Kirja kuuluu 90-luvun kai tunnetuimpiin teoksiin. Kiltin yön lahjoissa kuvataan pienen
Siia -tytön elämää alkoholisoituneen äitinsä kanssa. Kirja on mielestäni
loistavasti kirjoitettu, se julman aito kuvaus siitä minkälaista lapsen elämä
voi olla alkoholisoituneessa tai paljon erilaisia päihteitä käyttävässä
perheessä.
Minulle nousi kirjan loppupuolella muistikuva, että olen nähnyt
aikoinaan yläasteella ollessani kyseisestä kirjasta elokuvan. Kohtaus missä
Siia on kylvyssä ja kaataa sinisessä muovikalassa olleet jauheet päällensä toi
heti muistikuvat kyseisestä elokuvasta. Elokuva jäi vahvasti mieleeni silloin,
mutta jostain kumman syystä en aiemmin osannut yhdistää sitä tähän kyseiseen
kirjaan ennen kuin nyt. Jos kiinnostaa niin kyseistä filmistä löytää pätkiä Ylen elävästä arkistosta.
Kirja on lyhyt, alle 200-sivua, mutta sen aihe on todella raskas. Luin
kirjan kuitenkin yhdeltä istumalta, lähinnä kiireen takia.
Mielenkiintoisinta kirjassa olikin lukea kohtauksia, joissa kuvataan
tapahtumia sekä aikuisen, että lapsen näkökulmasta.
Viikistä, hyvin epätodennäköisestä hahmosta, tulee kirjassa Siian
pelastaja. Siian äiti on hyvin kykenemätön hoitamaan lastaan, ja Pöyhönen, joka
ilmiselvästi välittää tytöstä, ei ole häntä pelastamassa vaan kuskaamassa Siian
äitiä joka paikkaan ja juoksemassa hänen perässään.
Aihe on todella raadollinen, mutta tärkeä. Valitettavasti lapsia
edelleen asuu tällaisissa ympäristöissä, ja heistä ei pidetä yhtään huolta.
Onkin hyvä, että Mari Mörö on päätynyt kirjoittamaan kirjan aiheesta.
Siian sinnikkyys kirjassa on todella ihailtavaa. Hän on perinteinen
alkoholistin lapsi ehkä siinä mielessä, että on todella pienestä lähtien
joutunut olemaan todella itsenäinen. Hän on kuitenkin pieni ihastuttava ihminen
kirjassa, joka elää niin kuin osaa. Se on vaikeaa kasvaa, jos kukaan ei ole
opettamassa. Aihe on raskas, mutta tärkeä.
Kirja saa minulta 4/5 tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti