Jessica Brockmore - Kirjeitä Saarelta

Ja taas romantiikka! Okei, tämä kirja minun oli aika lailla pakko jo pikkuhiljaa lukea. Tämä kirja on odotellut jo pitkään hyllyssä, että lukisim sen. Olen varmaan jo 3 kertaa uusinut lainauksen, ja vain vältellyt sen palauttamista kirjastoon. Tiedättekö sen tunteen, kun olet lainannut kirjan, mutta menetit mielenkiinnon jos sitä kohtaan, mutta et haluaisi palauttaa sitä lukematta ja se vain vaanii siellä hyllyssä. Sellainen juttu minulla oli tämän kirjan kanssa.

Maaliskuussa 1912 Nuori 24-vuotia runoilia Elspeht asuu Kauniilla Skyen saarella skotlannissa. Hän pelkää purjehtimista, eikä siksi koskaan poistu saarelta. Hän saa yllättäen ihailijapostia kaukaa Amerikasta yliopisto-opiskelijalta Daveyltä ja kirjeenvaihdosta puhkeaa heidän välilleen lämmin ystävyys.

Kesäkuu 1940 Elspehtin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään eikä ymmärrä ollenkaan, miksi äiti varoittaa sotkeutumasta rakkauteen sodan aikana. Kun pommi tuhoaa osan heidän talostaan ja Elspeht katoaa, Margaretilla ei ole muita jälkiä seurattavanaan kuin raunioista löytynyt kirje.''

"Mikä on selitykseni, voit oikeutetusti kysyä. Vanha pelkoni olisi toki kätevä. Ikävä kyllä minun pelkoni ovat tässä tapauksessa hupsumpia, kenties jopa hieman yksityisempiä. Minua pelottaa, että mystisyys kaikkoaa, jos me tapaamme."

Mitäköhän sanoisin tästä kirjasta? Tämä on hyvin perinteinen romantiikan kirja; herättää paljon tunteita, kaipausta ja ihastusta, mutta ei sitten oikein muuta. Kirja toki on ihastuttava, ja oli erikoista lukea romaania, joka oli pelkästään kirjoitettu kirje-muotoon.

Kirjeiden kirjoittaminen on aika katoavaa perinnettä. Miksiköhän? Nykyään saa toisen ihmisen niin helposti kiinni; on facebook, instagram, kaikki mahdollinen. Toisen ihmisen saa nyt kiinni hetkessä, eikä tarvitse enää samalla tavalla kertoa kuulumisista kirjeiden muodossa. Mikä on toisaalta sääli. On se katoavaa, että osaa kirjoittaa tapahtumistaan, kuvailla tunteitaan ja ajatuksiaan, tosin ehkä se on taito, jota nyky-ihminen ei enää tarvise.
Aika samalla lailla, kun joulukortit. Veljeni kuvaili joulukorttien lähettämistä "turhaksi ja eihän sitä tee muut kuin vanhat ihmiset", mikä mielestäni kertoo vain kuinka laiskaksi ja itsekkäiksi ihmiset ovat tulleet. Kaikki nämä; kirjeiden lähettäminen, korttien lähettäminen, on tapa kertoa toiselle ihmiselle, että "minä muistan sinut". Mutta ehkä koska elämme niin itsekeskeisessä maailmassa, toisen muistaminen, tai toisen ilahduttamisella ei ole enää mitään merkitystä.

ja se, että "postimerkit ovat niin kalliita", on vain tekosyy aikana, jolloin käytämme muutenkin satoja euroja lahjojen ostoon.

Ja suurin osahan tästä ei millään lailla liittynyt kyseiseen kirjaan millään lailla. Jos vielä kaipailet vinkkejä Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan "Kirja, jossa kirjoitetaan kirjeitä", niin suosittelen lukemaan tämän teoksen!

p.s. Anteeksi paasauksesta, ei ilmeisesti pitäisi kirjoittaa pahantuulisena mitään! Ja tästä ilmeisesti huomaa, että kuulun joulukortti-ihmisiin! Ja siis painota, että hyväksyn täysin sen, että joulukorttien sijaan lahjoittaa kortteihin menevän rahan johonkin hyväntekeväisyyteen, ja loppujen lopuksi niiden lähettäminenhän on jokaisen ihmisen oma päätös.