"Miten läpitunkemattomina ja silti hauraina nämä kaikki ihmisihot kantavat sydämiä ja aikeita, maksoja, kaunaa, rakkautta kauppoihin ja alas metrotunneleihin niin kuin minä nyt"
Teoksessa Vieras kirjan päähenkilö, seurakuntapastorina toimiva Marian elämä on järkkynyt ja hän päättää lähteä. Hän pakenee ensin Tuholmaan ja sieltä jatkaa kohti New Yorkia. Maata, josta hänen äitinsä on kotoisin. Maria päätyy asumaan Mélanien luo, naisen, jonka elämä on myös järkkynyt, ja joka tutustuttaa hänet uudestaan tanssin maailmaan.
Kirjassa kuvataan Marian päätöstä paeta, hänen uskonkriisiään ja tunnetta, ettei hallitse elämäänsä, mutta kuinka velvollisuus siltikin kutsuu takaisin. Hän käy mielessään keskustelua itsensä kanssa, yrittäen vakuuttaa itseensä puoleen ja toiseen ja muistelee samalla nuoruuttansa.
Kirjassa kohdataan monia, raskaitakin teemoja. Syömishäiriötä sairastavan maailmankatsomusta, ja kuinka hän vakuuttaa itselleen tekevänsä oikein. Rasismia, ja lapsiin kohdituvaa väkivaltaa. Oman uskonsa vahvistamista ja sen menettämistä. Ennakkoluuloja ja ulkopuolisuuden tunnetta.
"Koska alussa oli pelkkiä sanoja. Alussa oli yksi sana. Eikä sana voi olla yhtä kuin liha. Eikä sana voi olla yhtä kuin todellisuus. Sana on leikkiä ja vapautta ja siihen tulee uskoa, sitä tulee vaalisa. Sen vapaudesta tulee taistella, mutta loppujen lopuksi se helisee tyhjyyttään, niin, että voidaan sanoa: pelkkää leikkiä."
Kirjan alussa minulle tuli tunne etten pääse tarinaan oikein mukaan. Kuvailut olivat kuitenkin niin loistavia, ja kirjan kieli ihanaa luettavaa, etten malttanut laskea kirjaa alas, ja ennenkuin huomasin niin kirjan tarinakin oli muuttunut kiehtovaksi. Se veti mukaansa, ja piti otteensa lähes koko kirjan ajan.
Pulkkisen aikaisemman teoksen kohdalla olin hieman ristiriidassa, vaikka ihastuin kirjan kieleen, ja kuvailuihin, sekä tarinaan, oli teos silti mielestäni hieman hidas. Sama tämän teoksen kanssa. Ehkä se vain johtuu, että olen tottunut lukemaan teoksia, jossa tapahtuu paljon lyhyellä aika välillä. Pulkkisen teoksissa palataan ajassa taaksepäin, muistellaan ja ollaan siltikin tässä, läsnä.
Jälkeenpäin minulle heräsi ajatus, että muutkin Riitta Pulkkisen teokset voisi lukea.
"..se on rituaali tälle koskaan palautumattomalle yölle ja mojitoille, jotka saavat pään humisemaan. Rituaali vapaudelle muovata itsestään millaisen haluaa."
"..se on rituaali tälle koskaan palautumattomalle yölle ja mojitoille, jotka saavat pään humisemaan. Rituaali vapaudelle muovata itsestään millaisen haluaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti