Siihen ajattelin tehdä nyt muutosta, ja lueskella pikkuhiljaa kaikki Terry Prachetin kirjat läpi. Järjestyksessä. Lista on hullun pitkä, ja yllätyksekseni huomasin ettei kaikkia ole edes suomennettu!
Lukemisen aloitin ensimmäisestä Prachetin Kiekkomaailma-kirjasta. Eli Magian väristä.
Magian väri esittelee Kiekkomaailman, joka on hieman eriskummallinen maailma. Siellä asuu Velhoja ja noitia, prinssejä, sankareita ja tietoisesta päärynäpuusta tehty Matkatavara, sekä itse Kuolema.
Magian värin päähenkilönä on Rincewind. Epäonnistunut velho, joka tulee seikkailemaan useassa muussakin kirjassa. Mielestäni hän on aivan mahtava hahmo. Vaikka hän kuinka yrittää olla sekaantumatta mihinkään, hän siltikin päätyy mitä kummallisimpiin tapahtumiin. Hän on mielestäni ihanan epätoivoinen, ja sen takia ehdottomasti yksi lempi hahmoni Kiekkomaailmassa.
Kirja kertoo kuinka Kakskukka, turisti Vastapainomantereelta saapuu Ankh-Morporkin kaksoiskaupunkiin. Eihän Turisteissa muuten ole mitään erikoista, mutta hän nyt vain sattuu olemaan ensimmäinen turisti koko kaupungissa. Erikoisten sattumien kautta Rincewind päätyy (tai pakotetaan henkensä uhalla) opastamaa ja pitämään Kakskukka hengissä vierailunsa ajan. Sen jälkeen kun he vahingossa sytyttävät Ankh-Morporkin tuleen lähtevät he kiertämään muuta Kiekkomaailmaa.
Reissu on hengenvaarallinen, tietenkin. Ja Rincewind on epätoinen, tietenkin. Ja Kakskukka on tietämättömän innoissaan kaikesta.
"Pitkät puiden rivistöt kaiuttivat Kakskukan ääntä puolelta toiselle ja palauttivat sen ennen pitkää hänelle takaisin, vastausta vailla. Hän istuutui kivelle ja yritti miettiä.
Ensinnäkin hän oli eksyksissä. Se oli kiusallista, mutta ei liiemmin huolestuttanut häntä, Metsä näytti varsin mielenkiintoiselta ja siellä oli luultavasti keijuja tai tonttuja, mahdollisesti jopa molempia. Itse asiassa hän oli pariin otteeseen ollut huomaavinaan, miten oudot vihreät kasvot katselivat häntä korkeammalta puiden oksista."
Jos totta puhutaan niin kirja on ehkä hieman sekava. Siinä pitää keskittyä kaikkeen. Siis ihan kaikkeen. Sinulle selitetään kirjassa hyvinkin paljon Kiekkomaailmasta, ja miten se toimii ja sinun oletetaan vain ymmärtävän se (ilmeisesti on okei, ettet ymmärrä kaikkea ja jatkavat vain kirjan lukemista.. kyllä sitten jossain vaiheessa ymmärrät).
Kiekkomaailman teoksissa paradioidaan kaikkia perinteisia fantasiakirjallisuuden teemoja. Sankareita, palkkasotureita, velhoja, noitia, ja ylipäätänsä fantasiamaailmoja. Se on ihastuttavan virkistävää luettavaa, ja muistuttaa mielestäni lukijoita, että kaikkea ei todellakaan tarvitse ottaa niin vakavasti.
"Peikko oli väriltään kauniin läpikuultavan sininen. Rincewindin tuijottaessa pieni kalaparvi pyrähti sen rinnan poikki.
`Ei ole kohteliasta tuijottaa´, peikko sanoi. Sen suun ympärille muodostui pieni vaahtopää, kun se avautui, ja sulkeutuva suu muistutti veden alle peittyvää kiveä.
`Eikö? Miksei?´ Rincewind kysyi. Miten hän pitää itsensä koossa? Tämä oli se kysymys, johon hänen mielensä huusi vastausta. Miksei hän läiky yli?"
Kiekkomaailman kirjoihin on aina helppo palata. Itse aloitin lukeamaan niitä jo lapsena, mutta aikuisenakin niistä saa paljon irti. Ne pakottavat lukijan avartamaan mielikuvitustaan ja kuvittelemaan mitä oudompia asioita. Ne muistuttavat mielestäni lukijoille, että harva asia on päätös mihinkään ja aina uusi seikkailu odottaa. Ja mielestäni se on hyvä muistutus myös aikuisillekkin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti