Olemme koulussa opiskelleet viime aikoina genre-kirjallisuutta ja sen myötä pääsimme pitämään lukupiirejä luokkakavereillemme. Meidän genreksi valikoitui scifi-kirjallisuus, ja lukupiirikirjaksi valitsimme Leena Krohnin Unelmakuoleman.
Krohn oli minulle täysin tuntematon kirjailija. Lukupiirin pitämisen myötä tein hänestä taustatutkimusta, ja minulle paljastui sen myötä aivan uusi ulottuvuus hänen teoksiinsa.
Leena Krohnilla on laaja tuotanto. Hän on kirjoittanut niin romaaneja, novelleja lasten- ja nuortenkirjoja, kuin esseitäkin. Hänen teoksistaan löytää hyvin paljon satiirisia piirteitä, mutta hänen kirjoissaan toistuu myös scifi ja fantasiakirjallisuudenkin piirteitä.
"Ihmisaivot muistuttavat kaupunkeja, Lucia ajatteli. Ja nukkuvan ihmisen aivot ovat kuin öinen kaupunki. Ei ole hetkeäkään, ei syvimmässäkään narkoosissa, etteikö jokin himmeä valo lepattaisi."
Unelmakuolemassa seurataan useampaa ihmistä. Keskiössä on kuitenkin Lucia, unettomuudesta kärsivää nukutuslääkäriä, joka työskentelee sekä Unelmakuolemassa, että Pakastamossa. Unelmakuolema on laitos, joka tarjoaa hyvinvoiville kansalaisille, myös nuorille ja terveille, mahdollisimman laadukkaan kuoleman. Pakastamon asiakkaat puolestaan tavoittelevat kuolemattomuutta.
Kirjassa seurataan myös äänitarkkailijana toimivaa Tottia, joka rupeaa kuulemaan ääniä, joita kukaan muu ei kuule. Kassua, joka on häirikkönuori, ja joka liittyy työpaikkoja sabotoivaan salaiseen iskuryhmään sekä Naraa, joka on pettynyt ihmisiin ja haaveilee kuoleman kautta liittyvänsä kasvikuntaan.
Kirja on todella erikoinen. Ajatuksena se on kiehtova, mutta totetutus tuntuu jollain tapaa jäävän puolitiehen. Kirjassa ei tuntunut olevan kunnollista juonta, ja siinä oli monta irtonaista osaa, jotka jätettiin leijailemaan puolitiehen. Jäin kirjan lopulla kaipailemaan vastauksia niin moniin kysymyksiin. Mikä oli kummallinen kimalainen joka mainittiin useaan otteeseen teoksessa? Mikä virka oli Lucian esi-isän unilla?
Lucian isoisän unet ovat itseassa Leena Krohnin oman isoisän Leopold Krohnin unia hänen päiväkirjastaan Dagböcker över drömupplevelser 1920-1948. Leena Krohn on itse suomentanut unet tähän kyseiseen teokseen.
" 28/9
Ruukkukasvi, pitkälehtinen ja kukkiva. Pidin kämmenelläni siitä irronnutta kuihtunutta versoa, jossa oli lehti ja kukkanen. Istutin sen ruukkuun muiden kukkien luo ja se alkoi heti imeä itseensä elinvoimaa ja toipua. Silloin huomasin yllätyksekseni ja ilokseni, että ymmärsin kukkien kieltä ja kuulin kasvien puhuvan."
Kirjassa on paljon syvempiä teemoja ja aiheita mitä päältäpäin voisi kuvitella. Kuolema on toki läsnä hyvinkin näkyvästi, mutta sen lisäksi paljon jätetään lukijalle itselleen mietittäväksi ja pohdittavaksi. Joskus tämä on hyvä, mutta tässä teoksessa itselleni tuli lähinnä turhautunut olo. Olin odottanut jotakin muuta, ja en halunnut lähteä miettimään mitä syvempää merkitystä lentävällä vanhuudella oli.
Kirjassa oli kyllä paljon hyvääkin. Pidin kirjan kuvailevasta ja kauniista kielestä, joka pelasti minun kohdallani paljon. Oli ilo lukea tekstiä ja nautin siitä suunnattomasti.
"Hiutaleet putoilivat puhtain kuin toiveet toisenlaisesta maailmasta. Niiden ytimessä suoritettiin lakkaamatta monimutkaisia laskutoimituksia. Miksi täytyy olla niin täydellinen, jos kuitenkin joutui häviämään niin pian?"
Kirja on hyvin paljolti älyllinen teos, ja se vaatii lukijaltaan paljon. Ei siis ehkä tähän elämäntilanteeseeni aivan sopivan valinta, kun kaikki toiminta vaatii paljon ajattelua ja kirjallisuuden toivoisi olevan helpottava ja rentouttava tekijä.
Annan kirjalle 2 ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti