sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Viveca Sten: Juhannusmurha

"Sataman täyttivät veneiden valkeat rungot. Kaikkialla oli aluksia ja juhlivia ihmisiä. Humalainen nuoriso velloi laitureilla leppeässä kesäillassa. Väkijoukossa hoiperteleva tyttö kuitenkin tärisi vilusta."

Juhannusmurhat jatkaa Viveca Stenin Sandhamn-sarjaa. Pääosiossa on sarjan aiemmista teoksista tuttu Nora, joka asuttaa perimäänsä Villa Brandia Sandhamnissa, sekä hänen poliisiystävänsä Thomas, ja he molemmat sotkeutuvat tapansa mukaan Sandhamin idyllissä tapahtuviin rikoksiin.

Noran miesystävän 14-vuotias tytär katoaa juhannusyöhön ja kuristava huoli saa vallan. Nuorten juhlinta ei olekkaan niin viatonta kuin poliisi haluaa uskoa. Huolimatta poliisin valvontaoperaatiosta saari herää juhannusaamuna kauheaan uutiseen, josta jokaisella tuntuu olevan oma totuutensa kerrottavana. 

Aiemmat teokset imin hetkessä, ne olivat puoleensa vetäviä, sekä hauskoja ja tapahtumarikkaita, ja yllätyksellisiä. Tämä teos sisälsi kyllä nämä kaikki osatekijät, mutta jotenkin jäi huonompi maku suuhun. 
Sarjan toinen päähenkilö Nora, on aiemmissa teoksissa mielestäni ollut itsenäisempi, ja rohkeampi, ja tässä hän tuntuu jotenkin jäävän taka-alalle. Norasta tuli mieleen lähinnä kohtaloonsa tyytyvä, ehkä hieman rasittava ja avuton nainen, ja se ärsytti kirjassa paljonkin. 

Kirja oli sellaista kevyttä kesäpäivän lukemista, jatkoi mielestäni sujuvasti sarjaa, mutta siltikin siitä jäi mielestäni puuttumaan jotain. Olen paljon lukenut ruotsalaisia dekkareita, ja vaikka Sandhamn-sarja on suosittu, ei se yllä mielestäni Camilla Läckbergin tasolle. Kirjoista puuttuu jotenkin yllätyksellisyys ja ehkä dekkareissa kaivattu raakuus. Henkilöhahmot tuntuvat jotenkin latteilta, ja sellaisilta, jotka vain tyytyvät kohtaloonsa. 

Olin odottanut tältä kirjalta paljon, olin himoinnut kirjaa jo pitkään ennenkuin menin ostamaan, ja olihan se viihdyttävä, mutta ei mielestäni niin viihdyttävä kun se olisi voinut olla. Eli pieni pettymys tässä nyt koettiin, eikä kirja millään pääse lempikirjojeni pariin, toisin kuin Stenin Sotilaiden salaisuudet-teos. Ainakin kirja nyt on luettu TBR-listaltani! 

"Se oli alkanut viattomana huvina. Hän oli aina ollut avoin uusille kokemuksille, ja kun oli tilaisuus kokeilla kokaiinia, hän ei ollut voinut vastustaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti