematon sairaus alkaa vaivata saaren kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Äänettömän naisen tarinaa selvittäessä Eliana löytää itsensäkeskeltä saaren historian ja nykyisyyden kudelma, jonka langat lomittuvat ja kietoutuvat toisiinsa kuin kutojien seinävaatteissa - tai niissä unissa, jotka ovat saarella kiellettyjä. 

Kate Morton - Hylätty Puutarha 

On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell- tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta nainen katoaa jäljettömiin. Vuosikymmeniä myöhemmin Nell lähtee etsimään totuutta Englannista, Cornwallin tuuliselta rannikolta ja saapuu Blackhurstin kartanoon, jonka joskus omisti aristokaattinen Mountrachetin suku.
Vuonna 2005 Cassandra saa isoäidiltään Nelliltään yllättävän perinnön. Mystinen Clihh Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä - ja ennen kaikke selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden. 

Siinä nyt on lukemista muutamalle päivälle! Onneksi on loma, jotta voi parannella flunssaa (hyvät työntekijät sairastavat vapaalla ja lomalla) ja lukea!

Kuvassa Tee-kuppi,jonka toivoin lievittävän flunssaa.. Ei toiminut,

Helsingin Kirjamessut!

Helsingin Kirjamessut järjestetään tänä vuonna 27.-30.10.2016. Itse olen messuille menossa (bloggaripassin kera!) vasta sunnuntaina, sillä torstaista launtaihin olen Itämerellä risteilemässä ja fanittamassa Jari Sillanpäätä (kyllä, luit oikein). Tuplabuukkasin itseni siis täksi viikonlopuksi, mutta onneksi sunnuntaina olen jo hyvin todennäköisesti siinä kunnossa että voin kirjamessuille mennä fiilistelemään. Tätä onkin jo odotettu,

Tilasin kotiin jo kirjamessujen messulehden ja olen tässä suunnitellut, että mitä kaikkea haluan mennä kuuntelemaan. Tänä vuonna messuilla on teemana Pohjoismaat, ja samalla syvennytään ajankohtaisiin teemoihin: maahanmuuttoon ja yhteiskunnan kehitykseen. Rakastan pohjoismaisia dekkareita hyvinkin suuresti ja nyt odotan innolla että mitä kaikkea muuta kivaa messuilta löytyy.
 Tällä hetkellä suunnitelmassa on monta päällekkäistä keskustelua ja ilmeisesti aion viettää messuilla lähes koko päivän. No vielä pitää hioa suunnitelmia, onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa!

Kukas muu on suunnitellut menevänsä kirjamessuille tänä vuonna?