Minulle kävi juuri niin tämän kyseisen kirjan kanssa. Olin lukenut tämän heti lainattuani ja jostain syystä en ollut palauttanut sitä kirjastoon vielä (todennäköisesti sen takia, että en ollut tehnyt siitä päivitystä) ja raahasin sen jopa täältä Seinäjoelta Helsinkiin kun kävin siellä viime viikonloppuna siinä toivossa, että ehtisin sen siellä lukemaan. Olin kuitenkin niin kiireinen sielläkin, etten edes avannut kirjaa ja tänään ajattelin että uppoudun sen pariin... kunnes tajusin että olin lukenut sen jo..
In a house decorated with horror movie posters, a young woman's body is found. Detective Jane Rizzoli and forensic pathologist Maura Isles are called to the murder scene, but are unable to find a immediate cause of death.
Their investigation leads them to a high-profile case that was seemingly solved years before. But when another body is found the link between the two victims id clear.
One woman know the killer is coming to her next. She's the only one who can help Rizzoli and Isles catch him. But she's hiding something....
Koska olen jo useampaan otteeseen hehkuttanut täällä olevani Rizzoli & Isles -kirjojen fani, oli minun pakko saada tämä kirja käsiini. En olisi edes törmännyt koko kirjaan ilman Seinäjoen kirjaston kirjavinkkausta, jossa se oli esillä, ja josta kiireen vilkkaa nappasin sen käsiini.
Kirjassa seurataan Jane Rizzolia ja Maura Islesiä kun he pähkäilevät taas uuden murhan kanssa. Koska olen lukenut jo kaikki muut kyseisen sarjan kirjat, oli tähän kirjaan uppoutuminen kuin kotiinpaluu. Kirja on perinteinen poliisidekkari, jossa seurataan rikostutkijoiden ja poliisien selvittelyä murhaajan kiinni saamiseksi, eikä mielestäni kovinkaan paljoa eronnut tarinankulullisesti muista Gerritsenin teoksista.
"But everything is not fine, I think as I hang up. Detective Rizzoli is looking for me, and I'm astonished by the speed with which she's connected me to the others. But she can't possibly know the whole story, and she never will.
Because I will never tell.
And neither will he."
Teos ei mielestäni kuitenkaan ollut Gerritsenin parhaimpia kirjoja ja petyinkin hieman kirjan lopputulokseen. Olisin kaivannut enemmän kaikkea: enemmän kauhua ja pelkoa, jota Gerritsen niin usein viljelee teoksissaan, mutta sainkin mielestäni hieman pintakäsiteltyä tunnetta, josta olisi voitu mennä niin paljon syvemmällekkin. Yksi syy minkä takia pidänkin Gerritsenin kirjoista on se, että niissä mennään ihmismielen syvimpiin onkaloihin ja kaivetaan se pahuus esille.
"Turning, she quickly scanned the street, surveying every doorway, every window. Was that face watching her from the second floor? Did something move in the alleyway? everywhere she looked, she imagined ominous silhouttes."
Oli kirja kuitenkin luettava, varsinkin jos muutkin Gerritsenin teokset on lukenut.. Kirja on ilmestynyt jo suomeksi, ja tämä on mennyt minulta jotenkin ihan täysin ohi (miten on mahdollista?!?!?!?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti