Kirjaksi valikoin Siddhartan, koska ajattelin saavani siitä jotain irti tässä elämäntilanteessa. Kirja on pohdiskeleva, ja siinä mietitään paljolti mikä elämässä on tärkeää. Valitsin kirjan myös osittain nimen takia, sillä se herätti heti mielenkiintoni ja arvelin, että kirja sisältää paljon pohdintaa elämästä.
"Siddhartha was thus loved by everyone. He was a source of joy for everybody, He was a delight for them all.
But he, Siddhatha, was not a joy for himself, he found no delight in himself. Walking the rosy paths of the fig tree garden, sitting in the bluish shade of the grove of contemplation, washing his limbs daily in the bath of repentance, sacrificing in the dim shade of mando forest, his gestures of perfect decency, everyone's love and joy, he still lacked all joy in his heart."
Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan, ja vaikka kirjan päähenkilöllä on sama nimi Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa on kysessä eri henkilö.
Kirja kertoo Brahmaanin pojan Siddharthan pyrkimyksestä valaistumiseen. Siddhartha ja hänen ystävänsä Govinda liittyvät vaeltaviin munkkeihin, ja kun he kuulevat Buddhasta, valaistuneesta, ryhtyy Govinda tämän seuraajaksi. Siddhartha päättää kuitenkin etsiä valaistumista muualta, koska hän on vakuuttunut että todellinen totuus ja pelastus eivät löydy muiden opetusten perusteella.
Siddhartha lähtee etsimään valaistumista muualta omien kokemustensa kautta, ja hän luopuukin munkkeudesta, ja kokee elämässään suuria rikkauksia ja himoja. Ne eivät kuitenkaan tuo hänelle onnea, vaan hän päättää lähteä uudestaan vaeltamaan ja etsimään valaistumista.
"Like a veil, like a thin mist, tiredness came over Siddhartha, slowly, getting a bit denser every day, a bit murkier every month, a bit heavier every year. As a new dress becomes old in time, loses its beautiful colour in time, gets stains, gets wrinkles, gets worn off at the seams, and starts to show threadbare spots here and there, thus Siddhartha's new life, which he had started after his separation from Govinda, had grown old, lost colour and splendour as the years passed by, was gathering wrinkles and stains, and hidden at bottom, already showing its ugliness here and there, disappointment and disgust were waiting. Siddhartha did not notice it. He only noticed that this bright and reliable voice inside of him, which had awoken in him at that time and had ever guided him in his best times, had become silent."
Teoksen lopulla Siddharta on löytänyt sisäisen rauhan. Hän jakaa uudet ajatukset, joiden mukaan liiallinen onnen ja totuuden etsintä vaikeuttaa niiden löytymistä. Hän uskoo, että viisaat sanat ovat turhia, aika on illuusiota ja lopulta kaikki on yhtä, samaa alkuperää ja olemusta.
Kirjassa Siddhartha etsii hyvinkin vastakohtaisesti valaistumistaan. Hän kokee köyhänä munkkina elämistä, sekä rikkaana liikemiehenä. Kumpikaan näistä ei tuo hänelle onnea, mutta kokemusta molemmat tuovat. Kokemustensa kautta Siddhartha loppujen lopuksi pääsee rauhaan, ja oppii, että viisaus ei piilekkään sanoissa ja teoissa, ja että aika on pelkkä illuusio. Lukija pääsee pohtimaan elämän olemusta ja syvintä merkitystä näin ollen rauhassa, nähden elämästä erilaisia puolia.
"But out of all secrets of the river, he today only saw one, this one touched his soul. He saw: this water ran and ran, incessantly it ran, and was nevertheless always there, was always at all times the same and yet new in every moment! Great be he who would grasp this, understand this! He understood and grasped it not, only felt some idea of it stirring, a distant memory, divine voices."
Kirja oli hyvin mielenkiintoinen. En ehkä saanut siitä niin paljoa irti kuin olisin halunnut, mutta koin että kirja herätti ajatuksia. Pidän tämänkaltaisesta syvällisestä ajattelusta, mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Miten saada rauha elämässä? Kuinka elää hyvin ja onnellisesti? Mietinkin kirjaa lukiessa että miten elän omaa elämääni (aihe, jota muutenkin usein tällä hetkellä) ja onko se hyvää. Miten löytää sisäinen rauha?
Kirjahan on kirjoitettu 1922. ja sen huomaa heti tekstistä. Ei kukaan kirjoita tuolla tavalla enää tänä päivänä, ja koinkin suurta riemua lukiessani sitä.
Luin kirjan Gutenberg projektin-sivustolta. Projekti tarjoaa sähköisiä kirjoja tuhansittain. Suurin osa kirjoista on vapaasti levitettäviä (esim. kirjoja joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet), mutta projektissa on mukana myös jonkin verran tekijänoikeuksien suojaamia teoksia, joiden kirjoittajilta on saatu siihen lupa.
Suurin osa kirjosta on englanniksi, mutta kaikenkaikkiaan teoksia löytyy jopa 40 eri kielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti