Tässä yhtenä päivänä (eli viime viikonloppuna) istuskelin kotisohvalla ja katsoin Downton Abbeyä , ja mietin että mitä seuraavaksi lukisi. Sitten mieleeni tuli, että Judiht Lennox, hänen teoksissaan on sellaista samanalaista henkeä kuin Downton Abbey-sarjassa.
Rupesin pohtimaan että en ole pitkään aikaan lukenut mitään häneltä, ja pakkohan jotain on ollut pakko ilmestyä, sen viimeisen jälkeen jonka luin (ja jonka ostin jostain päin saksaa 6 vuotta sitten). Joten googlettelin netissä ja kirjoittelin muistivihkooni kirjojen nimiä, joita minun pitää ehdottomasti lukea. Tämä Jeweller's wife oli yksi näistä kirjoista.
Rupesin pohtimaan että en ole pitkään aikaan lukenut mitään häneltä, ja pakkohan jotain on ollut pakko ilmestyä, sen viimeisen jälkeen jonka luin (ja jonka ostin jostain päin saksaa 6 vuotta sitten). Joten googlettelin netissä ja kirjoittelin muistivihkooni kirjojen nimiä, joita minun pitää ehdottomasti lukea. Tämä Jeweller's wife oli yksi näistä kirjoista.
Vuonna 1938, nopean romanssin jälkeen Juliet matkustaa Egyptista Essexin maaseudulle rikkaan jalokivikauppiaan. Henry Wintertonin, vaimona. Pian selviääkin, että hänen miehensä älykkään ja kunnianhimoisen kuoren alla piileekin julma ja häikäilemätön mies.
Ja kun komea poliitikko Gillis Sinclair tulee Marsh Courtiin vierailulle, tuntee Juliet vetoa tuohon charmikkaaseen mieheen. Ja niin alkaa intohimoinen suhde, jolla on seurauksia, joita Juliet ei pystynyt koskaan arvaamaan, sillä Gillisillä on synkkä salaisuus. Seuraava sukupolvi Wintertoneja kasvaa omine ongelmineen ja Juliet pelkää, että menneisyys tulee ja tahraa heidätkin.
Kirja on kahden sukupolven kertomus kasvamisesta ja aikuistuimisesta, ja tietenkin se on romanttinen kirja. Rakkaus voittaa ja niin edelleen. Yksi kirjojen viehätys on, että ne sijoittuvat lähes aina maailmansotien tienoille. Yleensä tarina alkaa ennen sotaa, jatkuu sodan aikana tapahtuneisiin tapahtumiin ja sitten sodan jälkeiseen elämään. Miten maailma muuttuu, miten ihmiset muuttuvat sodassa on yksi kirjojen kantava teema. Ja myös se, että kuinka itsestään voi löytää puolia, joita ei koskaan kuvitellutkaan omaavansa, ja kuinka rohkea voi olla monella eri tapaa.
Kirjat antavat elämästä ja ihmisistä niin monella tapaa positiivisen ja romanttisen kuvan. Ihmiset eivä ole välttämättä pahoja, rakkaus voittaa ja asioilla on monta puolta. Huonoista ajoista voi selvitä voittajana ja asiat eivät välttämättä ole aina siltä miltä näyttää. Nämä ovat varmaan ne syyt minkä takia pidän kirjoista. Ja tietenkin se, että rakastan kuvauksia Brittiläisestä ylimystöstä ja rikkaista ihmisistä, mutta myös boheemeistä ihmisistä ja toisinajattelijoista ja sääntöjen rikkojistä, joita myös on lähes poikkeuksetta Lennoxin kirjoissa.
PS. Unohdin näemmä ottaa tällä kertaa lainausksia kirjasta. Noh, seuraavalla kerralla pitää kai olla tarkempi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti