Helen Garner - Vierashuone

Helen on tarjonnut vierashuoneensa syöpäsairaalle ystävälleen Nicolalle hoitojen ajaksi, ja viikkojen kuluessa Helenistä muodostuu Nicolalle ystävän lisäksi sairaanhoitaja, psykologi ja suojelusenkeli. Itsepäisesti toiveikas Nicola uskoo puoskarilääkärin hoitoihin, ja vielä parantuvansa, mutta Helen näkee Nicolan toiveiden läpi, ja hyvinkin suorapuheisesti arvostelee tämän uskoa. Aikaa Nicolalla ei olee enää paljoa, eikä hän vielä ole ymmärtänyt kuolevansa, eikä Helen yksin jaksa kantaa ystävänsä taakkaa.

Vierashuone on vaikuttava teos. Siinä on vain 160 sivua, mutta siltikin siinä ehtii tuntea ja kokea paljon. Teoksessa käsitellään kuolemaa, sekä kuolevan, että ystävän kannalta. Kertojana toimii Helen, jonka kotiin ystävä Nicola, ja samalla kuolema asettuu. Helen ei ollenkaan tajua, mihin kaikkeen hän on lupautunut. Ennen niin elinvoimaisesta ystävästä on tullut haamu, joka ei jaksa aina nousta itse vessaan. Nicolan ääntä emme kuule, muuten kuin Helenin kautta, mutta Nicolasta huokuu koko kirjan läpi eräänlainen epätoivoinen usko parantumiseen, ja niin vahva todellisuuden kieltäminen, jota lukija rupeaa hyvinkin nopeasti vieroksumaan. Kirjassa sympatiat saa Helen, sillä hänen tarinan me kuulemme.

Kirjassa käsitellään myös paljon kirjan päähenkilöiden välistä ystävyyttä. Heti kun Nicola astuu Helenin taloon ja asettuu hänen vierashuoneeseen, muuttuu Helenin elämä kokonaan. Nyt hänen elämänsä pyörii täysin Nicolan ympärillä. Helen tuskastelee, miten hänen oma elämänsä jää nyt alakynteen, mutta samalla hänellä on halu olla Nicolan tukena ja auttaa tätä. Kirjassa pohditaankin sitä, miten olla jollekulle läsnä ja auttaa tätä hädän hetkellä, unohtamatta itseään ja omia voimavarojaan. Molemmat päähenkilöt ovat omalla tavallaan vahvoja naisia, jotka tekevät juuri niin kuin itse tahtovat, ja välillä he ottavatkin yhteen.

Kirjassa käsitellään rankkoja teemoja, ja on omalla tapaansa raskasta luettavaa. Pidin kuitenkin siitä, että se käsittelee tämän yhden tietyn ajanjakson, eikä sen enempää käsittele Helenin tai Nicolan enempää kovinkaan paljoa enempää.

Kirja oli kiehtova kuvaus ihmiselämästä, hienosti kirjoitettu, ja sopivan pituinen. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain erityistä siltä, vielä enemmän tunnetta. Kirjasta jäi minulle hieman lattea tunnelma, kaikki oli koko ajan harmaata ja masentavaa ja tasaista. Garner on saanut kuvattua juuri sen tylsän arjen kirjaansa, sen kuinka toisen kuoleminen ei ole hohdokasta, ja tuonut ne kuitenkin hyvin aidosti kirjaansa,

Annan kirjalle kolme tähteä.