Kate Morton - Hylätty puutarha

"Siellä missä pieni tyttö kyyristeli, oli pimeää, mutta hän teki niin kuin oli käsketty. Täti oli sanonut, että piti odottaa, ettei ollut vielä turvallista, että oli oltava hiljaa kuin hiiri. Pieni tyttö tiesi, että se oli osa leikkiä, kuin oltaisiin piilosilla."

Vuosi 1913 Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta nainen katoaa jäljettömiin.
Tullessaan täysi-ikäiseski Nell saa tietoonsa salaisuuden, joka muuttaa hänen elämänsä. Vuosikymmeniä myöhemmin Nell lähtee etsimään totuutta Englannista, ja saapuu Blackhurstin kartanoon, jonka joskus omisti aristokraattinen Mountrachetin perhe.

Vuonna 2005 Cassandra saa isoäidiltään Nelliltä yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineen siirtyy hänelle. Cassandra päättää matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä - ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.

Tämä olikin ainoa jäljellä oleva Mortonin kirja, jota en ollut vielä lukenut. Eikä tämäkään pettänyt. Kirja on klassista Mortonia, ja rakastin sitä ensihetkestä alkaen. Kirja vei mukanaan. Oli pakko sanoa, että kun aloitin kirjan olin väsynyt ja turhautunut flunssaan, mutta siltikin kirja vei minut heti mukanaan.

"Hän haukotteli uudestaan, hieroi silmiään ja sulki leikekirjan. Luultavasti hän ei saisi merkkien arvoitusta koskaan selville, eikä sillä todennäköisesti ollut merkitystäkään."

Kuten aina Mortonin kirjoissa hahmot ovat ihanan vahvoja ja monimutkaisia. Tämä kirja ei ollut poikkeus siitä. Kirjassa sai ihmetellä, ja miettiä mitä salaisuuksia hahmot pitivät sisällään. Mortonin kirjat muistuttavat sillä tavalla dekkareita, loppuun asti saa miettiä ja pohtia, eikä mikään ole siltä miltä näyttää.

Ostin kirjan Helsingin kirjamessuilta. heti kun näin sen, tiesin että minun oli pakko ostaa se. Olin juuri aiemmin viikolla puhunut kirjasta, ja erityisesti Kate Mortonin teoksista ystäväni J:n kanssa, ja tämä vaikutti vain täydelliseltä tilaisuudelta nyt hankkia se, ja lukea. Huomasinkin, ettei kirjahyllyssä ole yhtäkään hänen teostaan, oli jo aikakin ostaa sellainen siis.

Aikaisemmat Mortonin lukukokemukseni voi lukea täältä ja täältä, Paluu Rivertoniin luin jo aikaisemmin ennen blogin olemassaoloa kirjabingoon.