Grace ja Jenny ovat elämän ja kuoleman rajamailla, ja kun selviää että palo on tahallaan sytytetty, rupeaa Grace selvittämään asiaa. Tutkinnan edetessä Grace saa selville, ettei Jenny ole vieläkään turvassa, ja että tutuistakin ihmisistä löytyy pimeitä, salaisia puolia.
Grace ymmärtää, että vaikka onnellisesta lopusta ei ole takuita, rakkaudella ei ole rajoja.
"Optimismisi oli suurenmoista! Urheutesi tapahtumien äärellä oli huikeaa. Tiesin ettet välittäisi hiukkaakaan hänen ulkonäöstään, tärkeintä olisi että hän selviäisi. Kysymyksesi tarkoitus oli osoittaa uskosi siihen että hän selviäisi, että kysymys arvista oli olennainen koska eräänä päibänä hän kohtaisi - varmasti - vielä ulkomaailman."
"Optimismisi oli suurenmoista! Urheutesi tapahtumien äärellä oli huikeaa. Tiesin ettet välittäisi hiukkaakaan hänen ulkonäöstään, tärkeintä olisi että hän selviäisi. Kysymyksesi tarkoitus oli osoittaa uskosi siihen että hän selviäisi, että kysymys arvista oli olennainen koska eräänä päibänä hän kohtaisi - varmasti - vielä ulkomaailman."
Kirja on ihastuttava. Tästä kirjasta tulee huomanneeksi Rosamund Luptonin lahjakkuuden. Kirja on tarina äidin ja tyttären välisestä rakkaudesta, sekä perheen voimasta. Tämä on niitä harvoja kirjoja, joissa kyynel nousee silmään.
"Tuntuu että olen muuttunut avaintenvartijaksi, ja olen varma, että yksi niistä avaa oikean lukon, Minun tehtäväni on nyt selvittää kaikki mahdollinen."
"Tuntuu että olen muuttunut avaintenvartijaksi, ja olen varma, että yksi niistä avaa oikean lukon, Minun tehtäväni on nyt selvittää kaikki mahdollinen."
Rosamund luptonilta on ilmestynyt kolme teosta: Sisar, Mitä jäljelle jää, ja uusimpana Hiljaisuuteen hävinneet. Mitä jäljelle jää erosi mielestäni noista muista kahesta suuresti sillä, että siinä oli vain yksi kertoja. Tarinaa esitettiin vain yhden näkökulmasta. Aika janaa hypittiin Luptonin kirjojen tavoin edestakaisin, mutta nyt se oli erinomaisen sujuvasti upotettu tarinaan mukaan eikä se häirinnyt minua läheskään niin paljon kun aikaisemmin.
Tykästyin kirjaan monelta eri kantilta, pidin kirjoitustavasta, ja pidin tarinasta ja sen henkilöistä. Tarinahan on trilleri, niinkuin muutkin Lupotonin tarinat, ja tämä ehkä noista kaikista vei eniten mukanaan heti alusta lähtien. Kirjan tunnelma alusta lähtien on hyytävä, mutta samalla kirjasta huokuu rakkaus. Päähenkilö Grace huokuu rakkautta miestään ja lapsiaan kohtaan.
Kirja on myös uskomattoman kaunis teos. Kaikessa kauheudessaan. Harvoin saa näin kaunista teosta lukea.
"Nähdä maailma hiekanjyvässä,
ja taivas kedon kukassa,
pitää äärettömyyttä kämmellä,
ja ikuisuutta tunnissa."
William Blake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti