Kirjan luin alunperin, muistaakseni suomeksi, joskus ikuisuus sitten (todennäköisesti ylä-asteella/lukiossa) ja sen jälkeen se nousi yhdeksi lempikirjakseni (tosiaan, mielestäni on vain julmaa kysyä paljon lukevalta hänen lempikirjaansa! Liian paljon vaihtoehtoja). Suosittelen kirjaa suuresti kaikille, jotka vähäänkään pitävät kummankaan kyseisen kirjailijan teoksista.
Kirja siis kertoo lyhesti sanottuna maailmanlopusta. Lyhyesti sanottuna siis. Kyseiseen maailmanloppuun on sotkeutunut kuollut noita, jonka ennustukset viitoittavat hänen perillisensä tietä, kunniakkaan noitametsästäjien-armeijan kaksi jäsentä, ilmestyskirjan ratsastajat, sekä demoni Crowley ja enkeli Aziraphale. Sekä tietenkin itse antikristus, jonka olisi tarkoitus edesauttaa viimeistä taistelua taivaan ja helvetin taistelua.
Tämä siis lyhyesti sanottuna.
Kirja on kaikinpuolin hauska, hienosti ja taidokkaasti kirjoitettu ja kaikinpuolin viihdyttävää luettavaa. Koska en kirjaa ole suomeksi kohtuuhinnalla löytänyt, olen sen hankkinut englanniksi ja englanniksi sen nyt luin.
Tässä kirjassa, kuten monessa muussakin on tiettyjä lempikohtauksia, joihin palaa aina mielellään, ja jotka jäävät mieleen pyörimään:
"He had heard about talking to plants in the early seventies, on Radio Four, and thought it was an excellent idea. Althought talking is perhaps the wrong word for what Crowley did. What he did was put the fear of God into them. More precisely, the fear of Crowley. In addition to which, every couple of months Crowley would pick out a plant that was growing too slowly, or succumbing to leaf-wilt or browning, or just didn't look quite as good as the others, and he would carry it around to all the other plants. "Say goodbye to your friend," he'd say to them. "he just couldn't cut it.."
Then he would leave the flat with the offending plant, and return an hour or so later with a large, empty flower pot, which he would leave somewhere conspicuously around the flat.
The plants were the most luxurious, verdant, and beautiful in London. Also the most terrified."
Luin kirjan nyt, koska kuulin että siitä suunnitellaan minisarjaa/tv-elokuvaa/jotain sellaista, ja halusin muistuttaa itselleni kirjan tapahtumista. Se on hyvä aina välillä palata takaisin lempikirjojen pariin. Lukea ne uudestaan, ja muistuttaa itselleen niiden hienosta sisällöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti