Hyeonseo Lee - Seitsemän nimen tyttö

Olen lukenut jo useamman "pako Pohjois-Koreasta"-kirjan, ja ne ovat aina olleet yhtä kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä, että myös koskettavia.

Seitsemän nimen tytön näin muistaakseni jossain lehtijutussa tai nettijutussa, en enää muista missä, mutta olen ollut kirjaston jonotuslistalla ollut jo monta monta monta kuukautta, ja kun vihdoin ja viimein sain kirjan olin hyvin innoissani!

Hyeonseo Lee varttuu hyvän perheen tyttärenä Pohjois-Koreassa. Hän uskoo, että hänen kotimaansa on paras paikka elää, mutta alkaa kasvaessaa epäillä virallista totuutta. Miten on mahdollista, että maailman parhaassa maassa perheitä kuolee kadulle nälkään ja ihmisiä teloitetaan julkisesti?
Hyeonseo päättää ennen täysi-ikäistymistään käydä salaa tapaamassa Kiinassa asuvia sukulaisiaan ja jää maahan.
Tästä alkaa hurja selviytymistarina. Kiina palauttaa kiinni saamansa loikkart Pohjois-Korean pahamaineisen tiedustelupalvelun käsiin, joten Hyeonseo ei ole turvassa. Häntä kalvaa myös huoli kotimaahan jääneistä sukulaisista.
Hyronseon tarina on raju kuvaus elämästä eräässä maailman pahamaineisimmista yhteiskunnista ja koskettava kertomus rohkeudesta ja päättäväisyydestä.

"Nimeni on Hyeonseo Lee. 
  Se ei ole nimi, jonka sain syntyessäni, eikä mikään niistä nimistä, jotka minun on eri ajankohtina olosuhteiden pakosta ollut otettava. Tämän nimen annoin itse itselleni päästyäni vapauteen. Hyeon tarkoittaa auringonpaistetta. Seo tarkoittaa onnekkuutta. Valitsin tämän nimen, jotta voisin elää elämäni valossa ja lämmössä eikä minun tarvitsisi palata varjoihin."

Kirja oli siitä erilainen, että muut Pohjois-Korean loikkareiden kertomuksissa henkilöt ovat olleet alempaa yhteiskuntaa, kun taas tässä kirjassa Hyeonseon perhe taas kuuluu hieman parempaan yhteiskuntaluokkaan.
Oli mielenkiintoista verrata miten Hyeonseo kertoo aikaisemmasta perhe-elämästään, ja mitä olin aikaisemmin lukenut loikkareiden kertomuksista. Hyeonseon perheessä oli ruokaa eri tavalla, kuin hänen ystävillään. Nälänhätä ei koskettanut samalla tavalla Hyeonseon perhettä, kuin monen muun Pohjois-Korealaisen, mutta hän ei siltikiään pystynyt pakenemaan siltä, vaan näki sitä siltikin kaduilla ja yhteiskunnassa, ja se jätti jälkensä häneen. Herätti hänessä ihmetystä, ja kyseenalaistamista.

"Ihmisiä kuoli kaduille. Nälkä ja tarve pakottivat kuitenkin muuttamaan ajattelutapaa radikaalista. Näin sen omin silmin Hamhungissa. Asukkaat unohtivat pienestä lähtien omaksumansa ideologian ja palasivat siihen, mitä ihmiset ovat harjoittaneet tuhansien vuosien ajan - kaupankäyntiin."

Kirjassa esitellään uskomattoman fiksu ja peloton nainen, joka on selvinnyt monista vaikeuksista, mutta siltikin samalla löytänyt oman itsensä ja tutustuu maailmaan, jonka olemassaolosta hän ei ole koskaan tiennytkään.

Aina kun lukee kirjoja Pohjois-Koreasta tai muista valtioista, joissa vallitsee diktatuuri, ja jossa ihmiset elävät jatkuvan pelon ja puutteen vallassa, sitä rupeaa vain ihmettelemään, että miten vielä tänä päivänä voi tapahtua tuollaista. Olemme hyvinvointivaltoissa ehkä hieman jo turtuneita kuulemaan kauheuksista uutisista, että se ei välttämättä edes hetkauta meitä enää, On hyvä, että ihmiset, jotka pakenevat kauhuista kertovat tarinansa, välittävät tietoa eteenpäin meidän kaltaisille ihmisille, jotka emme sitä tunne.

Hyeonseo Lee puhui julkisesti TED-konferenssissa helmikuussa 2013. Hänen puheensa voi kuunnella täältä.

Aikaisemmat lukemani kirjat Pohjois-Koreasta ovat olleet: Blaine Hardenin: Leiri 14 ja Ensum Kimin: Pohjois-Korea, Yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä. Suosittelen suuresti molempia