Joukko pedofiilien vastustajia on päättänyt panna lapsiinsekaantujat vastuuseen teokseen, ja joukkomurha on vastalause tanskalaisen oikeuslaitoksen saamattomuudelle. Pian lynkkausmieliala valtaa koko maan, ja poliisilla on iso työ pitää kaikki hallinassa.
Kirja on erikoinen dekkari sen suhteen, että tekijät esitellään heti alussa. Niitä ei yritetä peittää millään tavalla, ja lukijalle ei jää mitään pohdittaavaa, ainoastaan kuvatun poliisityön seuraaminen.
Minun oli todella vaikea päästä kirjaan sisälle. Nielen yleensä dekkarit yhdeltä istumalta, ilman sen mitään kummempaa ongelmaa, mutta tätä pakotin usean päivän ajan itseni lukemaan. Ehkä tässä oli vialla juuri se, että lukijalle ei jätetty tässä oikein mitään vastuuta.
En myöskään pitänyt kirjoittajien tavasta kirjoittaa. He eivät mielestäni esitelleet henkilöhahmoja selkeästi, ja olin välillä pihalla kuka oli kukakin. Hahmoista puhuttiin joissain kohdissa etunimillä ja toisissa taas sukunimillä, ja en pysynyt oikein perässä kuka oli kuka. Muutenkin kirja tuntui vaikeaselkoiselta ja sekavalta luettavalta. Dekkarit harvoin ovat tekstin puolesta mitään kirjallisia mestariteoksia, ja jotenkin tässä jäi fiilis, että kirjailijat yrittävät aivan liikaa.
Kirjan päähenkilönä on rikosylikomisario Konrad Simonsen, ja häntä, että hänen murharyhmäänsä seurataan tässä teoksessa. Tarinaa kerrotaan eri henkilöiden näkökulmista. Kirja kertoo mitä voi tapahtua kun oikeus otetaan omiin käsiin. Mitä tapahtuu, kun yhteiskunta ei auta, ja pettää jatkuvasti ne jotka apua eniten tarvitsisivat.
Dekkareiden suhteen, on niitä parempikin tullut luettua. En taida kyllä enempää aikaa tähän nyt
Kirja sopisi paljon paremmin televisiosarjaksi. Siinä teoksen piirteet, ja vivahteet tulisivat paremmin esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti