2018 parhaat ja lupaukset vuodelle 2019

Vuosi 2018 lähenee loppuaan ja pakko myöntää: olen ollut laiska. Ei ole ollut energiaa kouluhommien jälkeen päivitellä blogia niin paljon, kuin olisin halunnut, ja sen takia on sisältö jäänyt vähän köyhäksi.

Ei siinä mitään, nyt lähdetään kohti uutta vuotta, ja otetaan uudet haasteet taas esiin! Keväällä koulun puolesta ei näytä tulevan luettavaa niin paljon, joten kevätkaudella pitäisi keretä panostaa blogiin taas hieman enemmän.

Tänä vuonna on kuitenkin jotain tullut luettua, joten kerrataas mitä on vuoden parhaimmistoa ollut (ei  parhaus järjestyksessä):


Adam Silvera: They both die at the end
Ya-kirja, jonka lukemista suosittelen kaikille! Ehdottoman hienosti kirjoitettu ja sydäntäsärkevä tarina.
Blogipäivitys kirjasta täällä

Tommi Kinnunen: Lopotti
Jos Tommi Kinnusta et ole vielä syystä tai toisesta lukenut, niin äkkiä lukulistalle! Hieno kirja ihmisyydestä, sen ihanuudesta ja tuskasta.
Blogipäivys kirjasta täällä. 

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
Ensimmäinen Snellmannin kirja, jonka luin ja jotenkin teos jäi mieleen todella vahvasti. Tapa, jolla kirja oli kirjoitettu ja sen raakuus ja tarina veivät mukanaan.
Blogipostaukseen tästä 

Selja Ahava: Ennenkuin mieheni katoaa
Teos vei mukaan ja järisytti. Kieli oli kaunista ja runollista, ja kirjaa oli todella ihana lukea.
Blogipostaukseen tästä

Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin JA Naiset, joita ajattelen öisin.
Tutustuin Mia Kankimäkeen tänä vuonna, ja hän vei kyllä mukanaan ihan kunnolla. Koin Kankimäen tavan kirjoittaa, sekoittaa eri tyylilajeja keskenään jotenkin todella luontevaksi ja miellyttäväksi.
Lue postaus Asioista täältä ja yönaisista täältä

      

Shonda Rhimes: Year of yes
Kirja oli ihanan inspiroiva elämänkerta. Pohdin pitkään, että pistänkö listalle tämän vai Veitolan kirjan, mutta enemmän palaan mielessäni tähän teokseen ja otan Shondasta mallia. Ihanan inspiroiva nainen, joka on niin paljon saanut aikaiseksi. Kirjan kuuntelin äänikirjana.
Postaukseen pääset lukemaan tästä

Tuulia Aho ja Anna-Maija Metso: Tähtienlaskijan runoja
Pääsin tänä vuonna tutustumaan lastenrunoihin oikein kunnolla, ja ne ihastuttivat suunnattomasti. En tajunnutkaan aiemmin, kuinka paljon aikuisetkin saavat irti lasten runoista. Tähtienlaskijan runoja vie illan ja hämärän maailmaan ja siellä asustavien olentojen ajatuksiin ja uniin.
Postaukseen tästä

Luku lupaukset vuodelle 2019

1. Luen vähintään kolme kirjaa Keskisuomalaisen top 100 listalta

2. Luen vähintään neljä kirjaa TBR-listalta

3. Päivitän blogia keskimäärin 3-4 kertaa kuukaudessa 

4. Lukutavoite vuodelle 2019 on 150 kirjaa (Lähellekkään tätä en päässyt tänä vuonna)

5. Päivittelen Goodreads-tiliä enemmän

6. Osallistun, joko instagramissa tai blogissa vähintään kahteen haasteeseen vuoden aikana

Mia Kankimäki - Naiset, joita ajattelen öisin

"Yönaisten neuvoja 5
Seuraa polkua joka eteesi avautuu. Jätä paluulippu käyttämättä."

Ostin Turun kirjamessuilta Mia Kankimäen teoksen Naiset, joita ajattelen öisin ja sain sen nyt viimeinkin luettua. Ah, en voi sanoa muuta kuin että olen aivan totaallisesti rakastunut Kankimäkeen. 

Kirjassa Kankimäki sukeltaa kymmenen naisen elämään, jotka ovat enemmän tai vähemmän jääneet historian unohduksiin. Nämä naiset ovat ovat rikkoneet rajoja ja tehneet asioita, joita heiltä ei ole odotettu. Hän kertoo kirjassaan ajattelevansa näitä naisia öisin, silloin kun mikään ei mene elämässä hyvin tai silloin, kun hän on poissa tolaltaan, ja juuri sen takia nämä naiset ovatkin saaneet nimityksen "yönaiset".

"Mietin, mistä nämä naiset ammensivat rohkeutensa. Miten he neuvoisisvat minua, jos voisimme tavata? Ja ennen kaikkea: voisinko lähteä tutkimusmatkalle heidän jäljilleen?"

Teos on outo yhdistelmä matkakertomusta, autofikiota ja esseitä. Kankimäki tutustuttaa meidät historiallisiin henkilöihin ja tapatumiin omien kokemustensa, ajatustensa ja matkojensa kautta. Kirjassa hän matkustaa samoihin paikkoihin, johon yönaisetkin ovat matkustaneet ja sinne missä he ovat asuneet. Kirjan alussa hän matkustaa Afrikkaan päästäkseen lähemmäksi Karen Blixeniä, sen jälkeen hän suuntaa Kiotoon ja Firenzeen. Kankimäki tuntuu koko ajan jahtaavan naisia, joilta hän haluaa suunnattomasti oppia jotain.

"Yönaisten neuvoja 2
Jos kärsit masennuksesta, turhautuneisuudesta tai päänsärystä, lähde matkalle."

Pidän Kankimäen kirjoitustyylistä. Hän päästää lukijan päänsä sisään ja hän osaa kietoa lukijansa pikkusormensa ympärille. Kirjan maailma tuntui vievän mukanaan totaallisesti ja naisten tarinat tuntuivat todella eläviltä. Välillä kirjaa lukiessa tuntuu, että aivan kuin itse olisi paikalla. Siihen eläytyy niin vahvasti.

Kirja tuntuu olevan jollain tapaa kuin tehty meille kolmenkympin puolella tai toisella oleville haahuilijoille, joiden elämänsuunta on vielä hukassa. Itse koin kirjan todella inspiroivaksi. Kankimäki on onnistunut haalimaan yönaisikseen ihmisiä, joiden elämissä on ylä ja alamäkiä, ja jotka voittivat vaikeutensa ja toteuttivat unelmansa. Mikäs sen parempi, kuin lukea naisista, jotka voittivat vaikeutensa ja elivät unelmaansa.

"Minua on varoitettu, että Firenzessä sataa koko marrakuun, ja saan huomata sen olevan totta: koko marraskuun tosiaankin sataa. Olen silti tunnollinen die-hard-turisti ja suoritan kirkkoja, luostareita, museoita ja palazzoja, kunnes jalkani ovat tuuskannuuskana. Käyn opastetuilla kierroksilla ja ajattelen, miten paljon helpompaa olisi, jos voisi saada koko elämänsä opastettuna kierroksena, kiitos."

Kirja saa ehdottomasti täydet 5 tähteä.

Postauksen Kankimäen aiemmasta teoksesta Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, voit lukea täältä. 

Tommi Kinnunen - Lopotti

Jotkut odottavat sitä, että ne luetaan juuri oikealla hetkellä. Nyt oli minun hetkeni lukea Lopotti.

En yhtään ihmettele, että ihastuin Lopottiin. Kinnusen aikasempi teos Neljäntienristeys oli aivan ihana kirja, ja ihmettelin jo silloin miten joku osaa luoda niin eläviä ja samaistuttavia henkilöhahmoja. Mielestäni Kinnunen kiteyttää kirjoissaan hienosti ihmisenä olemisen, sen hämmennyksen mitä jokainen kokee, tuskat ja ilot. Ehkä perinteiseen suomalaiseen tapaan kirjassa on sitä perinteistä melankoliaa, mitä jokaisesta kotimaisesta teoksesta yleensä löytyy.

                       "Älä koskaan ala joksikin, vain siksi että joku toinen niin tahtoo"

Kirjassa seurataan jo Neljäntienristeyksessä tutuksi tullut sukua. Päähenkilöinä on nyt perheen sokea tyttö Helena, joka nuorena lähetetään Helsinkiin sokeainkouluun. Kirjan toinen päähenkilö on Tommi, Helenan veljenpoika, joka puolestaan eroaa muusta perhestään homoseksuaalisuudellaan. Molemmat ovat ulkopuolisia, ja siitä kirjakin kertoo, ulkopuolisuuden tunteesta, ja ennenkaikkea oman paikkansa löytämisestä maailmasta.
Kuten Neljäntienristeyksessäkin myös tässä on perhe tärkeä osa kirjaa. Perheen erot, perheen tärkeys ja miten suhteet muuttuvat ihmisten muuttuessa.

"On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka lähtevät ja niitä jotka jäävät. Lähteneet kaipaavat takaisin sinne, mistä repäisivät itsensä irti. He palaavat käymään, kertoilevat elämän kummallisuuksista ja samalla toivovat, etteivät paikoilleen jääneet koskaan muuttuisi että pysyisi aina juuri tuollaisina joiden luona voisi palata muistelemaan kadonneita viattomuuden aikoja. Paikalleen jäneet muuttuvat niin hitaasti, etteivät he itse näe liikettä."

Kirja on hienosti kirjoitettu, tekstiä on helppo ja mukava lukea. Pidän siitä, kun kirjoissa kuvataan hetkiä ja tunteita ja tilanteita. Kuvaukset tässäkin olivat mielestäni mielenkiintoisia.
Kirja tosiaan hyppii Helenan ja Tommin välillä, se myös hyppii ajasta toiseen, välillä tulee muisteluita lapsuuden tapahtumista, välillä hypätään ajassa eteenpäin. Kirja kuitenkin etenee päähenkilöiden vanhetessa, mutta se ei muuten kulje kovinkaan lineaarisesti.

Jotenkin toivoisi aina, että kirjan päähenkilöillä olisi lopulla kaikki hyvin. Ehkä koska elämässä ei aina päädy hyvin, niin sitä toivosi edes kirjoilta. Mutta koska kirjallisuus matkii kuitenkin elämää, se tuo eteen yllätyksiä, joita ei aina haluaisi. Kirja särki siis jollain tapaa sydämeni, ja olisin halunnut sen loppuvan hieman iloisemmin.

Vuoden 2017 Parhaat

Vuosi on taas lopuillaan ja mikäs vuosi olikaan! Kaikkea mullistuksia tuli elämään, mutta vuotta on vielä jäljellä, joten ei sitä tiedä mitäs kaikkea muuta tämä vuosi ehtii tuoda vielä tullessaan. 

Tässä nyt on parhaat lukemani kirjat vuodelta 2017 (eivätkä missään parhaus järjestyksessä). Olen aika varma, että näiden vuoden viimeisten päivien aikana en kerkee enää mitään kovinkaan elämää mullistavia kirjoja lukea, joten uskallan nyt jo hyvissä mielin julkaista listan! 


1. Satu Rämön: Islantilainen voittaa aina Luettu 6.1.2017. Tämä vuosi tuli aloitettua Satu Rämön kirjalla, ja jollain tapaa tämä kirja sävyttikin loppuvuotta, sillä tänä vuonna tuli luettua todella monta hyvää elämänkerrallista teosta.

2. Herman Hesse - Siddharta. Luettu 19.2.2017. En muistaakseni saanut tästä kirjasta (mukamas) kovinkaan paljoa irti, mutta olen tämän vuoden aikana löytänyt itseni ajattelemasta kyseistä teosta..  Ilmeisesti kirja vaikuttikin minuun enemmän kuin tajusinkaan. 

3. Robyn Davidson - Tracks. Luettu 21.3.2017. Tämän kirjan halusin pitkään lukea, ja muistan vieläkin kuinka paljon pidin siitä, ja kuinka ihanan inspiroiva kirja oli. 

4. Emma Cline - Tytöt. Luettu 9.4.2017. Ehdottomasti yksi parhaimmista kirjoista, joita luin vuoden 2017 aikana. 

5. Kang Han - Vegetaristi. Luettu 13.4.2017. Todella erilainen kirja verrattuna.. noh melkein kaikkeen mitä olen aiemmin lukenut, mutta siltikin todella hieno teos. 

6. Sophia Amaruso - #Girlboss. Luettu 26.5.2017. Elämänkerrallinen kirja ja samalla kirja, joka kertoo eri alojen naisjohtajista, ja kuinka he ovat päässeet sinne missä ovat nyt, ja miten heistä on tulltu #girlboss

7. Jenny Lawson - Furiously Happy, a funny book about horrible things. Luettu 31.5.2017. Olin Italiassa perheen kanssa kun luin tämän kirjan, ja tämä jos jokin on auttanut minua muuttamaan asennettani itseeni ja kohtaamaan elämää huumorilla. 

8. Minna Rytisalo - Lempi. Luettu 5.11.2017. Yksi parhaimmista kotimaisista kirjoista, jonka olen lukenut. Todella kaunis kirja! 

9. Tess Holliday - The not so subtle art of being a fat girl. Luettu 12.12.2017. Piristävä, voimaannuttava ja inspiroiva kirja ihanan Tess Hollidayn elämästä, ja siitä että olipa minkä näköinen tai kokoinen tahansa niin elämää tulee ja pitää elää juuri niin kuin itse haluaa, eikä saa antaa itsensä estää tekemästä juuri sitä mitä itse haluaa!

10. Åsne Seierstad - Yksi meistä, kertomus norjasta. Luettu joulukuussa. Yritin tästä pitkään kirjoittaa blogipäivitystä, mutta en saanut sitä aikaiseksi, koska kirja oli todella raskas, hyvä, mutta todella raskasta luettavaa Utoyan ampumisista. Hieno kirja, jonka lukemista en kadu hetkeäkään. 





ERIKOISMAININTA: Erikoismaininnan vuonna 2017 luetuista kirjoista saa  Bea Uusman Naparetki, minun rakkaustarinani -teos. Rakastuin tähän kirjaan aivan ehdottomasti! Kirjalla oli hieno tunnelma, ihanat värisävyt ja tarina oli aivan uskomaton! 




Innolla odotetaan nyt vuotta 2018 ja mitä kaikkia ihania kirja-aarteita se tuo tullessaan! Hyvää Uuttavuotta kaikille!