Judih Lennox - Yöntummat vuodet

"He seisoivat partaan äärellä katselemassa, kuinka Englannin rantaviiva etääntyi. Meri kimmelsi ja lokit liitelivät sen yllä. Tuuli tuiversi ja Kay oli iloinen, että hänellä oli huivi ja duffeltakki."

Judith Lennox kirjoittaa ihanan kiehtovia rakkausromaaneja jotka sijoittuvat toisen maailmansodan tienolle. Romaaneissa usein kerrotaan sukutarinoita, päähenkilöt kehittyvät ja kasvavat ja heidän elämänsä kietoutuu sodan vaiheisiin ja euroopan kohtaloon.

Keväällä 1936 nuori Kay Garland saa elämänsä tilaisuuden vaikutusvaltaisen venäläisen Konstantin Denisovin palkatessa hänet tyttärensä Mirandan seuraneidiksi. Matkustaessaan eri puolilla Eurooppaa nuoret naiset ystävystyivät nopeasti, ja heidän välilleen kehittyy luottamuksellinen, jopa sisarellinen suhde. Mirandan rakastuessa pariisilaiseen ohjaajaan Olivier Rousseliin Kay auttaa ystäväänsä salaamaan suhteen, vaikka tietääkin sen olevan vastoin tämän isänsä tahtoa. Lojaalisuus käy kalliiksi, sillä pian Kay huomaa olevansa ilman työtä ja rahattomana Berliinissä. Kayn pelastajaksi tarjoutuu brittiläinen Tom  Blacklock, joka järjestää hänen paluumatkansa kotiin.

Sodan ja kuoleman vyöryessä yli Euroopan molemmat naiset kamppailevat rakkauden ja raastavan pelon kourissa. Sodan loppuvaiheilla Eurooppa on keskellä poliittista ja yhteiskunnallista muutosta, joka tarjoaa molemmille naisille täysin uusia mahdollisuuksi tulevaisuuden rakentamiseen. 

Kirja on täynnä suuria tunteita. Naiset kohtaavat rakkautta, pettymystä, kuolemaa ja he muokkautuvat sodan taholla tahtomattaan ihmisiksi, jollaisiksi he eivät koskaan kuvitelleet olevansa. Kirja on kiehtova, ja taitavasti romantisoitu, kuvaus ihmisistä sodan aikana.

"Vapisten hän kohotti katseensa. Koko tien pituudelta näkyi välikohtauksen jälkiä: heinävankkureiden pirstoutuneiden puunsälejä, tasainen luonreikärivi auton konepellissä, hylättyjä nyyttejä, jotka olivat haljenneet kuin ylikypsät hedelmät. Ja kuolleita ja haavottuneita. Joku nainen piteli vatsaansa ja kirkui. Pikkuinen vanha nainen makasi liikkumattomana ojan reunalla: hänen kaitaa olemustaan tuskin erotti kirkaanpunaiselle lumelle sinkoutuneiden peittojen ja vaatteiden keskeltä."

Olenkin lukenut lähes kaikki Lennoxin romaanit, ja ne kaikki ovat yhtä ihastuttavia, jos pitää vain romanttisista ja historiallisista kertomuksista. Kirjan henkilöt ovat niin elävän tuntuisia, että heidän elämiin uppoutuu täysin mukaan ja se tekeekin lukukokemuksesta entistä kiehtovamman,
Osaltaan on ihanaa lukea ajasta, joka monella tapaa oli samalla yksinkertaisempaa, mutta samalla myös haastavaa.

Monissa Lennoxin romaaneissa päähenkilöt taistelevat hyvin samankaltaisten, meidänkin nykyajan elämässä kohtaamien asioiden suhteen. Epäilyttävät poikaystävät, jotka pitävät monia naisia samaan aikaan, työt, koulutus, rakkauden etsiminen ja he kaikki etsivät tavalla tai toisella elämäänsä suuntaan.

"Miranda alkoi huomata, että yhteen päivään saattoi mahduttaa kokonaisen eliniän. Jokainen tunti, jokainen minuutti ja jokainen sekuntti olivat hänelle kallisarvoisia."

Vaikka tätäkin kirjaa on hetkittäin raastavaa lukea, on sen sanoma siltikin hyvin optimistinen. Elämä voittaa, elämä jatkuu ja rakkaus voittaa. Vaikka tilanne olisikin kuinka epätoivoinen, ja vaikka ihminen joutuisikin tekemään epätoivoisia valintoja, voi hän siltikin nousta niistä ylös ja antaa elämälle uuden mahdollisuuden. Mikään ei ole kiveen kirjoitettu.