Françoise Gilot, Carlton Lake - Elämä Picasson rinnalla

Tämä teos on hyvin ainutlaatuinen ja intiimi muotokuva, joka Picassosta on varmaan koskaan julkaistu. Françoise oli 21-vuotias, kun hänen ja Picasson joka oli häntä 40-vuotta vanhempi, tiet kohtasivat miehitetyssä Pariisissa. Seuraavien lähes kymmenen vuoden ajan Françoise jakoi elämänsa Picasson kanssa, ja jopa synnytti tälle kaksi lasta. Se oli elämää, jota Picasson nerous sekä valaisi että varjosti.  Kirja on siis Françoise Gilotin elämänkerta teos ajasta, jolloin hän eli ja rakasti Pablo Picassoa.

Teos on mielenkiintoinen monelta eri kannalta. En ole koskaan lukenut Picassosta oikein mitään, tiedän hänen taiteensa, ja tiedän minkälainen vaikutus Picassolla on ollut taidehistoriaan, mutta ihmisenä hän on aina ollut suuri mysteeri. Nyt ymmärrän miksi.
Kirjassa Francoise kuvaa taitelijan, jonka elämään ei mahdu oikein muuta kuin taide. Kaikki pitää tapahtua taiteilijan mielitekojen ja tunteiden mukaan. Françoise kuvaa Picassoa, joka tuntuu olevan samaanaikaan sekä narsisti, että psykopaatti ja sovinisti.  Naiset ovat hänelle vain hyödyke. Ei mikään ihmekään siis, että kukaan ei puhu Picassosta ihmisenä kovinkaan paljoa.

"Hän ei ilmeisesti ei sietänyt ajatusta, että hänen elämäänsä kuuluneet jäisivät elämään hänen jälkeensä. Muistin hänen sanoneen yhteiselämämme alussa: «Aina vaimoa vaihtaessani minun pitäisi polttaa edellinen. Sillä tavalla pääsisin heistä eroon, eivätkä he pääsisi sotkemaan elämääni. Ja kukaties saisin siten nuoruutenikin takaisin. Tapat naisen ja pyyhit siten pois hänen edustamansa menneisyyden.»"

Kirjassa on ihailtavan yksityiskohtaisesti kerrottu keskusteluista ja teoista, ja muista sen ajan taiteilijoista. Yksityiskohdat ovat vuosienkin takaa kerrottu hyvin elävästi. Kirjassa kerrottiin myös todella paljon Picasson taiteesta, hänen luomisprosessistaan. Oli kiehtovaa lukea näitä faktoja ja taidehistoriaa.

En myöskään aiemmin ollut tutustunut Françoise Gilottiin. Pienen tutkimuksen jälkeen hän paljastui varsin mielenkiintoiseksi ihmiseksi. Françoise on ranskalainen taidemaalari ja menestyskirjailija, hän oli Picasson rakastettu ja muusa vuodesta 1944 aina vuoteen 1953 asti. Sen jälkeen hän on luonut omaa uraansa hyvinkin kunnioitettavasti. Vuonna 1973 hän sai nimityksen tiedejulkaisu Virginia Woolf Quarterlyn taiteelliseksi johtajaksi ja vuonna 1976 hänestä tuli Etelä-Kalifornian yliopiston taiteiden osaston johtokunnan jäsen.
Myöhemmin Françoise meni naimisiin rokotuksen uranuurtajan Jonas Salkin kanssa, ja oli hänen kanssaan naimisissa aina vuoteen 1995 asti, kunnes Salk kuoli.
Vielä vuonna 2012 Françoise piti taidenäyttelyn New Yorkissa.

Françoise Gilotin maalaus "Young owl with Blue Background" (1964)

Kirjaa lukiessa ei voi kuin vain sääliä Françoisea ja miettiä: miten fiksu ja kaunis ja lahjakas nainen voi antaa noin vain ison osan elämästään miehelle, joka kohtelee häntä kuin roskaa. Joka olettaa, että nainen on olemassa vain häntä varten, ja joka tekee jokaikisen asian vain koska hän niin sanoo.

"Päätin, että keramiikkatöiden kuvaaminen ei ollun niin tärkeä asia, että se olisi voinut estää minut lähtemästä Pariisiin - edes yhdeksi päiväksi - nähdäkseni vielä kerran isoäitini. Tiesin, että jos olisin soittanut Pablolle, hän olisi kieltänyt minua lähtemästä, koska ainoa asia, joka hjänelle todella jotakin merkitsi ol hänen työnsä." 

Kirja inspiroi lukemaan taidehistoriaa, ja tutustumaan tarkemmin Picasson ja hänen aikalaistensa töihin. Luin kirjan Helmetin lukuhaasteen kohtaan "Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)"