Murha ja muutama talviviikko kuihtuvassa Ormbergin kylässä saattavat kolme
ihmistä yhteen: Nuoren poliisin Malinin, profiloija Hannen, ja teini-ikäisen
Jaken. Murhatutkinta ei käy heille pelkästään hengenvaaralliseksi, vaan se myös
muuttaa heistä jokaista perusteellisesti.
”Lähes
kaikki tuttuni olivat nimittäin kuulleet kiviröykkiön luona vauvan itkua –
jatkuvaa, murheellista ulinaa. He puhuivat kummituslapsesta, ja vaikka en
uskonut henkiin tai muuhun hölynpölyyn, en halunnut ottaa riskejä. Niinpä en
koskaan kulkenut täällä pimeällä.”
Camilla Greben Lemmikki on toinen Greben rikosromaani ja itsenäinen
jatko-osa Greben ensimmäiselle teokselle: Kun jää pettää alta. Osittain teoksessa
on samoja henkilöhahmoja, mutta mukaan esitellään myös uusia, kuten teini-ikäinen
Jake, jolla on salaisuus, mitä ei muille kerrota, sekä nuori poliisi Malin,
jonka elämän suunnan on menneisyyden tapahtumat sanelleet. Malin tuntuukin
olevan kirjan päähenkilö, hän on kokenut kovia, ja hän haluaa pois Ormbergin
kuolevasta kylästä. Hän etsii jollain tapaa kirjassa vielä itseään, mutta
samalla pyrkii tekemään työnsä hyvin.
Camilla Greben romaaneista on paljon hyvää sanottavaa. Henkilöhahmot ovat
syvällisiä, ja niihin on paneuduttu. Kertojat vaihtelevat pääosin Malinin ja
Jaken välillä hypäten välillä Hanneen. Grebe on hienosti onnistunut syventämään
jo Kun jää pettää alta -romaanissa ilmennyttä Hannen muistisairautta, ja
sairauden etenemistä on raastavaa seurata.
”Samaistun Namibian rannikon kauniisiin taloihin, ja hiekan tilalla on
sairauteni, joka hukuttaa minut hitaasti mutta varmasti. Minä olen puut ja
rakennukset, ja kirottu dementia on kuin japanilainen kudzu.
Olen kertoja, olen kertomus.
Olen kamera, olen talot.
Olen yhtä aikaa objekti ja subjekti,
sillä seuraan tapahtumia mahtamatta niille mitään.”
Olen yrittänyt lukea monia dekkareita viime aikoina, ja usein olen palannut
takaisin vanhaan, sillä en ole saanut vaan uusista nimistä niin kovin hyvin
kiinni. Niistä on puuttunut se jokin juttu, joka kietoo mukanaan ja saa uppoutumaan
kirjaan kokonaan. Tästä teoksesta se löytyi. Grebe osaa hyvin kerronnallaan
kietoa lukijan teokseensa, ja saa haluamaan lisää.
Ehkä jollain tapaa odotin kirjalta kuitenkin vielä enemmän, kuin mitä se
antoi. Kirjan hahmot eivät ole perinteisiä, ja tässä teoksessa kirjan ”pääpoliisi”,
ei ratkaise juttua, ei löydä sitä ratkaisevaa tekijää, joka yhdistäisi rikoksen
kaikki langat toisiinsa. Kirjan ”pääpoliisi” eli Malin on tässä ihminen, joka
ei halua uskoa mitään pahaa kenestäkään tutustaan. Mikä tekee hänestä ehkä hieman
huonon poliisin, ja todella erilaisen mihin olemme tottuneet, mutta kuitenkin
hyvän ihmisen.
Annan kirjalle 4 tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti