Luettavaa syksyksi ja talveksi

Selailin tässä aikani kuluksi kustantamojen syksyn kirjauutuuksia, ja mitäs kaikkea silmäni näkivätkään! Bongasin monta hyvää ja kiinnostavan kuuloista uutuutta, joista osa varmasti tarttuu syksyn tulevilta kirjamessuilta mukaan! 

Tutustuin viime keväänä Mia Kankimäen aiempaan teokseen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, ja ihastuin siihen täysin. Olin siis positiivesti yllättynyt, kun huomasin, että Kankimäeltä nyt syksyllä ilmaantuu uusi kirja! 

Riikka Pulkkinen on yksi suosikkini, ja kirjahyllystäni löytyy kaikki hänen teoksensa, joten luulen, että tämäkin löytää tiensä sinne. 

Luke Allnutt on täysin aiemmin itselleni tuntematon, mutta kirja kuulosti sen verran mielenkiintoiselta (ja tuo teksti kannessa "vuoden riipaisevin" herätti mielenkiinnon... Kuka nyt ei välillä rakastaisi kunnon nyyhkyromaania)

Vilja-Tuulia Huotarisen teos Niin kuin minä heidät näin, vaikuttaa todella kiehtovalta romaanilta, joka voisi viedä heti mennessään. 

Tommi Kinnusen aiemmat teokset ovat olleet mestariteoksia, joita on ollut todella nautinnollista lukea. En siis malta odottaa, että pääsen tähän teokseen tutustumaan

C.J.Tudor on minulle ennestään tuntematon kirjailija, mutta Liitu-Ukkoa on hehkutettu, ja siitä on puhuttu paljon positiivista. 

Olen lukenut aiemmat Ann Rosmanin teokset ja Sukellus syvyyksiin kuulostaa juuri sellaiselta helpolta sunnuntai-illan luettavalta. 

Samuel Bjorkin uusinta kirjaa odottelinkin jo. Kirja on ilmestynyt jo, mutta vielä en kyseistä teosta ole hankkinut. Aiemmat kirjat olivat dekkarimaailmassa niin omaa laatuaan, että odotukseni ovat tämän suhteen kovat.

Elly Griffiths taas jatkaa Ruth Galloway-sarjaansa, ja onkin mielenkiintoista nähdä saako Griffiths hahmoihinsa enemmän sitä kaivattua syvyyttä. 

Kirjamessuja odotellessa pitää nyt siis tyytyä niihin muihin TBR-listalla oleviin kirjoihin! 

Mitä kirjaa sä odotat ilmestyväksi?

Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

Kenellekkään, joka on tätä blogia nyt vähän pidempään lukenut, että minulla on todella suuria epäilyksiä kotimaista kirjallisuutta kohtaan (tykkään nähtävästi jatkuvasti muistutella siitä).

 Risto Isomäen Sarasvatin hiekka herätti mielenkiintoni kuitenkin jo viime keväällä ja muutama viikko sitten löysin sen SPR:n Kontti-myymälästä muutamalla eurolla. Pakkohan se oli ostaa ja siitä tulikin uusin työmatkaluettavani.

Alkuun voidaan kertoa, että tällä teoksella Risto Isomäki voitti Kiitos Kirjasta- mitallin vuonna 2006, sekä Tähtivaeltaja-palkinnon, sekä oli myös finlandia-palkinnon ehdokkaana. 

Sarasvatin hiekkaa on ekologinen trilleri, joka pistää miettimään mihin tämä meidän maailmamme on menossa. 

Miten Intian valtamerestä löytynyt kadonnut kaupunki, Grönlannin jäätikkö ja suomalainen tutkija Kari Alanen liittyvät toisiinsa?

Intialainen meriarkeologi Amrita Desai tutkii Intian länsirannikkolla meren pohjalta löytynyttä rauniokaupunkia. Elämä tuntuu pysähtyneen kaupungissa aivan yhtäkkisesti, ja ihmiset tuntuvat kuolleen samanaikaisesti. Desai tarvitsee tutkimuksiinsa erikoissukellusveneen, ja tehtävään valikoituu venäläinen Sergei Savelnikov. 

Samanaikaisesti suomalaistutkija Kari Alanen havaitsee Cambaynlahden raunioiden, Grönlannin mannerjäätikön ja Bahamasaarilla sijaitsevien mystisten kivenlohkareiden yhteyden.

Onko liian myöhäistä jo pysäyttää koko maailmaa koskeva uhka?

Kirja sopiikin tähän aikakauteen hyvin, sillä viime vuonnahan Trump irtisanoi USA:n Pariisin ilmastosopimuksesta, ja Trump on useaan otteeseen väittänytkin ilmastonmuutoksen olevan aivan huuhaata. On jotenkin käsittämätöntä, että maailman yksi vaikutusvaltaisimmista valtioista ei sitoudu omalta osaltaan näinkin oleelliseen asiaan. Kirjassa käsitellään juuri sitä mitä pahimmilleen voikaan sattua, jos maapallon lämpötila jatkaa nousuaan ja jäätiköt jatkavat sulamistaan. 

Kirjassa käsitellään sitä mitä tapahtuu, jos jättimäinen tsunami iskeytyy rannikoille, joihin on rakennettu ydinvoimaloita. Tätähän ei kovin paljon enempää tarvitse pohtia, sillä juurihan niin kävi Japanissa Fugushimassa vuonna 2011, vaivaiset kuusi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Kirjassa maalataan kauhukuvia, jotka ovatkin kauhistuttavia juuri siitä syystä, että siihen suuntaan maailmamme on kulkemassa, eikä niitä ole enää niin kauhean vaikea edes kuvitella. 

Kirjassa kaikki on yhteydessä toisiinsa, eikä mitään jätetä sattuman varaan. Kirjan hahmot ovat kaikki tutkijoita ja huippuälykkäitä. Epärealistista mielestäni kirjassa on se, että kirjan hahmot saavat aivan liian nopeasti yhteyden valtioiden päämiehiin (lähinnä Venäjän) ja aivan se pahin mahdollinen ei pääse tapahtumaan. Tällä hetkellä jos jotkut tiedemiehet soittaisivat tuollaisen puhelun, niin todennäköistä olisi että luuri lyötäisiin korvaan. 

Kirja vie mukanaan, ja itse luin teoksen aika lailla kahdessa päivässä. Kun pääsin alkukankeuden ylitse (joka johtui ihan vain omista ennakkoluuloistani) en malttanut lakata lukemasta. Teos on hienosti kasattu, eikä siinä ole menty liiaksi yli, muutamaa kohtaa lukuunottamatta.

Voisin tätä aihetta (ilmastonmuutosta, maapallon lämpenemistä, ydinvoimaloita ym.) pohtia vielä vaikka kuinka pitkälle, sen verran mielenkiintoinen tämä kirja ja sen aihe oli, mutta ihan kilometripostausta tästä ei viitsi tehdä. 

Kirja saa minulta 3.75 tähteä