Kirja siis kertoo kuvajournalisti John Hartista, joka matkustaa isänsä kuolinvuoteelle, ja joka siellä ollessaan saa kuulla sukunsa ällistyttävästä menneisyydestä ja salaisuuksista. Hart saa tietää pyhästä keihäästä, joka on ollut hänen isänsä hallussa, ja jota Hitler piti menestyksensä salaisuutena, ja jonka uusnatsit haluavat nyt haltuunsa.
Vaikka mitkään näistä "historiallisista" teoksista (onko aiheelle joku oikea virallinen nimi?!) eivät ole mitään korkeakirjallisuutta, olen aiemmin pitänyt niistä suuresti. Tästä en pitänyt. Luin sen loppuun, mutta kirja ei säväyttänyt.
Kirja oli sekava, siinä oli liikaa tungettu historiaa mukaan. Kaikki tuntui olevan liitoksissa natsi-saksaan, ja henkilöhahmot tuntuivat pinnallisilta ja uskomattoman tyhmiltä. Mietin useaan otteeseen kirjassa, että "miten päähenkilö ei nyt näe tuon olevan kaiken takana?!" ja mielestäni mikään ei ole niin raivostuttavaa kirjassa!
Jopa kirjan loppu tuntui olevan kummallinen, tuntui että kaikki jäi kesken. Paha sai palkkansa, maailma pelastui, mutta henkilöhahmot jäivät kesken. Historiaa yritettiin epätoivoisesti tunkea loppuun mukaan, mutta se ei vain enää istunut siihen. Jotenkin kirjan "historiallinen" puoli unohdettiin, ja keskityttiin vain nykypäivään tai natsisaksaan ja tuntui, että alkuperäinen tarina unohdettiin keskenkaiken.
Ei siis ole paljoakaan sanottavaa kirjasta. Lue jos kiinnostaa, mutta mielestäni se on ajanhukkaa. En lukisi uudestaan, enkä halua kirjaa kirjahyllyyni, mutta jonkun mielestä kirja saattaa olla viihdyttävä.
Luin kirjan lukuhaasteeseen: Kirja, josta et ole ikinä ennen kuullutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti