Raakaakin raaemmin surmatun naisen murhaa tutkiessaan rikoskonstaapeli Malin Fors äkkää yhtäläisyyksiä aikaisempaa, ratkaisemattomaan kidutusrikokseen. Onko samankaltaisia tapauksia muuallakin, ja kuinka laajasta pahuuden vyyhdestä on kyse?
En ole pitkään aikaan lukenut yhtä kiehtovasti kirjoitettua kirjaa. Heti ensisivuilta lähtien tuntui kuin jokin näkymätön pahuus leijuisi näkymättömästi tarinassa mukana.
Ehkä mielenkiintoisin osuus on se, että tarina on kirjoitettu ehkä enemmän ajatuksenjuoksun tyylisesti, kuin perinteiseen malliin. Sitä olikin alussa hankala lukea, mutta loppujenlopuksi juuri se tekikin kirjasta niin erikoisen ja kiinnostavan
Malin Fors on entinen alkoholisti ja nerokas poliisi, joka yhdistää kolme raakaa ja julmaa rikosta toisiinsa. Hän syöksyy päätäpahkaa ja pakkomielteisesti rikoksen tutkintaan ja uppoutuu näiden mykkien naisten tarinaan. Hänen on pakko selvittää mitä heille tapahtui, heidän äänennensä kummittelee hänen päässään ja käskevät häntä selvittämään mitä heille tapahtui.
Malinin oma elämäkin on mylleryksessä, miten yhdistää perhe ja työ, ja pitää itsensä selvänä.
Tutkinta etenee ja pian Malin kollegoineen huomaakin sen olevan täynnä salaliittoja ja salattuja sopimuksia.
"Minä huusin silloin. Sisälläni. Hydra ei koskaan lakkaa liikkumasta, etsimästä uutta lihaa tärveltäväksi, ahmittavaksi, tuhottavaksi. Se ei lopu koskaan. Ja nyt auringon peittämä pilvi, pahuuden paksu musta paisunut ja rikinkatkuinen pilvi. Tänne pahuus ei ulotu. Sillä minua ei ole. Sydämen lyö, mutta ei ole elossa."
Viides vuodenaika on viides Malin Fors-romaani, ja jotenkin hyppäsin suoraan siihen lukematta aikaisempia kirjoja. En tiedä miksi tein niin, kirjan kansi kyllä näytti todella kiinnostavalta, mutta niin näyttää muidenkin Mons Kallentoftin kirjojen kannet. Ne ovat kiinnostavia, ja karmealla tavalla kauniita samanaikaisesti.
Totesinkin kirjan lopulla että pakko lukea aikaisemmat Kallentoftin romaanit, ne olivat niin erilaisia rikosromaaneja kuin mitä aiemmin olin lukenut. Kiehtovia, erilaisia, karmivia ja luihin ja ytimiin meneviä.
"Sitten hän katsoo Malinia, katsoo tätä suoraan silmiin kymmenen sekuntia, näyttää miettivän sanoako sanat, jotka hänellä on huulillaan, olisiko oikea taktiikka sanoa ne, ja Malin näkee epävarmuuden hänen silmissään, kin hän tahtoisi tehdä oikein ystäviensä edessä."
Ei ole mikään yllätys, että Mons Kallentoft on ruotsalainen kirjailija. Kuten olen jo aiemmin todennut, ruotsalaiset kirjoittavat aivan mahtavia dekkareita. Pakko mennä tämän kirjoitettua kirjaston sivuille ja metsästää aiemmat kirjat. Tai yrittää bongata niitä kirjamessuilta viikonloppuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti