Kirjassa veri on kaikki kaikessa. Se jakaa ihmiset kahtia, punaisiin ja hopeisiin. Hopeiset ovat ylimystöä ja omaavat maagisia taitoja. Punaiset ovat rahvaita, työläisiä jotka joutuvat sotimaan, elleivät ole olleet onnekkaita ja päässeet ammattiin.
Kirjan sankaritar kuuluu jälkimmäiseen kastiin (tietenkin), hänen perheestään on lähtenyt sotimaan jo kolme vanhempaa veljeä, ja Mare täytettyään 18 olisi seuraava.
"Heillä on pitkät kiväärit tai pistoolit, vaikka eivät niitä tarvitsekaan. Valvojat ovat hopeisia, eikä hopeisilla ole mitään pelättävää meidän punaisten taholta. Kaikki sen tietävät. Me emme ole tasavertaisia heidän kanssaan, vaikka ei sitä meistä huomaakkaan."
Maren tulevaisuus muuttuu radikaaliksi, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten asemaa. Ystäväänsä ja omaa tulevaisuuttaan suojellaakseen Mare päätyy hopeisten keskuuteen, ja siellä hänelle ja hopeisten hallitsijahoville selviää, että punaisesta verestään huolimatta Mare omaa oman maagisen taitonsa.
Maresta tehdään hopeisten prinsessa, ja valtataistelun ja kaiken juonittelun kiemuroissa on epäselvää, keneen hän voi luottaa. Mikään ei ole mustavalkoista, ja kuka tahansa voi olla petturi.
"Vuodet varjoissa ovat opettaneet minulle monia asioita.
Tunnistamaan ne, joilla on eniten rahaa mukanaan, ne jotka eivät huomaa minua, ja sen miltä valehtelija näyttää."
Tässä ihmiset ovat selkeästi jaettu, jonkin fyysisen ominaisuutensa mukaan kahteen luokkaan. Ne, joilla on hopeinen veri ovat hallitsijoita, lähes jumalia. Ne joilla on punainen veri, ovat rahvaita, kertakäyttötavaraa, uhrattavia. He eivät merkitse mitään ylimystölle, he sotivat sodat heidän puolestaan ja toimivat työläisinä, mutta heidän henkensä ei ole minkään arvoista.
"Kun vene jatkaa kulkuaan, minä alan uskoa, että koko kylä on täynnä typeryksiä. Kaikki kaksi tuhattu asukasta näyttävät tungeksivan joenpenkalla. Jotkut seisovat nilkkojaan myöten joessa. Näin kaukaa katsottuna he näyttävät kaikki samalta. Elottomia hiuksia, kuluneita vaatteita, läikikästä ihoa, väsymystä, nälkää - samanlainen olin ennen itsekin.
Ja vihaa. Tunnen heidän vihansa veneeseen asti. He eivät hurraa tai huuda nimiämme. Kukaan ei heiluta kättään. Kukaan ei edes hymyile."
Kirjan alku oli mielestäni hieman sekava. En saanut aluksi nimistä selkoa, kuka on nainen ja kuka mies (todennäköisesti, jos olisin keskittynyt tarkemmin, tämä ei olisi ollut ongelma). Välillä kirjan juoni tuntui liian yksinkertaiselta. Ajattelin usein, että tottakai noin tapahtuu, ja tottakai tuosta seuraa tuota. Kirjan juoni tuntui ehkä paikoin liian yksinkertaiselta, ja sen takia kirja oli välillä hieman kyllästyttävä.
Kyllähän kirjassa tapahtui lähes koko ajan jotain. Se oli täynnä toimintaa, ja lievästä kyllästymisestäni huolimatta se oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Tiedän, että kirja on vaikuttanut minuun, kun se jää häiritsemään lukemisen jälkeen. Tämä jäi häiritsemään.
Henkilöhahmot olivat mielestäni kiehtovia. Pidin päähenkilö Maresta, hän oli fiksu ja rohkea. Hän myös teki pahoja virheitä perheelleen ja satutti lähimmäisiään, mutta siltikin hän yritti aina parhaansa. Inhimillistä hänessä oli hänen halunsa luottaa johonkin paikassa, jossa hän tiesi, ettei kehenkään saa luottaa. Myös miten Mare kirjan loppupuolella julistaa, että hän ei ole kenenkään puolella paitsi omallaan on omalla tavallaan inspiroiva.
Toisaalta jotkut hahmot tuntuivat hieman kuluneilta: hallitseva kuningatar oli tietenkin ilkeä, ja kuningas jokseenkin naiivi.
Kirjalta olisin ehkä toivonut maailman kuvailemista enemmän. Ymmärsin että kyseessä on tietynlainen dystopinen kuvaus, ja että maailma on todella erilainen. Siltikin tuntui, että maailmasta sai vain pienen riipaisun. Kirjan alussa oli kartta maailmasta, mikä oli hienoa, sillä siitä sai jonkinlaisen käsityksen, mutta itse olisin enemmän toivonut kuvailua ja kertomuksia mitä on tapahtunut, miten tähän on päädytty, minkälainen tämä maailma on ollut ja minkälainen se on nyt. Toisaalta kirja on tarkoitettu nuorille aikuisille, joten ymmärrän hyvin miksi näitä ei ole ajateltu tärkeäksi.
"Yhteiset muistomme välähtelevät mielessämme. Muistan jokaisen hetkemme, mutta nyt ystävyytemme on ohi ja sen on korvannut ainoa asia, joka yhdistää meitä."
Kirjastahan on helmikuussa julkaistu jatko-osa: Glass Sword, ja sarjan kolmas-osa julkaistaan vuoden 2017 helmikuussa. Kaikesta huolimatta suunnitelmissa on tutustua myöhemmin myös jatko-osiin.
Punaisesta kuningattaresta on suunnitteilla myös elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti