Norfolkin rantojen jyrkänteiden alta paljastuu luita. Poliisi kutsuu paikalle arkeologi Ruth Gallowayn, sillä ehkä kyseessä ei olekkaan onnettomuus. Jäljet johtavat toiseen maailmansotaan, jolloin Britanniassa pelättiin natsi-Saksan maihinnousua. Mitä Norfolkissa tuolloin tapahtui ja miksi siitä yhä visusti vaietaan?
Arvoitus vetää Ruthia vastuttomasti puoleensa samalla kun äitiys ja pulmallinen suhde Harry Nelsoniin heittävät kapuloita rattaisiin.
Jyrkänteen reunalla on kolmas Ruth Galloway-kirja ja se jatkaa hyvin samalla kaavalla, kuin kaksi ensimmäistäkin teosta. Kirja on kevyttä luettavaa. Se ei vaadi lukijalta paljon ja on hyvin helppo sisäistää. Henkilöhahmot ovat kevyitä ja heidän suhteensa sopivan sotkuisia. Mitään kovia isoa yllätystä ei myöskään kirjan loppuratkaisu tarjonnut.
Kirjat ovat siis ennen kaikkea viihdyttävä, ja menettelee silloin kun ei odota kirjalta mitään kovinkaan ihmeellistä. Historiafriikkinä pidän kirjan historiallisista elementeistä ja siitä, että kirjan päähenkilö on arkeologi (joka oli muuten lapsuuteni unelma-ammatti).
Kirjasta ei oikesti ole sen kummempaa sanottavaa. Ruth Galloway-mysteerit eivät mielestäni erotu mitenkään erityisesti muista samankaltaisista teoksista ja hukkuvat aikalailla massaan.
Annan kirjalle 3 tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti