Richard C.Morais - Herkullinen elämä

Tämä ihanan hyväntuulinen teos vie lukijan mukaan vedet kielelle tuovalle matkalle. Chef Hassan Haji kertoo matkansa Mumbaista Pariisiin, vaatimattomasta intialaisesta ravintolasta maailmankuuluimpiin keittiöihin. Tätä kirjaa ei missään nimessä tule lukea nälkäisenä.

"Muistan tänäkin päivänä, miten pinnasängyn pinnat painuivat kylminä vauvankasvoihini, kun työnsin nenääni mahdollisimman kauas ja nuuhkin ilmasta tuota aromikimppua - kardemummaa, kalanpäitä ja palmuöljyä - joka antoi ymmärtää jo noin nuorella iällä, että vapaassa maailmassa pinnojen tuolla puolen oli löydettävissä ja nautittavissa käsimättämömiä rikkauksia."

Hassan kertoo tarinansa, kuinka heidän perhe joutui lähtemään juuriltaan, ja kuinka he päätyivät vaatimattomaan pieneen ranskalaiskylään. Siellä perhe perustaa paikkakunnan ensimmäisen intialaisen ravintolan, ja he joutuvat kulinaariseen sotaan paikkalisen gourmet-ravintolan omistajan, Madame Malloryn kanssa. Madamesta kuitenkin tulee Hassanin tarinasta se tärkeä henkilö, joka huomaa hänen kiistämättömän lahjakkuutensa ja auttaa häntä uralla eteenpäin.

Olin ennen kirjan lukemista nähnyt kirjaan perustuvan samannimisen elokuvan. Elokuva oli kirjan tavoin ihastuttavan hyväntuulinen ja herkullinen. Olin kuitenkin yllättynyt (vaikka ystäväni oli varoittanut minua aiemmin), kuinka erillaisia kirja ja elokuva loppujen lopuksi olivat. 

Ymmärrän kyllä elokuvaan tehdyt muutokset, kirjan tarina sellaisenaan ei olisi varmaankaan sopinut valkokankaalle kovinkaan hyvin, mutta olin ehkä siltikin hieman pettynyt.

"Valo siivilöytyi aulan lasimaalauksista, ja ilmassa pyöri hopeisia pölyhiukkasia. Kuulin papan karjuvan puhelimeen talon perällä. Juristilleen. Tiesin silloin: tästä ei seuraa mitään hyvää.
 Ei mitään hyvää."

Elokuva loppuu hyvin hollywoodmaisesti: Kokki palaa takaisin juurilleen (jo muutaman hassun vuoden jälkeen), saa naisensa, kaikki ovat yhdessä ja onnellisia. Kirjassa taas loppu oli ehkä enemmän inhimillinen. Henkilöitä kuoli, ja kokki vanheni muutamankymmentävuotta ja samalla kertoi elämästään. Tässäkin kokki palasi omille juurilleen, hieman eri tavalla kuitenkin kuin elokuvassa, lähinnä metaforisesti ruuan kautta. 

Se mikä taas kirjassa häiritsi oli ehkä tietynlainen päämäärättömyys ja jaarittelu. Välillä tuntui, että päähenkilöllä oli selkeä mielikuva tulevaisuudestaan ja välillä tuntui että hän vain ajelehti ajan virran ja muiden ohjauksen mukaan. Kirjan loppupuolella, kun yksi päähenkilön ystävistä ja idoleista kuolee päähenkilö tuntuu jaarittelevan ja pohtivan elämäänsä tämän ystävänsä kautta uskomattoman pitkään. Ehkä hieman tylsistyvän pitkään.

"Me nauroimme ja juttelimme iltamyöhään, kunnes meri ikkunan takana näytti siltä kuin se olisi pumpattu täyteen mustekalan mustetta. Sardiini-ja makrilliveneet suuntasivat mastot valoista loistellen kaupungin satamasta yökalastukselle."

Kirja oli mielestäni täydellinen valinta Helmetin lukuhaasteen osioon: ruuasta kertova kirja. Kirjassa ruoka tosiaan oli pääosassa, ja oli ihastuttavaa lukea ranskalaisesta keittiöstä, sen hierarkkiasta, opetuksesta ja nimenomaan ruuasta. Jos etsit vielä teosta tähän osioon niin suosittelen suuresti kyseistä kirjaa.